Muita vasemmistokodin lapsia, joita joulu ahdistaa?
En vaan pysty. On niin surullinen ja paha olla, kun ei ole enää sitä turvaa, jota Neuvostoliitto ja Lenin-setä toivat mun lapsuuteen. Paha on voittanut maailmassa: uskonto, jeesus, kapitalismi, usa. Itkin monta päivää kun Fidel kuoli. En halua juhlistaa joulua mitenkään, teen töitä koko viikonlopun. Usko parempaan ja tasa-arvoiseen maailmaan elää minussa vahvana ja onneksi voin työssäni edistää sitä. Se tietoisuus helpottaa ja auttaa vähän.
Kommentit (9)
Tämmönen tuli sitten palstapersun joulukalenterista.
No ei kyllä ole nykymaailmassa Jeesus voittanut, valitettavasti...
Olet surkea trolli, terveisin aito vasemmisto kodinkasvatti, jolle Jeesus on ensimmäinen sosialisti. Minkä sille voi että kirkko/ihmiset ovat hänen oppinsa mädättäneet.
Minua ahdistaa se, että keksitte niiiiiin huonoja trolleja!
Mun äitini on vasemmalla jopa kommari eikä mua ole kastettu. Siltikin mulla on aina ollut joulu yksi parhaimmista juhlaperinteistä. Ja edelleenkin olen se joka antaa kivat lahjat oli taloudellinen tilanteeni miten heikko tahansa. Antamisen iloa!
80-luvun alussa, kun olin 7- tai 8-vuotias, olin joulun alla äitini kanssa supermarketissa. Äiti jäi juttelemaan jonkun tutun naisen kanssa, jolla myös mukana lapsia, ja kysyi sitten tältä naiselta, että onko hän laittanut joulua. Nainen vastasi jotenkin siihen tapaan, että ei erityisesti, koska he eivät halua mässäillä, kun Afrikassakin nähdään nälkää.
80-luvun alussa kommunismi ei enää ollut muotia, mutta hyvin erilaista aikaa se silti oli nykypäivästä katsottuna.
Vierailija kirjoitti:
80-luvun alussa, kun olin 7- tai 8-vuotias, olin joulun alla äitini kanssa supermarketissa. Äiti jäi juttelemaan jonkun tutun naisen kanssa, jolla myös mukana lapsia, ja kysyi sitten tältä naiselta, että onko hän laittanut joulua. Nainen vastasi jotenkin siihen tapaan, että ei erityisesti, koska he eivät halua mässäillä, kun Afrikassakin nähdään nälkää.
80-luvun alussa kommunismi ei enää ollut muotia, mutta hyvin erilaista aikaa se silti oli nykypäivästä katsottuna.
Mä olinkin lapsi 1970-luvulla ja silloin melkein kaikki olivat kommunisteja ja Neuvostoliittoa ihailtiin ja arvostettiin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvun alussa, kun olin 7- tai 8-vuotias, olin joulun alla äitini kanssa supermarketissa. Äiti jäi juttelemaan jonkun tutun naisen kanssa, jolla myös mukana lapsia, ja kysyi sitten tältä naiselta, että onko hän laittanut joulua. Nainen vastasi jotenkin siihen tapaan, että ei erityisesti, koska he eivät halua mässäillä, kun Afrikassakin nähdään nälkää.
80-luvun alussa kommunismi ei enää ollut muotia, mutta hyvin erilaista aikaa se silti oli nykypäivästä katsottuna.
Mä olinkin lapsi 1970-luvulla ja silloin melkein kaikki olivat kommunisteja ja Neuvostoliittoa ihailtiin ja arvostettiin. Ap
Minä olin jo nuori 70-luvulla ja yleinen ilmapiiri oli hyvinkin tietoinen että kaikki ei naapurissa ole hyvin, mutta sinne sai hyvin myytyä ihan mitä vaan ja töitä riitti ja hyvinvointia Suomessa.
Muistan vanhempieni kertomuksia Leningradista, jossa hienot naiset kulkivat topatuissa kylpytakeissa. Ihailua se ei ollut reaalipolitiikkaa ja sodan muistot oli vielä mielessä.
Kyllä mullakin kirpaisi se Fidelin kuolema.