Itseluottamus pirstaleina ja olen aivan pohjalla elämäni kanssa
Nyt on ollut pari päivää aivan järkyttävän paha olla henkisesti, enkä tiedä minne muuallekkaan purkautua.
Elämäni pitäisi olla ulkoisin puolin ihan hyvää. On mies, omakotitalo, ihanat eläimet, perhe ja harrastus, jota rakastan. Asia ei kuitenkaan ole niin. Olen ollut masentunut nyt monta vuotta ja psykologin painostuksesta aloitin lääkkeet n. vuosi sitten. Ne auttoivat pääsemään pahimmasta ajasta yli, mutta yritin itsemurhaa suunnilleen vuosi sitten. Olo lähti viime keväänä parantumaan, joten lopetin lääkkeet. Lihoin lääkkeiden syönnin aikana yli 10 kiloa.
Itseluottamukseni on aivan pohjamudissa. En uskalla kokeilla uusia asioita ja joka paikkaan lähteminen on aivan kamalaa. Haluaisin vain linnoittautua kotiin yksin. Harrastuksessa kaikki menee mönkään, kun en uskalla kokeilla uutta. Lihomisen takia en halua enää näyttää vartaloani edes miehelleni, joten seksielämä kärsii. Olen ihan pihalla mitä enää voisin tehdä. Olen työttömänä, kun oma jaksaminen on nollassa. Yritän kuitenkin miettiä mitä haluaisin tehdä ja lähteä kouluttautumaan uudelle alalle. Tästä työttömyydestäkin poden huonoa omatuntoa.
Anteeksi oli pakko purkautua johonkin. Psykologi suosittelee lääkkeiden aloitusta uudelleen, mutta niiden aikana turvauduin entistä enemmän alkoholiin, joka pahensi tilannetta. Onko täällä masennuksesta tai huonosta itseluottamuksesta selvinneitä? Miten onnistuitte ja miten lähtisitte tilanteessani parantamaan oloa. Yritän liikkua ja syödä terveellisesti.
Kommentit (18)
Tarviit sen lääkityksen!! Kokeile jotakin toista valmistetta jos tuntuu että edellinen lääke ei ollut ihan kohdillaan.
Vierailija kirjoitti:
Et rakasta miestäsi. Eroa ja rakastu.
Tässä ei ole kyse miehestä. Rakastan häntä kovasti ja hän onkin ainoa tuki ja turvani, mutta jostain olen nyt ajatellut, etten voi kuormittaa häntä enää enempää murheillani. Olen ollut masentunut kauan ennen suhdettamme ja silloin olin vielä enemmän pohjalla. Elämässä ei ollut mitään iloa. Nyt olen saanut harrastuksen ja eläimet takaisin elämääni.
ap
Vierailija kirjoitti:
Et rakasta miestäsi. Eroa ja rakastu.
Huono neuvo.
Vaihda lääkitys,tsemppiä,minä lihoin 25kg,vaihdoin lääkkeen ja kilot tippui 4ssä kk.yritin kolme vuotta sitten itsaria kahdesti,söin vuoden lääkkeitä ja parnin täysin!
Saman kokenut kirjoitti:
Vaihda lääkitys,tsemppiä,minä lihoin 25kg,vaihdoin lääkkeen ja kilot tippui 4ssä kk.yritin kolme vuotta sitten itsaria kahdesti,söin vuoden lääkkeitä ja parnin täysin!
En uskalla aloittaa lääkitystä ja koko lähipiriini on sitä mieltä, ettei se kannata. Muutti kuulema minutkin ihan eri ihmiseksi, vaikka vain pientä annosta söin. Lopetin siis lääkkeet seinään, enkä ole sen jälkeen uskaltanut käydä psykologille puhumassa (tiedän todella tyhmää), sillä pelkään syyllistämistä, että itse olen oloni aiheuttanut.
ap
Unohdat ainakin sen vanhemman uskovaisen heteronaisen. (Joo, paljastuit taas). Sen jälkeen keksit itsellesi muuta puuhaa kuin palstatrollailun.
Vierailija kirjoitti:
Saman kokenut kirjoitti:
Vaihda lääkitys,tsemppiä,minä lihoin 25kg,vaihdoin lääkkeen ja kilot tippui 4ssä kk.yritin kolme vuotta sitten itsaria kahdesti,söin vuoden lääkkeitä ja parnin täysin!
En uskalla aloittaa lääkitystä ja koko lähipiriini on sitä mieltä, ettei se kannata. Muutti kuulema minutkin ihan eri ihmiseksi, vaikka vain pientä annosta söin. Lopetin siis lääkkeet seinään, enkä ole sen jälkeen uskaltanut käydä psykologille puhumassa (tiedän todella tyhmää), sillä pelkään syyllistämistä, että itse olen oloni aiheuttanut.
ap
Mitenhän sun nyt sit käy?
Vierailija kirjoitti:
Unohdat ainakin sen vanhemman uskovaisen heteronaisen. (Joo, paljastuit taas). Sen jälkeen keksit itsellesi muuta puuhaa kuin palstatrollailun.
Tuliko väärään keskusteluun? En ymmärrä.
ap
Sun pitäis selvittää mikä aiheuttaa masennuksen
Yhteys psykologille ensimmäisenä ja käyt puhumassa. Mietitte hänen kanssaan lääkitysasiaa. Ei sitä samaa lääkettä, joka ei sinulle sopinut, vaan voitte kokeilla jotain toista.
Jos pystyt, niin lisää arkeesi kasvisten syöntiä ja liikuntaa. Kummankaan ei tarvitse tarkoittaa mitään täysmuutosta, vaan vaikkapa yksi porkkana jossain vaiheessa syötynä ja lyhyt kävelylenkki. Tai joku lyhyt youtuben jumppavideo, jos et uskalla poistua kotoa lainkaan.
Lääkitystä miettiessäs syö d-vitamiinia. Luusto tarvii kalsiumia, pää muita vitskuja.
Tee kaikkea kivaa jaksamisen rajoissa. Kato vaik hassuja sarjoja, liiku, tee terveellisiä smoothieita, herkuttele, sisusta kotia, tilaa joku kiva lehti vaikka sellanen missä on elämäntarinoita. Joskus auttaa kun tiedostaa et on paljon ihmisiä joilla on asiat paljon pahemmin.
Sit sellanen et tietty melankolisuus taitaa vaan kuulua suomalaisuuteen, etenki näin pimeän aikaan.
Mielestäni sinun kannattaisi nyt kuitenkin mennä sinne psykologille ja kertoa hänelle nuo asiat, jotka olet täällä kertonut. En usko että psykologi sinua syyllistää lääkkeiden lopettamisesta, mutta saattaa hän mielipiteensä sanoa tilanteesta ja ehdottaa jotakin ratkaisua.
Olen myös sitä mieltä, että sinun kannattaisi myös miehellesi kertoa avoimesti tämänhetkisestä voinnistasi. Itse ainakin toivoisin vastaavassa tilanteessa, että kumppanini kertoisi minulle ongelmistaan, jotta voisin sitten olla mahdollisimman hyvin tukena. Toki kumppanillakin on yleensä rajalliset voimavarat, minkä takia myös ammattiavun hakeminen (kuten tuo psykologille meno) on tärkeää.
Sinun kannattaisi myös selvittää, olisiko sinun mahdollista päästä Kelan tukemaan psykoterapiaan. Psykoterapia on vähän eri asia kuin psykologille puhuminen, ehkä sitä voisi kuvata niin että psykoterapiassa mennään syvemmälle. Joillain psykologeilla on myös psykoterapeutin koulutus, jolloin psykologi voi olla se psykoterapiaa tarjoava taho.
Voimia ja jaksamista sinulle, itsekin monesta hyvin raskaasta elämäntilanteesta selvinneenä voin vakuuttaa, että toivoa on!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohdat ainakin sen vanhemman uskovaisen heteronaisen. (Joo, paljastuit taas). Sen jälkeen keksit itsellesi muuta puuhaa kuin palstatrollailun.
Tuliko väärään keskusteluun? En ymmärrä.
ap
Ei tullut. Ihan oikein tuli. Hauskaa, että trollilta tuli jopa ihan sama reaktio paljastumiseensa kuin toisessakin ketjussa.
Itseäni auttoi psykoterapia, jooga ja meditointi. Myös liikunta.
Mutta psykoterapia oli aivan korvaamaton apu. Olen kuin uusi ihminen sen jälkeen ja sain hyvät valmiudet kohtaamaan elämän surut ja haasteet, sitä ei ennen ollut. Ehkä se on sitten juurikin itseluottamusta?
Ap kovasti nyt voimia sinulle. Muista, että elämä on tässä hetkessä, hengittele syvään, mene illalla kävelylle ja jos näät taivaan, katso tähtiä. Elämämme on ihmeellistä ja todellinen mysteeri. Luota siihen, että elämä kantaa.
No sun on nyt mietittävä, että haluatko tulla kuntoon vai et. Sitten kun olet siihen kysymykseen vastannut, voit joko jäädä kotiin jatkamaan tuota, tai tehdä toisenlaisia valintoja.
1) Psykologi.Jos haluat jatkaa nykyistä elämääsi, älä ota yhteyttä psykologiin.Jos haluat muutoksen, ota yhteyttä psykologiin, kerro historiastasi, lääkityksen lopettamisesta ja siihen liittyvistä ajatuksista ja tunteista. Jos on vaikea kertoa, pistä asiat paperille (printtaa vaikka tuo viestisi ja anna psykologille).
2) Lääkäri. Jos haluat jatkaa nykyistä elämääsi, älä ota yhteyttä lääkäriin. Jos haluat muutoksen, ota yhteyttä lääkäriin, kerro aiemmasta lääkityksestä ja sen vaikutuksista ja keskustelkaa siitä mitä kannattaisi seuraavaksi kokeilla. Oikea lääke harvemmin löytyy ensi yrittämällä.
3) Kumppani. Jos haluat jatkaa nykyistä elämääsi, älä kerro ajatuksistasi kumppanillesi. Jos haluat muutoksen, kerro että kumppanisi on sinulle tärkeä ja kerro, että sinun on vaikea iloita kehostasi, mutta voisitte yhdessä miettiä miten voisitte olla läheisiä ja millaiset asiat sinusta tuntuvat hyviltä.
4) Arki. Jos haluat jatkaa nykyistä elämääsi, jatka samaa rataa ja pysyttele kotona. Jos haluat muutosta, tee itsellesi viikko-ohjelma, jossa on vaikka joka toiselle päivälle jotain ohjelmaa, esimerkiksi kirjastossa käynti tai iltakävely. Laita viikko-ohjelmaan liikuntaa ja elämyksiä. Pidä ajatuksistasi kirjaa, eli laita vaikka parilla sanalla ylös mielialasi ennen iltakävelyä ja sitten sen jälkeen pari sanaa siitä miltä iltalenkki tuntui, mitä koit ja miltä tuntuu. Koita miettiä jokaisesta kokemuksesta yksi hyvä puoli ("kävelin 10 minuuttia pidempään kuin viimeksi") tai sinulle mielihyvää tuottanut asia ("iltalenkillä näin yhden kauniin puun ja jäin katselemaansitä hetkeksi"). Näin saat vähitellen totuteltua taas siihen, että liikut kodin ulkopuolella ja teet erilaisia asioita. Samalla totuttelet tekemään itsellesi hyvää ja tunnistamaan hyviä asioita.
Yksin et pärjää. Odottaminen ei muuta mitään. Halu paranemiseen pitää löytyä sinusta.
Et rakasta miestäsi. Eroa ja rakastu.