Voi noita vanhoja ihmisiä, minulle annettiin rihkamahely kuin se olisi ollut suurikin aarre

Vierailija kirjoitti:

Anoppi kuoli pari vuotta sitten ja käly jakoi korut tyttärelleen ja tämän kahdelle serkulle, joista toinen on meidän tyttö. Nauratti mahdottomasti, kun 13v:lle annettiin joku ikivanha rintaneula ja kuhmuraiset helmet. Rintaneula oli vielä pilattu raapimalla siihen  nimikirjaimet A.K. ja vuosiluku 1892. Nämäkin ojennettiin kuin aarrearkun upeimmat timantit, vaikka jo kaukaa näki, että ikivanhaa krääsää ja mitälie kakkosluokan helmiä.

Tyttäresi on anopin tyttären eli miehesi sisaren serkku? Siis myös miehesi serkku? Tyttäresi isä on paitsi isä, myös serkku? Miehelläsi ja tyttärelläsi on samat isovanhemmat, eli... Kuka sinä siis olet tässä saagassa? Ridge vai Brooke? Pahoittelen, etten pysynyt kärryillä.

Vierailija kirjoitti:

Anoppi kuoli pari vuotta sitten ja käly jakoi korut tyttärelleen ja tämän kahdelle serkulle, joista toinen on meidän tyttö. Nauratti mahdottomasti, kun 13v:lle annettiin joku ikivanha rintaneula ja kuhmuraiset helmet. Rintaneula oli vielä pilattu raapimalla siihen  nimikirjaimet A.K. ja vuosiluku 1892. Nämäkin ojennettiin kuin aarrearkun upeimmat timantit, vaikka jo kaukaa näki, että ikivanhaa krääsää ja mitälie kakkosluokan helmiä.

Eivätkö muut ketjun lukijat tajunneet, että tämän kirjoittaja heitti tämän jutun mollatakseen ap:tä ja muita, jotka eivät osaa arvostaa vanhempia koruja.

Tässäkin on opetuksena se, että mummovainaan olisi pitänyt konmarittaa kamansa ennen kuolemaa niin ei olisi ollut korpeille nokkimista ja lapsille valittamista.

Nykypennun natsittunutta arvomaailmaa jossa ihminen ja mummusi oli sinulle hyödyke vainen. Toivottavasti joskus joudut peilin eteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppi kuoli pari vuotta sitten ja käly jakoi korut tyttärelleen ja tämän kahdelle serkulle, joista toinen on meidän tyttö. Nauratti mahdottomasti, kun 13v:lle annettiin joku ikivanha rintaneula ja kuhmuraiset helmet. Rintaneula oli vielä pilattu raapimalla siihen  nimikirjaimet A.K. ja vuosiluku 1892. Nämäkin ojennettiin kuin aarrearkun upeimmat timantit, vaikka jo kaukaa näki, että ikivanhaa krääsää ja mitälie kakkosluokan helmiä.

Tyttäresi on anopin tyttären eli miehesi sisaren serkku? Siis myös miehesi serkku? Tyttäresi isä on paitsi isä, myös serkku? Miehelläsi ja tyttärelläsi on samat isovanhemmat, eli... Kuka sinä siis olet tässä saagassa? Ridge vai Brooke? Pahoittelen, etten pysynyt kärryillä.

Käly jakoi korut tyttärelleen ja tämän serkuille = käly jakoi korut omalle lapselleen ja veljensä/siskonsa lapsille, jotka ovat kälyn lapsen serkkuja.

Tytär on kälyn lapsen serkku, ei kälyn serkku.

Niin tuossa aika lailla selkeästi sanottiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppi kuoli pari vuotta sitten ja käly jakoi korut tyttärelleen ja tämän kahdelle serkulle, joista toinen on meidän tyttö. Nauratti mahdottomasti, kun 13v:lle annettiin joku ikivanha rintaneula ja kuhmuraiset helmet. Rintaneula oli vielä pilattu raapimalla siihen  nimikirjaimet A.K. ja vuosiluku 1892. Nämäkin ojennettiin kuin aarrearkun upeimmat timantit, vaikka jo kaukaa näki, että ikivanhaa krääsää ja mitälie kakkosluokan helmiä.

Tän nyt ainakin täytyy olla provo. Meidän suvussa ei ole edes säilynyt mitään noin vanhaa. Jos tuollainen olisi, olisi aika hieno juttu.

Mitään noin vanhaa?

Ai niin, konmarittajien sukupolvi on aikaa sitten viskonut roskiin kaiken vanhan.

Meillä on jopa ns. muistovihkoja kiiltokuvineen 1800-luvun lopulta ja koruja 1700-luvun lopusta.

Eihän näillä av:n wt-mammoilla mitään oikeasti arvokkaita koruja ole. Kinder-kamaa kaikki ja sitten ollaan kuin suuriakin hyväntekijöitä ja perinnönjakajia, kun tuollaista viiden sentin krääsää lykätään toisten harmiksi.

Miehen suvussa kävin vähän samalla tavalla. Mummolla ei oikeasti ollut kuin pari arvokasta korua. Muut olivat täysin arvottomia, eikä hän niitä edes ollut käyttänyt. Korut jaettiin sitten "tasan" lastenlasten kesken. Osa sai kultaa, osa messinkiä...

Eikö tuossa jo paista se että perinnönjakajat koittavat nällä teeskennellyillä muka arvokoruilla ostaa hiljaiseksi ja luoda mielikuvaa että nyt sait arvokkaan perinnön että saavat rauhassa jaella arvotavarat keskenään. Teatraalisesti tehdään pääsiäismunasormuksesta arvokas ja vähintään hirveä tunnearvo.