Miten selviän flippaamatta ihan täysin?

Ylikuormitus tunteissa on tapahtumassa ilman että olet saanut tulla kohdatuksi tunteinesi. Anna tulla vaan edes tänne. Kerro lisää. Tuo viimeinen rikos tuli liian lähelle sinua ja ei ole ihme että lamaudut. Nyt ala puhua ihmisille ja aidosti ja anna vaan palaa. Taistele. Saat ilmaista itseäsi.

Yritä löytää vastapainoa pahoille kokemuksille. Pyydä kaikilta uusia mahdollisuuksia ja kerro missä pisteessä olet. Ihmiset haluavat auttaa useinkin kunhan vaan aidosti kerrot. Pyydä heitä viemään sut toiseen ympäristöön joskus edes.

Jos pelkää flippaavansa on se aika varma merkki siitä ettet oikeasti flippaa. Sellainen jolla flippaa oikeasti puuttuu tuo pelko. Reagoit ihan ok karmeaan kokemussarjaan siis. Luota itseesi et tunne väärin.

Kannattaa ainakin tiedostaa että vastaavia uutisia on jo 90-luvulta saakka, jota nuorempana itsekin luin kauhuissani, nykyään uutisoidaan vielä enemmän. Mutta pitää irrottautua joskus uutisista, pitää vaikka minilomia, varsinkin kun V valtio ei ole täällä. Omassa valtiossa on tarpeeksi tekemistä. Joskus muutto voi auttaa ns. alueahdistukseen, itsekin mietin Treen alueella pitäiskö asua eri paikkakunnalla jossa olisi vähän enemmän tilaa asua tai eri puolella kaupunkia jossa tuttuja alueita, mutta se taas on liian tiivis.

Ihanaa että palstalla on asiallisia ja kannustavia vastauksia! En oikein osaa pahemmin puhua. Yleensä aina reagoin kaikkeen vetäytymällä omiin oloihini kunnes kyllästyn vatvomaan mieltä painavaa asiaa. Mutta nyt tulee jotenkin sarjana näitä. Korona-aikaan vielä vähän jopa naureskelin että onneksi sentään ei ole sota, heh heh. Tuon yhden murhan lisäksi tuntuu että kaikenlaisia ryöstäjiä on vähän väliä liikkeellä missä vaan täällä Vantaalla.

Ap

Murha naapurissa? Teilläpäinkö se postinjakaja poloinen surmattiin?

Mindfullness ja meditaatio saattaisi auttaa. Eihän niillä maailman kammottavuuksia voi poistaa, mutta maailman kammottavuuden ajattelemiseen on turha käyttää energiaa. Nämä ovat työkaluja ajatustoimintojen hallitsemiseen, joten jos haluat vaikuttaa tietoisesti ajatustesi kulkuun, kannattaa tutustua aiheisiin. On hyvä tietää että ajatukset aiheuttaa tunteet, eli jos käyttää ajatuksiaan vaikka venäjän hyökkäyksen ajattelemiseen, silloin tunteet mukautuu sen mukaisesti hyvinkin nopeasti. Kannattaakin siis ohjata ajatukset johonkin mieleisemmän aiheen miettimiseen

Media elää negatiivisuudesta. Lääkkeeksi siis mediapaasto sekä ymmärrys siitä, että ahdistuminen ei vaikuta muuhun kuin omaan henkiseen hyvinvointiisi.

Vierailija kirjoitti:

Murha naapurissa? Teilläpäinkö se postinjakaja poloinen surmattiin?

Jep. Ja luulin että omakin ahdistus maailman tilasta jäi sinne 90-2000-luvun vaihteeseen. Iän myötä ja tytön äitinä nyt tullut taas tätä. Välillä ahdistaa ja välillä taas ihan sama. Aina kun lapsi on isällään, juon koska en jaksa muuta eikä kiinnosta. Ihan luuseritouhua. Puolisollekaan en kehtaa myöntää millanen luuseri oon.

Ap

Toi on ihan normaalia reagoida kauheisiin asioihin tuolla tavalla. Epäilyttävää ois se jos missään ei liikahtais. Tosiaan, yritä keskittyä hyviin asioihin, pidä itseäsi hyvänä, ja koeta säilyttää usko että kaikki muuttuu vielä paremmaksi.

"Korona-aika oli melko sinnittelyä. Sitten tuli Venäjän hyökkäys Ukrainaan."

Tästä ei puutu muuta, kun että vieraan sivilisaation edustajat käväisisivät esittäytymässä. Nämä kaksi ensi mainittua kriisiä ovat melkein isompia, kun toinen maailmansota, melkein siis. Rentoudu ajattelemalla positiivisesti, vedä perskännit tms., älä ota tätä kaikkea liian vakavasti, koska kosmisissa mittayksiköissä laskiessa meillä kenelläkään ei ole mitään merkitystä – kukaan täällä maapallolla ei merkitse yhtään mitään. Eli olet yhtä merkityksellinen kuin kuka tahansa ...

Ääh, anna niiden murehtia joilla on siihen kapasiteettia. Elät vain normaalisti.

Oon tällä hetkellä yksinäinen eli ei kavereita, perhettä tai parisuhdetta. Ei myöskään työtä. En ole pystynyt puhumaan mieltä painavista asioista muiden kuin yhden sukulaisen kanssa n. pari kertaa vuodessa puhelimessa. Vähän auttaa se kun netissä pystyy keskustelemaan. Oon ajatellut että jos tästä tilanteesta selviän ja jos mulla joskus on työ, perhe ja ystäviä, en todellakaan pidä niitä itsestäänselvyytenä! Ymmärrän miltä susta tuntuu ap (tosin näillä kulmilla ei ole rikoksia tapahtunut hetkeen). Mut joka tapauksessa tsemppiä! Kyllä ne asiat selviävät ajan kanssa.