Lue keskustelun säännöt.
Voi noita vanhoja ihmisiä, minulle annettiin rihkamahely kuin se olisi ollut suurikin aarre
16.12.2016 |
Mummini kuoli kesällä ja pari päivää sitten käytiin vanhempien kanssa ukin luona. Paikalla oli mummin sukulaisia ja lopulta minulle ojennettiin mummin vanha sormus. Siitä tehtiin iso numero, että pitäähän minun nyt saada mummilta perinnöksi jäänyt koru. Jotenkin huvitti kun tuo "perintökoru" on joku torikauppiian myymä halpa hely.
Kommentit (29)
HEL-NYC kirjoitti:
Mitä sillä rahallisella arvolla on väliä, jos tunnearvoa löytyy? :O
Ilmeisesti sitä ei löydy...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HEL-NYC kirjoitti:
Mitä sillä rahallisella arvolla on väliä, jos tunnearvoa löytyy? :O
Ei sillä rahalla olekaan merkitystä, en vain ymmärrä miksi pitää antaa joku arvoton hely. Olisivat mielummin antaneet vaikka vanhoja valokuvia. En edes odottanut saavani mitään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Mitä sillä rahallisella arvolla on väliä, jos tunnearvoa löytyy? :O
Ei sillä rahalla olekaan merkitystä, en vain ymmärrä miksi pitää antaa joku arvoton hely. Olisivat mielummin antaneet vaikka vanhoja valokuvia. En edes odottanut saavani mitään.
Ap
Onhan sillä ollut isoäidillesi arvoa kun hän on sitä kerran päällään kantanut. En minä ainakaan pidä arvottomia koruja päälläni. Ja mitä olisit tehnyt kalliimmalla korulla? Myynyt sen vai olisiko sillä sitten ollut sinulle sitä "tunnearvoakin"?
Heh. No, heitä pois, jos et tykkää. Minäkin olisin arvostanut paljon enemmän valokuvia. NIILLÄ olisi tunnearvoa rutkasti enemmän kuin jollain helyllä, jota mummokaan ei ole aikoinaan todennäköisesti arvostanut mitenkään.
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Mitä sillä rahallisella arvolla on väliä, jos tunnearvoa löytyy? :O
Ei sillä rahalla olekaan merkitystä, en vain ymmärrä miksi pitää antaa joku arvoton hely. Olisivat mielummin antaneet vaikka vanhoja valokuvia. En edes odottanut saavani mitään.
ApOnhan sillä ollut isoäidillesi arvoa kun hän on sitä kerran päällään kantanut. En minä ainakaan pidä arvottomia koruja päälläni. Ja mitä olisit tehnyt kalliimmalla korulla? Myynyt sen vai olisiko sillä sitten ollut sinulle sitä "tunnearvoakin"?
Minulla ainakin on kymmeniä pukukoruja, eikä niillä nyt mitään tunnearvoa ole, vaikka sopivatkin yhteen jonkun tietyn asun kanssa.
Mistä sitä paitsi päättelet, että korua on mummo edes käyttänyt? Jos pappa on dementoitunut ja paikalla jotakin kaukaisempaa sukua, niin "arvoperinnön" piikkiin voi mennä mikä tahansa mummon piirongista löytynyt. Eiköhän ap sen tietäisikin, jos olisi saanut mummon lempikorun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Mitä sillä rahallisella arvolla on väliä, jos tunnearvoa löytyy? :O
Ei sillä rahalla olekaan merkitystä, en vain ymmärrä miksi pitää antaa joku arvoton hely. Olisivat mielummin antaneet vaikka vanhoja valokuvia. En edes odottanut saavani mitään.
ApOnhan sillä ollut isoäidillesi arvoa kun hän on sitä kerran päällään kantanut. En minä ainakaan pidä arvottomia koruja päälläni. Ja mitä olisit tehnyt kalliimmalla korulla? Myynyt sen vai olisiko sillä sitten ollut sinulle sitä "tunnearvoakin"?
En olisi myynyt, varmaan sillä kalliimmalla korulla olisi enemmän tunnearvoakin, vaikea sanoa koska en ole ikinä sellaista saanut.
Ap
Murskaa se koru antajien edessä.
Tee se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heh. No, heitä pois, jos et tykkää. Minäkin olisin arvostanut paljon enemmän valokuvia. NIILLÄ olisi tunnearvoa rutkasti enemmän kuin jollain helyllä, jota mummokaan ei ole aikoinaan todennäköisesti arvostanut mitenkään.
En kehtaa heittää pois kun se on isän äidin koru.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Mitä sillä rahallisella arvolla on väliä, jos tunnearvoa löytyy? :O
Ei sillä rahalla olekaan merkitystä, en vain ymmärrä miksi pitää antaa joku arvoton hely. Olisivat mielummin antaneet vaikka vanhoja valokuvia. En edes odottanut saavani mitään.
ApOnhan sillä ollut isoäidillesi arvoa kun hän on sitä kerran päällään kantanut. En minä ainakaan pidä arvottomia koruja päälläni. Ja mitä olisit tehnyt kalliimmalla korulla? Myynyt sen vai olisiko sillä sitten ollut sinulle sitä "tunnearvoakin"?
Minulla ainakin on kymmeniä pukukoruja, eikä niillä nyt mitään tunnearvoa ole, vaikka sopivatkin yhteen jonkun tietyn asun kanssa.
Mistä sitä paitsi päättelet, että korua on mummo edes käyttänyt? Jos pappa on dementoitunut ja paikalla jotakin kaukaisempaa sukua, niin "arvoperinnön" piikkiin voi mennä mikä tahansa mummon piirongista löytynyt. Eiköhän ap sen tietäisikin, jos olisi saanut mummon lempikorun.
No tämä voi olla ihan totta. Itse ajattelin kapeakatseisesti sellaista sormusta, jota mummo on pitänyt jatkuvasti sormessaan.
Eli muutan vastaustani sen verran, että jos kyseessä on joku piironkikoru niin tunnearvo on tuskin ollut niin suuri. Mutta edelleen, jos mummo on sitä vakituiseen käyttänyt, olisi sillä mielestäni silloin suurikin tunnearvo perintönä, vaikka hinta olisi mikä.
Anoppi kuoli pari vuotta sitten ja käly jakoi korut tyttärelleen ja tämän kahdelle serkulle, joista toinen on meidän tyttö. Nauratti mahdottomasti, kun 13v:lle annettiin joku ikivanha rintaneula ja kuhmuraiset helmet. Rintaneula oli vielä pilattu raapimalla siihen nimikirjaimet A.K. ja vuosiluku 1892. Nämäkin ojennettiin kuin aarrearkun upeimmat timantit, vaikka jo kaukaa näki, että ikivanhaa krääsää ja mitälie kakkosluokan helmiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Mitä sillä rahallisella arvolla on väliä, jos tunnearvoa löytyy? :O
Ei sillä rahalla olekaan merkitystä, en vain ymmärrä miksi pitää antaa joku arvoton hely. Olisivat mielummin antaneet vaikka vanhoja valokuvia. En edes odottanut saavani mitään.
ApOnhan sillä ollut isoäidillesi arvoa kun hän on sitä kerran päällään kantanut. En minä ainakaan pidä arvottomia koruja päälläni. Ja mitä olisit tehnyt kalliimmalla korulla? Myynyt sen vai olisiko sillä sitten ollut sinulle sitä "tunnearvoakin"?
En olisi myynyt, varmaan sillä kalliimmalla korulla olisi enemmän tunnearvoakin, vaikea sanoa koska en ole ikinä sellaista saanut.
Ap
Kiitämätön nulikka oot, pitäisit mölyt mahassasi, miksi tänne tulet itkemään?
Vierailija kirjoitti:
Anoppi kuoli pari vuotta sitten ja käly jakoi korut tyttärelleen ja tämän kahdelle serkulle, joista toinen on meidän tyttö. Nauratti mahdottomasti, kun 13v:lle annettiin joku ikivanha rintaneula ja kuhmuraiset helmet. Rintaneula oli vielä pilattu raapimalla siihen nimikirjaimet A.K. ja vuosiluku 1892. Nämäkin ojennettiin kuin aarrearkun upeimmat timantit, vaikka jo kaukaa näki, että ikivanhaa krääsää ja mitälie kakkosluokan helmiä.
Te olette todellakin ihmissaastaa ap:n kanssa. Kiittämättömiä, ylimielisiä ja sietämättömän itsekkäitä pellejä, joille ei riitä mikään. Ette ansaitse mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi kuoli pari vuotta sitten ja käly jakoi korut tyttärelleen ja tämän kahdelle serkulle, joista toinen on meidän tyttö. Nauratti mahdottomasti, kun 13v:lle annettiin joku ikivanha rintaneula ja kuhmuraiset helmet. Rintaneula oli vielä pilattu raapimalla siihen nimikirjaimet A.K. ja vuosiluku 1892. Nämäkin ojennettiin kuin aarrearkun upeimmat timantit, vaikka jo kaukaa näki, että ikivanhaa krääsää ja mitälie kakkosluokan helmiä.
Te olette todellakin ihmissaastaa ap:n kanssa. Kiittämättömiä, ylimielisiä ja sietämättömän itsekkäitä pellejä, joille ei riitä mikään. Ette ansaitse mitään.
Paitsi ikuisen kadotuksen Kristuksen yhteydestä.
Vierailija kirjoitti:
Anoppi kuoli pari vuotta sitten ja käly jakoi korut tyttärelleen ja tämän kahdelle serkulle, joista toinen on meidän tyttö. Nauratti mahdottomasti, kun 13v:lle annettiin joku ikivanha rintaneula ja kuhmuraiset helmet. Rintaneula oli vielä pilattu raapimalla siihen nimikirjaimet A.K. ja vuosiluku 1892. Nämäkin ojennettiin kuin aarrearkun upeimmat timantit, vaikka jo kaukaa näki, että ikivanhaa krääsää ja mitälie kakkosluokan helmiä.
Et taida olla se terävin kynä penaalissa? No, toivottavasti tyttäresi on ns. pudonnut kauemmas puusta.
Vierailija kirjoitti:
Anoppi kuoli pari vuotta sitten ja käly jakoi korut tyttärelleen ja tämän kahdelle serkulle, joista toinen on meidän tyttö. Nauratti mahdottomasti, kun 13v:lle annettiin joku ikivanha rintaneula ja kuhmuraiset helmet. Rintaneula oli vielä pilattu raapimalla siihen nimikirjaimet A.K. ja vuosiluku 1892. Nämäkin ojennettiin kuin aarrearkun upeimmat timantit, vaikka jo kaukaa näki, että ikivanhaa krääsää ja mitälie kakkosluokan helmiä.
Tän nyt ainakin täytyy olla provo. Meidän suvussa ei ole edes säilynyt mitään noin vanhaa. Jos tuollainen olisi, olisi aika hieno juttu.
Olisin kussu papan päälle jos minulle olisi tehty näin!
Vanhoja pyhäinjäännöksiä pitää kunnioittaa, sillä muistot asuvat rihkamassa.
Mitä sillä rahallisella arvolla on väliä, jos tunnearvoa löytyy? :O