Voisitteko ohjeistaa lapsinne puhumaan tilanteeseen sopivalla volyymillä?
Lapset luonnostaan toki huutavat. Mutta siitä voi oppia pois ihan kasvattamalla. Jos siis lapsesi koettaa saada viestiään perille kaupassa, kirjastossa tai vaikka bussissa huutamalla, asiaan voi puuttua. Leikkikentät ovat erikseen.
Omani tiesivät jo melko varhain, että huutamalla asia ei etene suuntaani. Se on varattu hätätilanteisiin.
Erityslapset ovat tietysti erikseen.
Kommentit (11)
Joo, ainahan sitä voi yrittää. Mutta ei aina jaksais sitä shhh, hiljaa, shh, hiljaa. Se, onko jollakulla jotain erityistä, ei sitten aina näy päällepäin, sen toivottavasti tiesitkin.
En aio, koska väkisinkin vetää suupielet virneesee, kun tiedän, miten paljon se sinua vtuttaa.
Hajoa siihen. :)
Jenkkivanhemmat opettavat, mikä ero on outside voicella ja indoor voicella.
Vierailija kirjoitti:
Jenkkivanhemmat opettavat, mikä ero on outside voicella ja indoor voicella.
Just opin sen Simpsoneista tällä viikolla, kun Bart ja Milhouse olivat sarjiskaupan pitäjinä ja Bart rupesi pomottamaan kaveriaan. :D
Vierailija kirjoitti:
Joo, ainahan sitä voi yrittää. Mutta ei aina jaksais sitä shhh, hiljaa, shh, hiljaa. Se, onko jollakulla jotain erityistä, ei sitten aina näy päällepäin, sen toivottavasti tiesitkin.
Vanhemmuus on hoidettava, huvitti se tai ei, ja vanhemman ensisijainen tehtävä on aina varmistaa, ettei hänen lapsestaan ole haittaa muille ihmisille.
Vierailija kirjoitti:
En aio, koska väkisinkin vetää suupielet virneesee, kun tiedän, miten paljon se sinua vtuttaa.
Hajoa siihen. :)
Tyypillinen lisääntyjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, ainahan sitä voi yrittää. Mutta ei aina jaksais sitä shhh, hiljaa, shh, hiljaa. Se, onko jollakulla jotain erityistä, ei sitten aina näy päällepäin, sen toivottavasti tiesitkin.
Vanhemmuus on hoidettava, huvitti se tai ei, ja vanhemman ensisijainen tehtävä on aina varmistaa, ettei hänen lapsestaan ole haittaa muille ihmisille.
Ei se kyllä ole mun ensisijainen tehtäväni vanhempana, sori vaan. Mun ensisijainen tehtäväni vanhempana on pitää huolta lapsistani.
Kaupassa mun lapsi poistuu kailotuksesta autoon odottamaan jos ei usko että elä viiti huutaa. Leikkipuistossakin tietää että jos huutaa siellä asiaansa puiston toiselta laidalta me lähetään kotiin ja tulee lähemmäs sanomaan asiansa. Mulla ottaa korviin se lapsen kirkasääninen kailotus jos se on kovin jatkuvaa. Kaikenlainen kiljunta myös leikkiessä on mun kieltolistalla.
Niin samaa mieltä Ap:n kanssa. En jaksa lapsen kavereita edes pihallamme leikkimässä juurikin tuon hillittömän kiljumisen vuoksi. Kuuluu todella häiritsevästi sisälle vaikka kaikki ikkunat on kiinni. Normaali keskustelu samassa tilassa lapsijoukon kanssa on mahdotonta. Ja opena voin kertoa, että luokassa tuntien aloitukset on todella rasittavia kun 25 lapsesta ainakin puolet huutaa täyttä kurkkua eikä tule mieleenkään asettua paikalleen kuuntelemaan ellei ihan henkilökohtaisesti käsketä. Ja joka päivä joka tunti aluksi sama älämölö. Sitten kun saat ne rauhoittumaan, niin pienikin vapaus, esim. vieruskaverin kanssa keskustelu ryhmätyötä tehdessä nousee puolessa minuutissa täyttä kurkkua huutavaan kakofoniaan. Eli ainoa vaihtoehto on opiskella hipihiljaa opettajajohtoisesti. Kouluruokailassa ei voi keskustella, tavallinen ääni ei kuulu ja desibelit vaatisivat todennäköisesti kuulosuojaimia...
Kerran bussipysäkillä kuuntelin, kun lapsi kiljui isälleen. Otti pahasti korviin ja käännyin aikeissani antaa pahaa silmää pennulle. Sitten tajusin, että kys. lapsosen isukki oli niin kiinni puhelimessaan, ettei lapsi kiinnostanut. Tuli paha mieli :( Ja annoin anteeksi. Saa huutaa, jos on hätä.
Eivät lapset luonnostaan huuda. He huutavat silloin, kun ovat isommassa porukassa, jossa ei muuten tule kuulluksi ja vanhemmilleen, kun eivät muuten saa huomiota.