Millainen on mielestäni "pumpulissa kasvanut" lapsi?
Kommentit (19)
Sitä on suojetu elämän tosiasioilta. Sellainen on aika tietämätön maailman raadollisuudesta ja kurjuudesta. Myöhemmin sellainen ihminen on täysin kykenemätön myötäelämään ja tukemaan toisia vaikeuksien keskellä. Puuttuu syvempi ymmärrys ja samaistumisen taito.
No sellainen jota on suojeltu kaikelta mahdolliselta ihmisyyden ja maailman pahuudelta. Kaikki on annettu ja kannettu eteen kultalautasella eikä koskaan ole sanottu ei, aina on vaan kehuttu vaikkei olisi aihettakaan.
Sitten on ne tynnyrissä kasvaneet jotka on vaan pidetty tietämättöminä pimennossa kaikesta.
Olin pumpulissa kasvanut lapsi
- vanhempani eivät riidelleet kuulleni
- ihmisten vastoinkäymisistä ei puhuttu
- salattiin sairaudet ja mielisairaudet suvussa
- aikuisten asioita ei puhuttu lapsille suoraan.
Kun lähdin opiskelemaan olin tietämätön ja yritin ottaa elämän nurjista puolista itse selvää kirjoista ja elokuvista. Tunsin itseni niin naiiviksi.
Mun määritelmä on laajentunut viime aikoina.
Nykyään se on jopa sitä että lasta suojellaan omilta tunteiltaan. Pehmitetään kaikkea niin äärimmäisyyksiin asti, ettei lapsi vaan kokisi mitään uusia, hämmentäviä,pelottavia tai jännittäviä tunteita.
En sanoisi niin, että kukaan pystyy elämään laput silmillä aikuiselämäänsä. Tottakai nurjat puolet avautuvat sitten pikkuhiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Olin pumpulissa kasvanut lapsi
- vanhempani eivät riidelleet kuulleni
- ihmisten vastoinkäymisistä ei puhuttu
- salattiin sairaudet ja mielisairaudet suvussa
- aikuisten asioita ei puhuttu lapsille suoraan.
Kun lähdin opiskelemaan olin tietämätön ja yritin ottaa elämän nurjista puolista itse selvää kirjoista ja elokuvista. Tunsin itseni niin naiiviksi.
Kuulostaa surulliselta :( Mahtoi olla ahdistava lapsuus. Kyllähän tuollaiset asiat lapsi aistii, vaikkei niistä ääneen puhuttaisi.
Vierailija kirjoitti:
Sitä on suojetu elämän tosiasioilta. Sellainen on aika tietämätön maailman raadollisuudesta ja kurjuudesta. Myöhemmin sellainen ihminen on täysin kykenemätön myötäelämään ja tukemaan toisia vaikeuksien keskellä. Puuttuu syvempi ymmärrys ja samaistumisen taito.
Juuri näin. Todella rasittavia tyyppejä.
Suojeltu liikaa asioilta joita jokaiden ihmisen tulisi kohdata. Lapsi ei esim. saa olla yksin ulkona edes vanhempana (siis koti pihalla), koti on suojattu samanlallailla kun taaperolla vaikka lapsi olisikin jo 10 vuotias. Hän ei saa koskana käsitellä veistä tai pesuaineita sun muuta tälläistä.
Vierailija kirjoitti:
En sanoisi niin, että kukaan pystyy elämään laput silmillä aikuiselämäänsä. Tottakai nurjat puolet avautuvat sitten pikkuhiljaa.
Minä taas väitän, että pystyy. Tiedän yhden naisen, joka on nyt 40-v, mutta elänyt koko elämänsä pumpulissa. Lapsuudessa ja nuoruudessa suojasivat vanhemmat, opiskeluaikoina samanhenkiset ja kiltit opiskelukaverit omissa pikku piireissään ja tämän jälkeen löytyikin aviomies, joka suojaa edelleen. Työkin on teoreettista työtä kaukana katujen todellisuudesta omassa pikku huoneessa, ja työpäivän jälkeen ajellaan omalla autolla suoraan kotiin mukavalle, hiljaiselle ylemmän keskiluokan alueelle, jossa ei tapahdu ikinä mitään.
Tämä ihminen on sinänsä asiallinen ihminen, mutta aivan käsittämättömän naiivi ja jopa defensiivinen suhteessa ulkomaailmaan. Jos hän vahingossa sattuisikin todistamaan jotakin epämiellyttävää, hän yksinkertaisesti sulkee sen tietoisuutensa ulkopuolelle. Olen nähnyt sen. Mutta sehän on vain vanhan toistoa.
Yleensä (fiksuja) lapsia ei edes voi pitää pumpulissa. Kyllä ne tajuaa, jos vain ovat herkkävaistoisia ja älykkäitä. Näkevät ympärillään olevia asioita.
Pumpulissa voisi kasvaa ehkä kotikoululainen, muuta en keksi. Siis semmoinen, joka ei olisi koskaan edes päässyt muualle kouluun ja kotipiirin ulkopuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä (fiksuja) lapsia ei edes voi pitää pumpulissa. Kyllä ne tajuaa, jos vain ovat herkkävaistoisia ja älykkäitä. Näkevät ympärillään olevia asioita.
Pumpulissa voisi kasvaa ehkä kotikoululainen, muuta en keksi. Siis semmoinen, joka ei olisi koskaan edes päässyt muualle kouluun ja kotipiirin ulkopuolelle.
Fiksukin voi olla itsekeskeinen ja jos tällainen syntyy pumpuliperheeseen, ei sitä kiinnosta muu kuin itse. He eivät fiksuudestaan huolimatta ole todellakaan herkkävaistoisia, vaan perustavat havaintonsa omaan todellisuuteensa, koska se on ainoa mitä he käsittävät. Siksi näistä tulee sietämättömiä viimeistään teineinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En sanoisi niin, että kukaan pystyy elämään laput silmillä aikuiselämäänsä. Tottakai nurjat puolet avautuvat sitten pikkuhiljaa.
Minä taas väitän, että pystyy. Tiedän yhden naisen, joka on nyt 40-v, mutta elänyt koko elämänsä pumpulissa. Lapsuudessa ja nuoruudessa suojasivat vanhemmat, opiskeluaikoina samanhenkiset ja kiltit opiskelukaverit omissa pikku piireissään ja tämän jälkeen löytyikin aviomies, joka suojaa edelleen. Työkin on teoreettista työtä kaukana katujen todellisuudesta omassa pikku huoneessa, ja työpäivän jälkeen ajellaan omalla autolla suoraan kotiin mukavalle, hiljaiselle ylemmän keskiluokan alueelle, jossa ei tapahdu ikinä mitään.
Tämä ihminen on sinänsä asiallinen ihminen, mutta aivan käsittämättömän naiivi ja jopa defensiivinen suhteessa ulkomaailmaan. Jos hän vahingossa sattuisikin todistamaan jotakin epämiellyttävää, hän yksinkertaisesti sulkee sen tietoisuutensa ulkopuolelle. Olen nähnyt sen. Mutta sehän on vain vanhan toistoa.
Tunnen samanmoisen, ihan avoimesti puheli että ei edes koskaan lapsia hankkiessa tullut pieneen mieleenkään että niille voisi käydä jotain/eivät olisi terveitä tai kaikinpuolin täydellisiä. Sanoi minulle taannoin myös että ei ole kokenut yhtään vastoinkäymistä elämässään.
No, sairastui sitten erittäin huonoennusteiseen syöpään alle 40v iässä. Toivottavasti edes selviää mutta siinä tulee nyt kyllä elämän raadollisuus ikävästi ekaa kertaa esille :( (lapsille eivät tietenkään sairaudesta kertoneet lainkaan, jotain ympäripyöreitä vaan)
Yleensä pumpulissa kasvaneesta lapsesta tulee mieleen sellainen pehmä helppo ihminen joka on naiivi mutta itse ole huomannut että juuri sellaiset on niitä kunnon kusipäitä jotka ei ikinä ota muita huomioon tai parisuhteessa osaa suhtautua muuhunkun omiin tunteisiinsa tosissaan. Jos läheiselle tapahtuu jotain kamalaa niin pumpulissa kasvanut toteaa vain "voi voi" koska ei edes tiedä miten muuten siihen voi suhtautua tai että kyseinen asia on oikeasti kamala ja raaka eikä mikään elokuvassa tapahtunut kohtaus. Vanhemmat tekevät lapsilleen karhunpalveluksen kasvattamalla lapsensa pumpulissa.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä (fiksuja) lapsia ei edes voi pitää pumpulissa. Kyllä ne tajuaa, jos vain ovat herkkävaistoisia ja älykkäitä. Näkevät ympärillään olevia asioita.
Pumpulissa voisi kasvaa ehkä kotikoululainen, muuta en keksi. Siis semmoinen, joka ei olisi koskaan edes päässyt muualle kouluun ja kotipiirin ulkopuolelle.
Sori mutta olet väärässä. Olen 19v teini ja asun Suomen yhdessä rikkaimmista asuinalueista ja voin sanoa että täällä noita fiksuja pumpuli 10 tyttöjä ja poikia on koko alue täynnä. Meidän perheellä ei ole mennyt ikinä huonosti rahan suhteen vaan ollaan tosi varakkaita MUTTA meille on sattunut kolme todella isoa surullista asiaa: kuollut yksi alle kouluikäinen lapsi oma sisarukseni, yksi lapsi ollut mielisairaalassa pitkiä aikoja tämän takia kun sekosi henkisesti ja minulle tehtiin seksuaalista väkivaltaa ollessani 14v. Moni ystäväni tiesi noista kahdesta ekasta mutta vähättelivät asiaa tai menivät ihan lukkoon kun puhuin siitä, kun kerroin tosta vikasta parhaalle ystävälleni niin hän ei halunnut uskoa että meidän perheessä on näin paljon asioita jotka menneet pieleen, ei siis oikeasti uskonut vaikka kuinka intin että mahdollista. Silloin kun vanhempamme erosivat niin kaikki tulivat kysymään että olenko ihan ok vaikka minusta se nyt oli loppujenlopuksi aika pikku juttu. Se vaan nyt oli ainoa juttu mihin moni pystyi samaistumaan.
En tunnista itseäni tästä ketjusta, vaikka ystäväni väittävät minun olevan tälläinen "pumpulilapsi".
Lapsena olin ujo, hiljainen ja pelokas, nykyään olen melko introvertti, mutta kuitenkin lempeä ja avarakatseinen. Osaan pitää huolta kodistani ja raha-asioistani.
Se on totta että minun ei ole tarvinnut kotona tehdä kotitöitä ja säännöt olivat melko löyhät, mutta en ole kuitenkaan saanut kaikkea mitä keksin pyytää. En ole saanut fyysistä kuritusta juurikaan, tämäkin kuulemma on merkki siitä että olen hemmoteltu, oletteko samaa mieltä? -ap
Vierailija kirjoitti:
En tunnista itseäni tästä ketjusta, vaikka ystäväni väittävät minun olevan tälläinen "pumpulilapsi".
Lapsena olin ujo, hiljainen ja pelokas, nykyään olen melko introvertti, mutta kuitenkin lempeä ja avarakatseinen. Osaan pitää huolta kodistani ja raha-asioistani.
Se on totta että minun ei ole tarvinnut kotona tehdä kotitöitä ja säännöt olivat melko löyhät, mutta en ole kuitenkaan saanut kaikkea mitä keksin pyytää. En ole saanut fyysistä kuritusta juurikaan, tämäkin kuulemma on merkki siitä että olen hemmoteltu, oletteko samaa mieltä? -ap
No yksikään mainitsemistasi asioista ei viittaa pumpuliseen lapsuuteen vaan normaaliin hyvään lapsuuteen. Rajat joiden sisällä toimia vapaasti, ei laitonta väkivaltaa lapsia kohtaan ja kotitöitä nyt loppujen lopuksi aika harva mukelo joutuu urakalla vääntämään.
Vierailija kirjoitti:
En tunnista itseäni tästä ketjusta, vaikka ystäväni väittävät minun olevan tälläinen "pumpulilapsi".
Lapsena olin ujo, hiljainen ja pelokas, nykyään olen melko introvertti, mutta kuitenkin lempeä ja avarakatseinen. Osaan pitää huolta kodistani ja raha-asioistani.
Se on totta että minun ei ole tarvinnut kotona tehdä kotitöitä ja säännöt olivat melko löyhät, mutta en ole kuitenkaan saanut kaikkea mitä keksin pyytää. En ole saanut fyysistä kuritusta juurikaan, tämäkin kuulemma on merkki siitä että olen hemmoteltu, oletteko samaa mieltä? -ap
Aika normaali kasvatusmuoto nykyään. Kotitöiden tekemättömyys yleensä johtaa vaan laiskuuteen eikä pumpuliin. Pumpulilapsi eristetään omista ja muiden tunteista kokonaan enemmänkin.
Siis mielestäsi*. Sori typo.