Kaverimies syyttää minua siitä, etten ole rakastunut häneen. Mitä tajusin!

Kaverimiehesi on hemmoteltu ja ylimielinen idiootti, joka ei ole oppinut käsittelemään pettymyksiä.

Kaverimiehesi ei edes ole kaveri.

Tunteita ei voi pakottaa. Se on mahdotonta. Tuntuu sille että kaverin miehisyyttä loukkaa kun et ole hulluna häneen! Joillakin miehillä on se käsitys, että voi olla kaveri ja ihan ok, mutta ei todellakaan sen enempää! Olisi hyvä mennä itseensä ja miettiä voiko häntä itseään pakottaa?

Monet miehet olettavat, että elleivät he ole täysin kusipäitä, tyyliin hakkaa naisia, rasisteja ja homofobikkoja, niin sitten nainen on jotenkin automaattisesti velkaa hänelle kiinnostuksensa. Naisen muka pitäisi ihastua tai rakastua tai vähintäänkin suostua seksiin, koska mies ansaitsee palkinnon siitä, että on kykeneväinen perusinhimillisyyteen.

Naiset eivät ajattele näin. Me ollaan tottakai pahoillaan, jos kiinnostuksen kohde ei lämpeekään, mutta ei nainen siitä katkeroidu ja raivostu, että mikä on kun en kelpaa. Me ajatellaan enemmänkin niin, että se oikea tyyppi ei ole vielä osunut kohdalle, joten pitää pitää silmät avoinna. Naiset ei odota palkintoa (seksuaalinen kiinnostus) vastakkaiselta sukupuolelta sen takia, että käyttäytyvät hyvin muita ihmisiä kohtaan.

Jotkut on vaan tottunut saamaan kaikki minkä ne haluavat, mutta se ei menekään niin rupeavat viddumaisiksi. . Se ilmeisesti on se todellinen luonne j a paljastui näin.

Vierailija kirjoitti:

Kaveripiiriini kuuluu mies, joka on ollut jo pari vuotta kiinnostunut minusta. Minä en ole koskaan ollut kiinnostunut hänestä. Hän puhuu minulle kuin olisin huono ihminen kun en ala seurustella hänen kanssaan, jotenkin syyllinen. Esim. jos sanon porukassa jostain miesnäyttelijästä, että hän on hot, niin hän kommentoi jotenkin siihen tapaan, että oletpa pinnallinen nainen. Huumorin varjolla toki, naurahtaen. Tällaisia vihjailuja on joka kerta, kun tapaamme.

Aloin tuntea syyllisyyttä siitä, etten ole rakastunut häneen! Kunnes eilen illalla ajattelin tätä asiaa ja tajusin, että ENHÄN MINÄKÄÄN OLE SAANUT ERÄSTÄ MIESTÄ JOLLE OLEN ILMAISSUT KIINNOSTUKSENI, mutta minä en silti syyllistänyt miestä siitä! Ajattelin vain nöyrästi mielessäni, että ok, vaikka olinkin pettynyt ja surullinen. Suhtaudun mieheen aivan normaalisti ja ystävällisesti, kun tapaan hänet (vaikka olen edelleen vähän ihastunut häneen).

Olen nyt niin vihainen, kun tajusin, että mies joka on rakastunut minuun, katsoo oikeudekseen syyllistää minua! Häneen verrattuna minä olen nöyrä, mutta hän syyttää minua pinnallisuudesta ja omahyväisyydestä. Voi h*lvetti katsoisi peiliin!!!! Järkyttävää itsereflektion puutetta. En siedä nähdä häntä nyt pitkään aikaan.

Olen kyllä siitä kanssasi samaa mieltä, että ei sinulla ole mitään velvollisuutta rakastua tuohon kaveriisi, eikä siis mitään aihetta tuntea syyllisyyttä, kun et ole rakastunut.

Mutta mistä hitosta tuon repäiset, että mies on syyllistänyt sinua? Siis oikein yrittänyt saada sinua tuntemaan syyllisyyttä, sitäkö tarkoitat? Eihän hän sitä ole väittänyt, että sinulla olisi velvollisuus rakastua, vaan ajatus on ihan oman pääsi kehitelmä. Kaverisi on vain sanonut, että olet pinnallinen kun kiinnität huomiota ulkonäköön. Oma pääsi on vääntänyt siitä tulkinnan, että hän koettaa saada sinua tuntemaan syyllisyyttä rakastumattomuudestasi.

Ota nyt hyvä aikuinen ihminen vastuu omista tunteistasi ja lakkaa syyttämästä toista niistä!  Naiset, se on ihan omalla vastuullanne, tunnetteko jostakin syyllisyyttä vai ette. 

Ah ap, tiedän ihmistyypin.. Ei ole onneksi kuin kerran omalle kohdalle osunut, mutta tosi raivostuttavaa on ja samanlaiset mietteet mullakin oli tästä kaverimiehestä. Kaiken huippu oli vielä, se että arvostin tyyppiä ennen tätä korkealle, kunnes tajusin miten hän juurikin syyllistää minua kiinnostuksen puutteesta tms!! Kun tapasin tämän ihmisen olin seurustellut jo 3 vuotta saman ihmisen kanssa, ja silti tämä kaverimies pelasi ns. omaa peliään minun kanssa. Vaikka pidin ihmisestä tosi paljon KAVERINA, niin hänen oman käytöksensä takia meni täysin maku ja nykyään ollaankin enemmän moikkailututtuja samassa kaveriporukassa.. 

Olet varmaan intuitiivisesti koko ajan tiennyt mikä miehen todellinen luonto on, ja nyt kun asiat ei mene mieleisesti niin ei mies itsekkään pysty peittelemään sitä. Olisit varmasti ihastunut jos hän olisi herrasmies.

Vierailija kirjoitti:

Monet miehet olettavat, että elleivät he ole täysin kusipäitä, tyyliin hakkaa naisia, rasisteja ja homofobikkoja, niin sitten nainen on jotenkin automaattisesti velkaa hänelle kiinnostuksensa. Naisen muka pitäisi ihastua tai rakastua tai vähintäänkin suostua seksiin, koska mies ansaitsee palkinnon siitä, että on kykeneväinen perusinhimillisyyteen.

Naiset eivät ajattele näin. Me ollaan tottakai pahoillaan, jos kiinnostuksen kohde ei lämpeekään, mutta ei nainen siitä katkeroidu ja raivostu, että mikä on kun en kelpaa. Me ajatellaan enemmänkin niin, että se oikea tyyppi ei ole vielä osunut kohdalle, joten pitää pitää silmät avoinna. Naiset ei odota palkintoa (seksuaalinen kiinnostus) vastakkaiselta sukupuolelta sen takia, että käyttäytyvät hyvin muita ihmisiä kohtaan.

Mä luulen että sulla ei ehkä ole samanlaista perspektiiviä asiaan kuin miehillä. Miltäs kuulostaa vaikka juomat rinnuksille, kun sanoo baarissa ei - homottelun kera toki? Tai valheellisia kähmintäsyytöksiä, töiden sabotoimista ja yleistä mustamaalaamista työpaikalla kun sanoo työpaikkaromanssille ei? Perättömiä pettämissyytöksiä, nimettömien kirjeiden lähettelyä niin vaimolle kuin työpaikallekin ym vainoamista, kun ei innostu syrjähypystä? Nämä on esimerkkejä ihan elävästä elämästä, omasta lähipiiristäni.

Vierailija kirjoitti:

Monet miehet olettavat, että elleivät he ole täysin kusipäitä, tyyliin hakkaa naisia, rasisteja ja homofobikkoja, niin sitten nainen on jotenkin automaattisesti velkaa hänelle kiinnostuksensa. Naisen muka pitäisi ihastua tai rakastua tai vähintäänkin suostua seksiin, koska mies ansaitsee palkinnon siitä, että on kykeneväinen perusinhimillisyyteen.

Naiset eivät ajattele näin. Me ollaan tottakai pahoillaan, jos kiinnostuksen kohde ei lämpeekään, mutta ei nainen siitä katkeroidu ja raivostu, että mikä on kun en kelpaa. Me ajatellaan enemmänkin niin, että se oikea tyyppi ei ole vielä osunut kohdalle, joten pitää pitää silmät avoinna. Naiset ei odota palkintoa (seksuaalinen kiinnostus) vastakkaiselta sukupuolelta sen takia, että käyttäytyvät hyvin muita ihmisiä kohtaan.

Etköhän nyt vähän yleistä. Monet miehet suhtautuvat myös asiallisesti pakkeihin ja muihin pettymyksiin. Tuo kuvaamasi ihmistyyppi lienee kuitenkin vähemmistössä, siis toivottavasti ainakin.

N25

Tutustuin yhteen mieheen, olkoon vaikka "jari" harrastuksessa. Tulimme ihan hyvin juttuun mutten häntä oikeastaan ajatellut harrastuksen ulkopuolella. Jouduin sitten lopettamaan tuon harrastuksen. Jotenkin päädyimme jarin kanssa juttelemaan että tavattaisiin vielä, kavereina. Painotin hänelle että voin tarjota vain kaveruutta, enkä halua tavata muussa tapauksessa. Jari totesi haluavansa myöskin vain kaveruutta. En ollut hänen tyyppiään.

Tapasimme silloin tällöin. Viihdyin ihan hyvin joskin minua alkoi rassata se että hänen piti joka kerta painottaa etten ole hänen tyyppiään kuinka ei syty minusta jne. Toki ajattelin itsekin hänestä samoin mutta en sitä päin naamaa perusteineen lyönyt ja vielä aina uudestaan. Samoin jari alkoi mollata minua vähän niinkuin piilosta. Vasta jälkeenpäin tajusin että eipä ollut kivasti sanottu. Tätä jatkui jonkun aikaa ja sitten jari alkoi vihjailla olevansa ihastunut. Ajattelin kuvittelevani koska olimmehan sopineet kaveruudesta. Jonkun ajan päästä sain häneltä pitkän kirjeen jossa hän kertoi että meidän pitäisi alkaa seurustella. Edelleen painotti ettei sillä tavalla pidä minusta mutta silti olisimme hyvä pari. Esitti usean kohdan minua mollaten miksi minun pitäisi hänen kanssa olla ei kenenkään muun. Esim olen koira-allerginen. Jari voisi hyväksyä tämän mutta suurin osa miehistä haluaa koiran enkä saisi heidän elämäänsä allergiallani pilata.

Meni yli hilseen. Ilmoitin kohteliaasti ei kiitos ja muistutin mitä sovimme. Minulla oli tuolloin muita huolia joten en asiaa puinut tuon enempää. Otin etäisyyttä. Parin kk kuluttua jari otti yhteyttä, ehdotti että jatkaisimme kavereina. Suostuin kun hän lupasi että pysyy sopimassamme eikä tuo enää toistu. Hetken aikaa meni ok mutta sitten alkoi syyllistäminen.

Kaikki naiset on paskoja kun ei huoli häntä, minä myös. Soitteli yöllä masentuneena kuinka tappaa itsensä kohta kun ei saa naista ja minäkin torjuin. Aloin olla ahdistunut mutten uskaltanut katkaista välejä. Välissä meni taas hyvin ja sitten sama alkoi uudelleen. Vaikka hän aina lupasi ettei se toistu enää.

Sitten huomasin että hän on esittänyt kavereilleen että olemme yhdessä kun tavallinen puhelu kamujen kuunnellessa taustalla meni vähän yli.

Aloin seurustella itse ja olo oli parempi jarin kanssa. Olin itsekin alkanut tuntea syyllisyyttä mutta nyt kun kerran seurustelin niin en voisi hänen kanssaan seurustella. Muuten meni hyvin mutta jari alkoi fyysisesti lähennellä. Tavatessamme halusi halata, tuli ihan likelle istumaan jne. Jari piti tätä ihan vain kaverimeininkinä, eihän hän nyt varattua sillä mielellä halailisi. Olin taas ahdistunut. Otin etäisyyttä.

Erosin ja jotenkin päädyimme taas olemaan jarin kanssa tekemisissä. Sitten sairastuin vakavasti. En oikein saanut tukea muilta kaveteiltani. Jari julistautui tukijakseni. Olinkin kiitollinen siitä että hän kaikesta huolimatta oli jäänyt elämääni. Kyllä hänestä apua oli paljonkin kun sain puhua hänelle ajatuksistani. Sitten yhtäkkiä se syyllistäminen ja yölliset masispuhelut alkoivat taas. Hän kehtasi jopa sanoa lohduttellessani etten voi tietää millaista on kun ei saa sitä mitä haluaa (eli tyttökaveria). Oma tulevaisuuteni oli tuolloin aivan auki, en tiennyt edes selviänkö hengissä ja joka päivä taistelua.

Lopulta kävi selväksi että jari odotti että palkitsen hänet seurustelulla siitä hyvästä että hän tuki minua. Tajusin että olin hänelle vain pakkomielle. Hän halusi minusta tyttöystävän vaikka olin tosi vaikeasti sairaskin eikä minusta olisi ollut hänelle mitään iloa.

No tässä vaiheessa lopulta katkoin välit. Enkä vastannut enää yhteydenottoon.

En tajua miten jaksoin noin kauan ja annoin aina uuden mahdollisuuden.

Nykyään olen terve. Jarista en tiedä mitä hänelle kuuluu.

Mä oon tätä miettinyt siitä asti, kun torjuin opiskeluaikoina yhden ylemmän kurssin tyypin, joka nosti käden hartioilleni tentatessaan musiikkimakuani. Hyvin loukkaantuneena tämä ilmoitti ottavansa kohta nokkiinsa, jos en ala kohta lämmitä. Eikä edes huomannut, että minähän jo kiehuin. Joku kaverinsa tuli pelastamaan tilanteen ja ohjasi sällin kauemma ennen kuin räjähdän. Molemmat heput olivat yhtä humalassa, mutta toisella oli silmät päässään ja toisella pelkkä pillukartta.

Sittemmin on tullut tutustuttua lassukka-ajattelun alkeisiin. Epäilen, että tässä täytyy olla kysymys jostain rakenneviasta. Ei vain riitä hahmotuskyky. Ei siinä auta hyvä kasvatuskaan, jos ei vain kykene näkemään naisia ihmisinä. Ehkei sellainen tapaus ymmärrä miestenkään ihmisyyttä mitenkään syvällisesti. Mutta jotenkin tuo kuitenkin tuntuisi liittyvän sukupuoleen. Ehkä se on sovinismin kova ydin.

Sitä vain ihmettelen, onko ongelma sitten kuitenkin siinä, että naista sorretaan ja alistetaan, koska ollaan itse rusinaluokkaa. Ei kissanpoikakaan ymmärrä hevosen olevan isompi kuin ihminen, molemmat ovat jättiläisiä. Kun äiti on jäänyt mielessä kaikkivaltiaaksi. Eli nainen on runsaudensarvi, josta sataa hyvällä tuurilla hyvää ja huonolla pahaa, eikä alta pääse pois.

Jatkan vielä, olen siis tuo jarin entinen kaveri. En ole tästä juurikaan muille puhunut kun suurempiakin asioita on ollut. Nyt kaikki tuli kuitenkin mieleen taas. Pahoittelut jos tämä liikaa sivuaa aihetta.

Koko kaveruutemme ajan jarilla oli silloin tällöin jotain naisjuttuja. Pääsi siis treffeille mutta hyvin alkaneen jutun jälkeen naiset kohteli häntä hirveällä tavalla. Tuli ohareita, täysiä katoamisia, haukkumista jne. Tai näin minä siis uskoin. Puhuimme usein näistä hänen naisjutuistaan. Olin naivi enkä osannut epäillä mitään. Kauhistelin sitä millaisia naiset voivat olla. En voinut ymmärtää. Kunnes sitten.. tämä tapahtui jo kaveruutemme loppupuolella.

Jari kertoi minulle taas innoissaan kuinka oli baarissa tavannut aivan huipun naisen. Olivat jutelleet koko illan ja heillä oli valtavasti yhteistä. Numerotkin olivat vaihtaneet. Jari oli tosi ihastunut. Olin onnellinen hänen puolestaan. Aidosti kuin myös siksi että ehkä unohtaisi minut. Sitten jari paljasti että tämä tyttö oli 18-vuotias juuri opiskelut aloittanut tyttö. Päätin vähän toppuutella. Jari oli itse kolmikymppinen ja sanoin ettei hänen ehkä kannata hirveän kovasti tunteita sijoittaa asiaan. Tyttö on niin nuori, iän puolesta he elävät ihan eri elämään ja ehkäpä tyttöä ei kiinnosta vielä sitoutua. Hyvällä siis neuvoin. Jari närkästyi, olin väärässä. He olivat viestitelleetkin ja kaikki oli enemmän kuin hyvin.

Pian jari tuli taas luokseni kylään ja oli kuin myrkyn niellyt. Naiset olivat taas alinta saastaa. Kyseinen tyttö oli paljastunut lesboksi eli hänellä ei ollut todellisuudessa alunalkaenkaan kiinnostusta jaria kohtaan. Ei halunnut tavatakaan. Naisissa oli nyt sekin vika että ovat lesboja.

Tuolloin vihdoin tajusin että tuskimpa ne kaikki muutkaan jutut meni niin kuin jari oli kertonut. Hänelle jo pelkkä ystävällinen ele tai pikkujuttutuokio yöelämässä oli lupaus suhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet miehet olettavat, että elleivät he ole täysin kusipäitä, tyyliin hakkaa naisia, rasisteja ja homofobikkoja, niin sitten nainen on jotenkin automaattisesti velkaa hänelle kiinnostuksensa. Naisen muka pitäisi ihastua tai rakastua tai vähintäänkin suostua seksiin, koska mies ansaitsee palkinnon siitä, että on kykeneväinen perusinhimillisyyteen.

Naiset eivät ajattele näin. Me ollaan tottakai pahoillaan, jos kiinnostuksen kohde ei lämpeekään, mutta ei nainen siitä katkeroidu ja raivostu, että mikä on kun en kelpaa. Me ajatellaan enemmänkin niin, että se oikea tyyppi ei ole vielä osunut kohdalle, joten pitää pitää silmät avoinna. Naiset ei odota palkintoa (seksuaalinen kiinnostus) vastakkaiselta sukupuolelta sen takia, että käyttäytyvät hyvin muita ihmisiä kohtaan.

Mä luulen että sulla ei ehkä ole samanlaista perspektiiviä asiaan kuin miehillä. Miltäs kuulostaa vaikka juomat rinnuksille, kun sanoo baarissa ei - homottelun kera toki? Tai valheellisia kähmintäsyytöksiä, töiden sabotoimista ja yleistä mustamaalaamista työpaikalla kun sanoo työpaikkaromanssille ei? Perättömiä pettämissyytöksiä, nimettömien kirjeiden lähettelyä niin vaimolle kuin työpaikallekin ym vainoamista, kun ei innostu syrjähypystä? Nämä on esimerkkejä ihan elävästä elämästä, omasta lähipiiristäni.

Musta tässä puhutaan vähän eri asioista. (En ole tuo alkuperäinen tyyppi vaan eri kirjoittaja.)

Molemmista sukupuolista löytyy urpoja, täyskahjoja ja stalkkereita, jotka eivät kestä ja järjestävät kohtauksen, jos kaikki ei mene niin kuin he haluavat (esimerkikis ne pakit) tai ovat sairaalloisen mustasukkaisia ja omistushaluisia nykyisten, entisten ja kuviteltujen kumppaneiden suhteen.

Tän lisäksi on olemassa vielä tuo ketjun ekassa lainauksessa oleva ihmistyyppi, joka uskoo, että maailma on hänelle velkaa viehättävän kumppanin siitä hyvästä, että hän on mukava ja kiltti ihminen, joka kohtelee muita hyvin. Nää tyypit puhuvat katkeraan sävyyn siitä, kuinka naisille eivät kelpaa kiltit miehet, kuinka naispuoliset ystävät friendzonettavat heitä ja kuinka maailmassa pitäisi riittää kaikille kauniita naisia. Pahimmillaan nää tyypit, julkaisevat pamfletin naisille pakollisesta bordellipalveluksesta, menevät kouluun ammuskelemaan satunnaisia tyttöjä vihaisina siitä, että eivät saaneet kivaa tyttöystävää, ja kirjoittavat seuraavana aamuna Aamulehteen pääkirjoituksen, jossa ampumiset ratkaistaan sillä, että nuoret naiset antavat sääliseksiä mukaville hiljaisille miehille, ettei näiden miesten tarvitsisi tappaa ketään. Nää tyypit eivät kuitenkaan välttämättä tee mitään, toisin kun noi toisenlaiset kahjot.

Vastaavia tyyppejä on varmasti naisissakin, mutta tää asenne tuntuu olevan miehissä yleisempi. Naiset harvemmin näkevät komean miehen palkintona hyvästä käytöksestä ja katkeroituvat, kun sitä ei kuulu. Naiset myöskään harvemmin kokevat sitä heihin kohdistuvana epäoikeudenmukaisuutena, että mies, jolla he ovat olleet mukavia ja avuliaita, ei olekaan seksuaalisesti kiinnostunut.

Tälleen karkeina stereptyyppeinä: jostain syystä naiset syyttävät epäonnestaan useammin itseään tai muuten vaan surevat asiaa, kun taas miesten mielestä se, että nainen ei kiinnostu hänestä, on naisen vika ja osoitus siitä, että elämä on epäreilua. Näin ei ole tietenkään kaikkien kohdalla tai edes enemmistön osalta, mutta jostain syystä osalla miehistä on ajatus siitä, että he ansaitsevat kivan, kauniin ja rakastavan naisen siitä hyvästä, että eivät ole ihmisperseitä.

Laita sille tämä WhatsAppiin https://www.youtube.com/watch?v=K_YVXAFSPxE

Miehet ovat tunnetusti käteviä ulkoistamaan syyllisyyden! Vanhempi polvi varsinkin.

Nuoremmissa näkyy jo toivonpilkahdus ja rennompi ote :)

Joku (toivottavasti pieni) osa miehistä tuntuu kuvittelevan, että naiset ovat jotain automaatteja, että kun sinne tarpeeksi kauan syöttää ystävällisyyttä ja kohteliaisuuksia niin jossain vaiheessa sieltä automaatista saa vastineeksi seksiä. Sitten suututaan kun se kuviteltu automaatti on rikki. Erikseen on sitten vielä tyypit jotka kuvittelee että seksiä voi ostaa tarjoamalla baarissa juomia ja viemällä treffeille.