Mummo osti lapselle henkkamaukkaa joululahjaksi
Ja avot se oli parasta lapsen mielestä, tyylikästä
Kommentit (9)
Kerrankin lapsi sai mitä tahtoi? Eikä äidin ruutukuoseja.
Isovanhemmista on lapsille iso ilo. Eikös hiljattain kirjoitettu sellaisesta tutkimustuloksestakin, että isovanhemmilla on suuri merkitys lapsen pärjäämiseen elämässä (myöhemminkin). Enkä tarkoita vain
rahallista apua.
Mä ostin ite molemmille lapsille joululahjaksi hillittömän paalin vaatetta Primarkilta. Tyylikästä joo, mutta lapset tykkäs... Nehän niitä pitää.
Niin? En hahmota yhtään että pitäiskö tätä kauhistella vai ihastella vai mitä? Enkä tiedä edes mikä tuo Primarkkikin on, ilmeisesti joku "halpis"-merkki, sarkasmista päätellen.
En ole koskaan ymmärtänyt merkkitietoutta, itse en edes muista minkä merkkisiä vaatteita minulta löytyy. Yleensä en muista sitäkään, mistä olen ne ostanut, ainakin kun aikaa vähän kuluu.
Mitä sen olisi pitänyt olla? Jos lapsi (huom! keskenkasvuinen lapsi) iloitsee henkkamaukan muotivaatteista, niin mitä vikaa siinä on? Tulee niin mieleen oma lapsuus ja nuoruus. Äiti osti ja käytti vain kalliita merkkivaatteita, ja katsoi hiljaa vaieten (ei sanonut mitään, mutta nonverbaalisesti kyllä) halpoja ei-merkkivaatteitani, joista iloitsin. Seuraus: yhä koen huonommuuden tunteita, enkä osaa pukeutua. Että tarkkuutta - ja pohdintaa - lapsen vaatekysymyksiin. Selvitä itsellesi aluksi, miksi et pidä henkkamaukan vaatteista. Sitten selvitä, millaisista vaatteista pidät. Pitääkö olla merkkivaatteita, mistä kaupasta vaatteet ostat, jne. Ja kasvata lapsesi niin, ettei hän vielä aikuisiällä koe huonommuutta vaatteistaan, valinnoistaan, osaamisestaan, makukysymyksistä, jne.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sen olisi pitänyt olla? Jos lapsi (huom! keskenkasvuinen lapsi) iloitsee henkkamaukan muotivaatteista, niin mitä vikaa siinä on? Tulee niin mieleen oma lapsuus ja nuoruus. Äiti osti ja käytti vain kalliita merkkivaatteita, ja katsoi hiljaa vaieten (ei sanonut mitään, mutta nonverbaalisesti kyllä) halpoja ei-merkkivaatteitani, joista iloitsin. Seuraus: yhä koen huonommuuden tunteita, enkä osaa pukeutua. Että tarkkuutta - ja pohdintaa - lapsen vaatekysymyksiin. Selvitä itsellesi aluksi, miksi et pidä henkkamaukan vaatteista. Sitten selvitä, millaisista vaatteista pidät. Pitääkö olla merkkivaatteita, mistä kaupasta vaatteet ostat, jne. Ja kasvata lapsesi niin, ettei hän vielä aikuisiällä koe huonommuutta vaatteistaan, valinnoistaan, osaamisestaan, makukysymyksistä, jne.
Missä kohtaa ap sanoi henkkamaukan olevan huonoja?
Vierailija kirjoitti:
Mitäs vikaa siinä on? Jos lapsi tykkää ja mummolla on varaa, niin mitä se sinulta pois on? Osta itse satasen merkkivaatteita.
Sanoiko ap siinä olevan jotain vikaa?
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmista on lapsille iso ilo. Eikös hiljattain kirjoitettu sellaisesta tutkimustuloksestakin, että isovanhemmilla on suuri merkitys lapsen pärjäämiseen elämässä (myöhemminkin). Enkä tarkoita vain
rahallista apua.
Vähän ohis (vaikka eihän tässä ketjussa varsinaista aihetta ole), mutta varmasti tuossa on kyse siitäkin, että ns "hyvissä" perheissä usein ollaan usein enemmän tekemisissä isovanhempien kanssa. Tarkoitan että sellaisissa perheissä joissa on paljon sosiaalisia ongelmia (->lapsi ei pärjää elämässä) on ongelmia jo sielä isovanhempi-tasolla, eikä heidän kanssaan olla tekemisissä ihan syystä.
Toki hyvistä isovanhemmista on iloa lapsenlapsille, en siihen mitään väitä. Pääsääntöisesti jos isovanhemmista on iloa vanhemmille, on heistä myös iloa lapsenlapsille. Itse olen siunatti ihanilla vanhemmilla ja appivanhemmilla, ja kyllä heistä suuri ilo on lapsillemme. Mutta tuttavapiirissä on myös kovin erilaisiakin tarinoita.
Mitäs vikaa siinä on? Jos lapsi tykkää ja mummolla on varaa, niin mitä se sinulta pois on? Osta itse satasen merkkivaatteita.