Minua ihmetyttää aina näissä "Haluan kuolla" ja "Nyt en enää jaksa" tyyppisissä aloituksissa se, että...

Näillä, jotka eivät jaksa enää, ei ole "isoja ongelmia", koska he ovat jo taistelleet tiensä niiden yli. Jaksaminen loppuukin vasta sitten kun tajuaa, että  kaiken se n taistelun jälkeenkään ei ole mitään hyvää luvassa. Koskaan.

Et tajua mitä siellä on taustalla niin asia näyttää sille, mutta jos vammautunut on iloinen niin onko se niin kauheaa? Sen sijaan henkiset vammat estävät ihan kaiken.

Ihminen lajina on sairaalloisen itsekeskeinen. Ei ihmistä juurikaan haittaa muiden ongelmat, mutta pienikin vastoinkäyminen omassa elämässä tuntuu katastrofilta. Tämän luonteenpiirteemme ansiosta olemme pärjänneet niin hyvin tällä planeetalla.

Suomen nykyisessä tilanteessa huomaa sen, että ihminen on todella itsekäs eläin. Ei tarvitse ottaa kuin se uusin ipad pois kädestä ja laittaa tilalle kirja niin ollaan itkemässä leipäjonossa kun ei ole rahaa mihinkään.

Huvittaa nuo aloitukset. Yleensä hirveän dramaattinen otsikko "en kestä enää", "kuolen yksinäisyyteen"... jne. Jatkan lukemista siihen asti, kunnes tulee "mieskään ei jaksa tukea minua" ja ajattelen mielessäni - jaahas, nämä on näitä..

Vierailija kirjoitti:

Et tajua mitä siellä on taustalla niin asia näyttää sille, mutta jos vammautunut on iloinen niin onko se niin kauheaa? Sen sijaan henkiset vammat estävät ihan kaiken.

Luepa aloitus kokonaan. Eihän ap sanonut, että vammautunut ei voi olla iloinen, vaan että vammautuneisuus on isompi vaikeus kuin väärälle alalle kouluttautuminen. Väärälle alalle kouluttautuminen ei ole "henkinen vamma".

Samaa olen ihmetellyt itsekin. Yksi selitys voi tietysti olla masennus, joka oikeasti kumpuaa jostain ihan muusta kuin ihminen itse luulee. On paha olo ja ihminen alkaa miettiä, mistä se voisi johtua ja listaa elämässä nosti olevia asioita. Totuus voi olla, että pahan olon taustalla voi olla vaikka se, ettei saanut lapsena ehdotonta rakkautta, on joutunut häpeämään itseään, pärjäämään yksin ennen kuin on ollut valmis. Kaikki on ollut päällisin puolin hyvin ja on edelleen, mutta epämääräinen ahdistus ja masennus vaivaavat silti. Ihmiset eivät välttämättä tunne itseään kovin hyvin tai osaa itse päätellä, miksi kokevat tai toimivat tietyllä tavalla. Epäonnistumiset työssä tai torjuksi tuleminen parisuhteessa saattavat nostaa esiin menneisyydestä kumpuvia tunteita. Reaktio voi olla siksi suhteettoman suuri noin objektiivisesti arvioiden.

Itsetuhoiset ajatukset silloin kun kaikki on hyvin ovat todella ahdistavia. Podet syyllisyyttä omasta pahasta olostasi. Ei saisi olla masentunut, kun on niin monia joilla asiat on oikeasti huonosti. Entä jos satuttaisin itseäni? Entä jos yrittäisin itsemurhaa? Saisiko minulla silloin olla paha olo? Saisinko minä levätä, jos ihmiset näkisivät miten pimeää sisälläni on?

Heillä usein on vamma nimeltä masennus tai ahdistushäiriö. Se on oikea, vaikea sairaus, eikä terveet lapset ja rakastava puoliso paranna sitä. Se, että ulkoisesti menee hyvin, ei tarkoita, että sisäisesti menee, ja jotkut seikat voivat aiheuttaa ulkoisesti hyviä juttuja samalla kun aiheuttavat sisäistä kurjuutta. Esim. muita itseään parempina pitävä ja siksi heidän puolestaan uhrautuva henkilö voi vaikuttaa ihanan avuliaalta ja epäitsekkäältä ja olla suosittu ja haluttu työtoveri ja perheen voimavara, mutta samalla hän venyttää jaksamistaan siihen pisteeseen asti, että sairastuu lopulta.