Nainen junassa - kirja. Kuka lukenut?
Kommentit (23)
Ihan viihdyttävä kirja oli, ei mitään elämää suurempaa. Ihmettelen vain, miksen tullut ajatelleeksi loppuratkaisua itse, jälkiviisaanahan voi todeta että koko kuvio oli päivänselvä!
Mä luin . Ei ollut kovin jännä, aika ennalta-arvattava. Lars Keplerillä paljo parempia
Mä tajusin kuka murhaaja on, niin siinä kirjan puolessa välissä erään puhelinkeskustelun päätteeksi. Siis kun kirjan päähenkilö puhui murhaajan kanssa.
Vuoden puhutuin trilleri on kuin Hitchcockin elokuva: huikean ovela, yhtä aikaa tunteisiin vetoava ja hyytävä.
Rachel matkustaa joka päivä samalla paikallisjunalla. Junan ikkunasta hän alkaa seurata radanvarren talossa asuvaa pariskuntaa. Hän nimeää heidät Jessiksi ja Jasoniksi ja kuvittelee mielessään heille täydellisen onnen, kuin vastakohdan omalle sotkuiselle elämälleen. Kunnes eräänä päivänä hän näkee jotakin, mikä muuttaa kaiken. Pian sen jälkeen Jess katoaa. Rachel haluaa auttaa, mutta samalla hän tulee kietoutuneeksi yhä kohtalokkaammalla tavalla pariskunnan elämään.
Nainen junassa perustuu viime vuonna julkaistuun samannimiseen Paula Hawkinsin kirjoittamaan bestselleriin. Kirjaa pidettiin niin hyvänä, että DreamWorks osti sen oikeudet jo ennen kuin kirja ilmestyi kauppoihin.
Elokuvan tarina etenee verkkaisesti kolmen hyvin erilaisen naisen näkökulmasta. Rachel (Emily Blunt) on viinan takia muistikatkoksista kärsivä ja itsesäälissä vellova alkoholisti, Anna (Rebecca Ferguson) on Rachelin ex-miehen (Justin Theroux) uusi vaimo, ja Megan (Haley Bennett) naapuruston nuori villikko, joka katoaa mystisesti. Rachel ryhtyy selvittämään sekavaa tapausta Annan miehen, Scottin (Luke Evans) kanssa. Hiljalleen naisten elämät kietoutuvat keskenään erittäin hitchcockmaisella tavalla.
Nainen junassa on yksi lähivuosien kylmimpiä psykologisia trillereitä. Yksikään elokuvan päähahmoista ei ole mukava tai millään tavoin samastuttavissa. Jos näistä ihmisistä etsii uutta esikuvaansa, päätyy varmuudella erilaisiin ongelmiin.
On mielenkiintoista seurata naiskolmikkoa näin erilaisissa rooleissa, vaikka kyynisempi katsoja voisi kutsua esimerkiksi Bluntin työskentelyä Oscar-patsaan kalasteluksi.
Eikä siinäkään ole oikeasti mitään väärää, koska nimenomaan näyttelijäsuoritukset ovat tärkeitä psykologisissa trillereissä – ja tämä porukka on piesty todella kylmääviin suorituksiin.
Mikäs voisi olla sen murhaajan diagnoosi? Kertoiko kirja narsistista?
Vierailija kirjoitti:
Vuoden puhutuin trilleri on kuin Hitchcockin elokuva: huikean ovela, yhtä aikaa tunteisiin vetoava ja hyytävä.
On pyhäinhäväistys verrata tuota roskaromaania jännityksen mestarin tekeleisiin. Niistä ei voi puhua samana päivänäkään. Paljonko sait provikkaa promotekstistäsi?
Mikä päähenkilön mbti-tyyppi on? ISFP?
Luin ja olin todella pettynyt. Keskinkertaista huonompi tekele. En ymmärrä suitsutusta. Luen todella paljon, joten vertailupohjaa löytyy.
Oli aika tylsä. Oli tylsää lukea aina jokaisen tyypin versio tapahtuneesta. Ja mitä järkeä oli sotkea se punatukkainen mies koko kuvioon? Odotin, että sillä olisi ollut joku parempi rooli kirjassa. Sitkeästi luin kirjan loppuun, kun oli niin hehkutettu huikeaa loppuratkaisua. Loppu suorastaan lässähti ja oli vähän petetty olo, että siinäkö se nyt oli.
Tavallaan jännä muttei mitenkään erikoinen. Mun mielestä vaikutti ihan epäuskottavalta varsinkin se päähenkilön ja leskimiehen suhde.
Ei oo,paljon paskempi kun gone girl
Kaverini haukkui tylsäksi, mutta luin sen kuitenkin itse, ja yllätyin positiivisesti. Minusta se oli hyvä.
Jännärinä olisi ehkä voinut olla jännittävämpi, mutta itselleni jäi pitkäksi aikaa mieleen Rachelin hahmo, samalla aikaa raivostuttavana ja sympaattisena. Mielestäni hyvä kuvaus alkoholismista, joka sopivasti nivoutui murhamysteeriin.
Olen lukenut ja oli ihan ok.
Ei nyt kuitenkaan kannattaisi Lars Kepleriin verrata, kuten joku edellä teki.
Nainen junassa - matkustanen myös
Olen lukenut ja oli aivan järkyttävän huono kirja! Jos tämä on "kaunokirjallisuuden" tila nykyään, niin en enää ihmettele näitä mammojen tekstejäkään tällä palstalla.