Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu että elämä on kilpailu kenellä on eniten töitä
13.12.2016 |
Useat tutut kilpailevat sillä kenellä on eniten töitä.
On tullut mieleen , että perheen perustaminen on nykymaailmassa täysin mahdotonta kun koko ajan kilpaillaan paremmista työpaikoista.
Ei jää aikaa enää vaikka lasten hoitoon tai muuhun kun kilpaillaan kuka tekee pisintä päivää.
Ainakin omassa kaveripiirissä näin on.
Mietin vain että kenen pää pamahtaa kun ei kohta jaksa enää.
Ei jakseta vaikka käydä kaupassa kun tehdää pitkää työpäivää. Harva edes miettii mitään lomia kun koko ajan vain painitaan sen kanssa että saadaan tehtyä mahdollisimman paljon töitä.
Mietin että miettiiköhän kukaan 70 kymmpisenä että kun ei tullut matkustettua kun piti aina painaa töitä ja sitten ei enää jaksa.
Surullista.
Kommentit (16)
Tehokkaasti on ihmiset aivopesty juoksemaan oravanpyörässä. Globaali finanssiponzi kiittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on tämä lama mikä vaikuttaa. Kaikkialla työttömyyttä, hyvä työpaikka on se tärkein asia elämässä.
Jos kaverit on alle 30 v niin varmaan aika yleistä. Ainakin naiset sitten 30 v voi jäädä vaikka 10 vuodeksi lasten kanssa kotiin eli ajatukset muuttuu. Työnarkomaanimiehillä ei tosin kovin usein ennen sydänkohtausta tms
Minkäs teet kun töitä riittää. Meillä suuri osa firmasta on ollut kroonisesti ylityötunneilla siitä saakka kun kesähessut lähti paikkaamasta henkilöstövajetta. Jos edes saisi tehdä pari normaalipituista 5 päivän työviikkoa niin tuntuisi sekin tässä putkessa melkein kuin pieneltä lomalta.
Tiedän kyllä yli 30 v miehiä, jotka eivät löydä aikaa myöskään seurusteluun kun on niin paljon töitä.
Mikä missio se on ihmisen päässä että jos ei kykene mihinkään kun on töitä.
Onko niistä sitten kiva istua yksinään jossain tekemällä vain töitä
Eikö kukaan halua käydä retkeilemässä ulkona , katsomassa tähtitaivasta.
Repeisin jos joku sanoisi että pitää mennä kun on töitä. Sitten saakin mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkäs teet kun töitä riittää. Meillä suuri osa firmasta on ollut kroonisesti ylityötunneilla siitä saakka kun kesähessut lähti paikkaamasta henkilöstövajetta. Jos edes saisi tehdä pari normaalipituista 5 päivän työviikkoa niin tuntuisi sekin tässä putkessa melkein kuin pieneltä lomalta.
Ja sitten jos sanot alat sanoa "ei" ylitöille niin katotaan kieroon ja siihen tyssää urakehitys firmassa.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän kyllä yli 30 v miehiä, jotka eivät löydä aikaa myöskään seurusteluun kun on niin paljon töitä.
Mikä missio se on ihmisen päässä että jos ei kykene mihinkään kun on töitä.
Onko niistä sitten kiva istua yksinään jossain tekemällä vain töitä
Eikö kukaan halua käydä retkeilemässä ulkona , katsomassa tähtitaivasta.Repeisin jos joku sanoisi että pitää mennä kun on töitä. Sitten saakin mennä.
Onko taloudelliset realiteetit sulle aivan vieras käsite? Rahalla saa ja töistä sitä tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä mielummin kehuskelen, miten vähällä vaivalla tienaan palkkani. Hullu liikaa töitä tekee jne...
Naiset vaativat mieheltä työssäkäyntiä. Ja mitä enemmän mies raataa, sen ylpeämpänä nainen kaakattaa ystävilleen kuinka paljon duunia "meidän pete" tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalainen työelämä on vielä aika kesyä verrattuna Jenkkien tai kaukoidän vastaavaan.
Mutta meillä ydinperheiden ajatellaan pärjäävän omillaan, harvalla keskiluokkaisella on varaa edes au pairiin, saati hoiva-alan ammattilaiseen.
Itse teen kutsumustyötä, mutta en oikein pysty tekemään sitä kevytversiona. Mietin jo kolmatta lastakin, jotta voisin olla kotona esikoisen mennessä kouluun. Mutta se lienee ratkaisuna samaa sarjaa kuin pakkasella housuun pissiminen.
Kyllä ihmiset on kautta historian tehneet paljon töitä, toiset enemmän ja toiset vähemmän.
Niin kauan kuin itsensä saa pidettyä omalla työllä leivässä, on vapaa tekemään, mitä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän kyllä yli 30 v miehiä, jotka eivät löydä aikaa myöskään seurusteluun kun on niin paljon töitä.
Mikä missio se on ihmisen päässä että jos ei kykene mihinkään kun on töitä.
Onko niistä sitten kiva istua yksinään jossain tekemällä vain töitä
Eikö kukaan halua käydä retkeilemässä ulkona , katsomassa tähtitaivasta.Repeisin jos joku sanoisi että pitää mennä kun on töitä. Sitten saakin mennä.
Onko taloudelliset realiteetit sulle aivan vieras käsite? Rahalla saa ja töistä sitä tulee.
Kyse ei ole siitä vaan siitä että jos sinulla ei ole koskaa aikaa matkustaa Tallinnaan, Nizzaan tai ihan mihin tahansa perhee kanssa
eiköhän raha ja työ ole elämänarvosi 1.
Tiedän useita miehiä jotka ajattelevat , että
miksi eivät kelpaa, no siksi kun heillä on ehkä 1 päivä kuukaudesta aikaa nähdä jossain kämäsessä ravintolassa.
Ei kaikki etsi sellaista satunnaista seuraa vaan seuraa jossa mies on läsnä arkisinkin usein.
Ei ketään naista kiinnosta se että mies istuu töissä vuoden päivät ja tuskin kukaan mies kovin auliisti käyttää tienaamiaan rahoja naiseen
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihmiset on kautta historian tehneet paljon töitä, toiset enemmän ja toiset vähemmän.
Niin kauan kuin itsensä saa pidettyä omalla työllä leivässä, on vapaa tekemään, mitä haluaa.
Pelkkää illuusiota.
Niin siis koska on vapaa tekemään mitä haluaa? Montako tuntia vuorokaudesta jää on töiden, työmatkan, kaupassa käynnin + sekalaisten asioiden hoidon, syömisen, siivoamisen, mahdollisen lastenhoidon ja nukkumisen jälkeen siihen "vapaaseen tekemiseen"?
Jaa että viikonloppuina ja kesälomalla? Joo. Ja se kesälomakin on yleensä silloin kuin työnantajalle sopii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun miehellä on ihan liikaa töitä. Tulee töistä iltakuudelta stressaantuneena ja viettää pari tuntia perheen kanssa. Lasten mentyä nukkumaan tekee vielä muutaman tunnin töitä kotona. Aamulla kahdeksaan töihin ja sama rumba. Työnantaja painostaa tekemään myös viikonloppuisin, ja yleensä mies tekeekin muutaman tunnin lauantaina ja sunnuntaina.
Käyn itsekin töissä ja oikeastaan kaikki kotityöt, kaupassa käynnit ja lasten koulu/päiväkotiasiat ovat minun hoidettavina. Taidan ottaa eron, niin saan sitten joka toinen viikko keskittyä omaankin uraani.
Vierailija kirjoitti:
Mun miehellä on ihan liikaa töitä. Tulee töistä iltakuudelta stressaantuneena ja viettää pari tuntia perheen kanssa. Lasten mentyä nukkumaan tekee vielä muutaman tunnin töitä kotona. Aamulla kahdeksaan töihin ja sama rumba. Työnantaja painostaa tekemään myös viikonloppuisin, ja yleensä mies tekeekin muutaman tunnin lauantaina ja sunnuntaina.
Käyn itsekin töissä ja oikeastaan kaikki kotityöt, kaupassa käynnit ja lasten koulu/päiväkotiasiat ovat minun hoidettavina. Taidan ottaa eron, niin saan sitten joka toinen viikko keskittyä omaankin uraani.
Näitä juuri tarkoitin, että sokaistutaan niin omasta urasta ja työstä että kaikki arkihommat jää tekemättä. Kuinka useasti mies yleensä saapastelee valmiiseen pöytään.
Aina koska hän voi. Hän voi olettaa että pöydässä on ruoka joka kerta kun hän tulee kotiin. Eihän miehellä.ole mitään velvoitetta käydä kaupassa ,hänhän söi töissä.
Lapset ovat nälkäisiä ja äiti joutuu raatamaan oman työn jälkeen kauppaan ja valmistamaan ruoan.
Koskaan ei puhelin soi ja mies sano että älä mene kauppaan, hän on tehnyt kaiken.
Ja tämä on totuus varmaan useissa perheissä.
Naisen on pakko tehdä ruoka vaikka itselkeenkin , koska usein iltaisin on syötävä jotain.
Mulla taas on sellainen kaveripiiri, missä porukka on hyvissä työpaikoissa (lääkäriä, koodaajaa, pikkupomoa, arkkitehtia jne.) mutta stressi tai työn määrä ei ole mikään positiivinen juttu. Olen itse osa-aikainen, ja sitä kadehditaan. :>