Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi niin moni ruuhkavuosia elävä nainen on katkera/kateellinen/pahantuulinen?
11.12.2016 |
Osa ruuhkavuosia elävistä nauttii siitä, että niin moni asia elämässä on hyvin. He iloitsevat suurimman osan ajastaan lapsista, työstä, puolisosta ja saavutuksistaan. He eivät ota paineita siitä, jos joku työtehtävä tulee tehdyksi vähän vasurilla, imurointi kotona jää sillä viikolla välistä tai lapset saavat luomukotiruoan sijaan joku päivä spagettia ja nakkeja ruoaksi. Toki heitäkin väsyttää ja joskus tulee sanottua lapsille tai puolisolle pahasti, mutta he tietävät, ettei ruuhkavuosien kriittisin aika kestä loputtomiin. He nauttivat ajasta, jolloin lapset ovat pieniä ja tiedostavat, ettei se kestä loputtomiin.
Sitten olen törmännyt moniin ruuhkavuosia eläviin naisiin, jotka ovat pahantuulisia ja suorittavat elämää ja stressaavat kaikesta. Perhe-elämän, kodin, työn ja jopa oman kropan pitäisi näyttää ainakin ulkopuolisten silmissä hyvältä, vaikka neljän seinän sisällä olisi millaista. Pahantuulisuudesta ja tiuskimisesta osansa saavat lapset, puoliso ja työtoverit. Usein nämä naiset ovat katkeria/kateellisia heille, jotka eivät elä samanlaisia ruuhkavuosia (lapsettomat tai he, joiden lapset ovat jo isompia/aikuisia jne). Miksi niin moni ruuhkavuosia elävä nainen käyttäytyy näin ja purkaa pahaa oloaan toisiin ihmisiin? Miksi olla kateellinen toisten "helpommasta" elämänvaiheesta (voihan sillä lapsettomalla/isompia lapsia omaavalla olla myös murheita)? Miksei osata iloita siitä, että elämässä on saanut niin paljon (puoliso, lapset, työ jne)? Miksei elämää voisi ottaa hieman rennommin, kun suorittaminen ja pahantuulisuus harvemmin tekevät ketään iloiseksi?
Kommentit (95)
Miks helv*tissä pitää olla joku perfektionisti vielä aikuisenakin? Saako siitä jonkun palkinnon, kun riittävästi suorittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miks helv*tissä pitää olla joku perfektionisti vielä aikuisenakin? Saako siitä jonkun palkinnon, kun riittävästi suorittaa?
Siihen ajaa pelko siitä, että joutuisi tyytymään elämään ilman huomiota ja seksiä.
Ymmärrän et väsyttää mut miks pitää purkaa sitä pahaa oloo muihin? Ei ne lapset & puoliso sitä oo halunnu...
Luulis lapsien myötä viimeistään tajuavan ettei perfektionismi vaan toimi.
Hiljainen keskustelu, kun mammat tunnistaa itsensä tästä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö itse olisi väsynyt jos sun päivät toisensa perään kuulostaa tältä:
-aamulla hoidat lasten aamutoimet, tappelet uhmaikäisen kanssa pukemisesta, meinaatte myöhästyä päiväkodista ja töistä
-töissä huomaat paitasi olevan ruokatahroissa, mokailet väsymyksen takia ja nuorempien työkaverien kikattelevan, mitähän sitä tekis viikonloppuna (itse oot kotona lasten kanssa)
-stressaat sairaita vanhempiasi, koululaisen viikonloppusynttäreitä, eskarilaisen retkipäivää, lista on loputon
-töistä tullessa kotona odottaa ruoanlaitto, nälkäisenä kiljuvat ja huomiota vaativat lapset ja töistä väsynyt mies
-illan kotityörumban jälkeen oot rättiväsynyt, kun saat lapset vihdoin nukkumaan
-omaa aikaa ei käytännössä ollenkaan ja sekin pitäis käyttää järkevästi (menemällä lenkille, näkemällä ystäviä jne)
-nukkumaan mennessä oot poikki ja mies vonkaa seksiä
No minä en tunne kuin noita ensiksi mainittuja normaaleja äitejä ja isiä, en tiedä ketään suorittajaäitiä joiden pitäisi näyttää hyvältä ym. Kaipa mä liikun sitten sellaisissa piireissä joissa on vaan ihan tavallisia naisia, tai olen sitä vanhempaa sukupolvea joka ei vanhemmuudesta vielä osannut stressata eikä netistä ottanut kaikkia suorittamispakkovinkkejä.
Voin kuvitella että jos elämä on pelkkää suorittamista, niin totta munassa vituttaa ja lujaa. Miksi ap kyselet itsestäänselvyyksiä? Miksi ihminen jolla elämä tuntuu olevan perseestä on ärtynyt, kun elämä ei mene niinkuin toivoi? Miksi ihminen joka ei suorita ja stressaa, ei suorita ja stressaa ja on onnellisempi?
n42
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun työtäni ei oikein voi tehdä vähän vasurilla. Mutta muuten kyllä on aika totta, että ikäiseni naiset ovat usein huonotuulisia. Ehkä heillä on liikaa vastuullaan.
Uskokaa tai älkää, mut ne lapset ja puoliso tykkäis enemmän vähän rennommasta äidistä kuin siitä täydellisyyden tavoittelijasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En yhtään ihmettele et ruuhkavuosia elävät miehet pettää, jos kotona on tollanen kaikesta stressaava ja vaativa vaimo. Ei sitä miestä kiinnosta, onko siellä kotona maton hapsut suorassa ja itsetehty kakku uunissa.
Vierailija kirjoitti:
Etkö itse olisi väsynyt jos sun päivät toisensa perään kuulostaa tältä:
-aamulla hoidat lasten aamutoimet, tappelet uhmaikäisen kanssa pukemisesta, meinaatte myöhästyä päiväkodista ja töistä
-töissä huomaat paitasi olevan ruokatahroissa, mokailet väsymyksen takia ja nuorempien työkaverien kikattelevan, mitähän sitä tekis viikonloppuna (itse oot kotona lasten kanssa)
-stressaat sairaita vanhempiasi, koululaisen viikonloppusynttäreitä, eskarilaisen retkipäivää, lista on loputon
-töistä tullessa kotona odottaa ruoanlaitto, nälkäisenä kiljuvat ja huomiota vaativat lapset ja töistä väsynyt mies
-illan kotityörumban jälkeen oot rättiväsynyt, kun saat lapset vihdoin nukkumaan
-omaa aikaa ei käytännössä ollenkaan ja sekin pitäis käyttää järkevästi (menemällä lenkille, näkemällä ystäviä jne)
-nukkumaan mennessä oot poikki ja mies vonkaa seksiä
Itse olet vanhemmaksi halunnut, minä tietoisesti halusin elää ilman näitä juttuja.
Vela
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etkö itse olisi väsynyt jos sun päivät toisensa perään kuulostaa tältä:
-aamulla hoidat lasten aamutoimet, tappelet uhmaikäisen kanssa pukemisesta, meinaatte myöhästyä päiväkodista ja töistä Laita lapsi hoitoon vasta kun pahin uhma on ohi, tai pue lapsi väkisin äläkä kysele mitään, retut päälle ja pihalle.
-töissä huomaat paitasi olevan ruokatahroissa, mokailet väsymyksen takia ja nuorempien työkaverien kikattelevan, mitähän sitä tekis viikonloppuna (itse oot kotona lasten kanssa) Hommaa lapsenvahti jos pitää johonkin päästä, tai käske miehen olla niitten kans, se on niitten isä.
-stressaat sairaita vanhempiasi, koululaisen viikonloppusynttäreitä, eskarilaisen retkipäivää, lista on loputon Anna olla. Vanhempia tietysti stressaa väkisinkin, mutta nuo synttärit ja retkipäivät, siitä vaan mistä aita on matalin.
-töistä tullessa kotona odottaa ruoanlaitto, nälkäisenä kiljuvat ja huomiota vaativat lapset ja töistä väsynyt mies Nakit ja ranskikset uuniin ja lapsille huomiota, pötkötelkää kaikki vaikka sohvalla tai sängyllä se 15min. kun ruoka on valmista,.
-illan kotityörumban jälkeen oot rättiväsynyt, kun saat lapset vihdoin nukkumaan. Jätät kaikki turhat kotityöt tekemättä, tee vain ihan pakolliset, pyykit peset viikonloppuna ja mies tekee oman osuutensa. Kämpän ei tarvi aina olla tiptop.
-omaa aikaa ei käytännössä ollenkaan ja sekin pitäis käyttää järkevästi (menemällä lenkille, näkemällä ystäviä jne) Kun kersat menee ulos leikkimään, pelaa huoneissaan tai vahtaa piirrettyjä, tai mies vie ne jonnekin, silloin sulla on omaa aikaa.
-nukkumaan mennessä oot poikki ja mies vonkaa seksiä Orgasmi on ihan parasta stressi lähtee, jos sinä olet stressaantunut, pitäis sun olla se joka sitä seksiä vonkaa, niin monta orgasmia että pää tyhjenee.
Vierailija kirjoitti:
Etkö itse olisi väsynyt jos sun päivät toisensa perään kuulostaa tältä:
-aamulla hoidat lasten aamutoimet, tappelet uhmaikäisen kanssa pukemisesta, meinaatte myöhästyä päiväkodista ja töistä
-töissä huomaat paitasi olevan ruokatahroissa, mokailet väsymyksen takia ja nuorempien työkaverien kikattelevan, mitähän sitä tekis viikonloppuna (itse oot kotona lasten kanssa)
-stressaat sairaita vanhempiasi, koululaisen viikonloppusynttäreitä, eskarilaisen retkipäivää, lista on loputon
-töistä tullessa kotona odottaa ruoanlaitto, nälkäisenä kiljuvat ja huomiota vaativat lapset ja töistä väsynyt mies
-illan kotityörumban jälkeen oot rättiväsynyt, kun saat lapset vihdoin nukkumaan
-omaa aikaa ei käytännössä ollenkaan ja sekin pitäis käyttää järkevästi (menemällä lenkille, näkemällä ystäviä jne)
-nukkumaan mennessä oot poikki ja mies vonkaa seksiä
Mitäs läksit. Hehheh :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon samaa mieltä muutaman kommentoineen kanssa siitä, ettei niille miehille ja lapsille se suorittaminen merkitse. Ne kaipaa sitä yhteistä aikaa ja yhdessä tekemistä. Mitä sitten, vaikka se tarkoittaakin jostain joustamista? Oma elämäni muuttui ainakin helpommaksi, kun päästin irti perfektionismistani ja opin nauttimaan elämästä. Toki se tarkoittaa sitä, että aina ei syödä kovin terveellistä kotitekoista ruokaa, villakoiria löytyy joskus nurkista ja pyykkiä pestään kerralla pari koneellista, mutta eipä ole harmittanut, kun on kotona rennompi tunnelma. :)
En ole perfektionisti enkä suorittaja millään tasolla. Silti olen usein pahantuulinen, alakuloinen ja varjo entisestä nauravaisesta minästä. Tämä siksi koska olen vain niin väsynyt. Väsynyt rahattomuuteen, väsynyt siihen, ettei saa olla rauhassa, väsynyt kotitöihin, väsynyt ruuanlaittoon, väsynyt lasten metelöintiin, väsynyt siihen, että joka päivä olen enemmän tai vähemmän kipeä.
Kuulostaa pahemmalta kuin on, mutta kyllä minulla vähän kuin elämä lipuu ohitse enkä oikein tee mitään, mikä tuottaisi minulle iloa. En oikein keksi, miten voisin tässä elämäntilanteessa edes toimia toisin. Olen yrittänyt muuttaa asennetta ja nauttia siitä pulkkamäestä itsekin tai yrittää illalla oikein keskittyä ja nauttia teen juomisesta kauniista teekupista miehen kainalossa, mutta ei niin ei. Yritän myös tsempata ja jaksaa touhuta enemmän, käydä lenkillä tai salilla, tavata enemmän ystäviä jne. mutta lopulta ne yritykset päättyy siihen, että väsyn aivan totaalisesti enkä halua nähdä enää ketään.
Kaikki juontaa juurensa varmaan siitä, että olen suuri introvertti. Väsyn ihmisiin ja pakollisiin rutiineihin tosi helposti. Ne vie multa kaikki voimat. Ennen lapsia sain kaiket illat kerätä voimia seuraavaan päivään yksin kotona, mutta nyt tilanne on toisin kun on kolme lasta.
Kyllä ne on ruuhkavuosia vaikka monesti menisi sieltä missä aita matalin. Molemmat vanhemmat päivätöissä ja työmatka tunnin vie jo kymmenen tuntia. Ei siinä hirveästi jää valveillaoloaikaa muuhun.
Illalla on kaupat, lasten harrastukset. Sitten päivällä on pakollista kehityskeskustelua, hammaslääkäriä ja joulujuhlaa ja siinä sitten mietit milloin helvetissä teet ne sisään kun kellokortilla on jo nyt 10 tuntia miinusta.
Vierailija kirjoitti:
Etkö itse olisi väsynyt jos sun päivät toisensa perään kuulostaa tältä:
-aamulla hoidat lasten aamutoimet, tappelet uhmaikäisen kanssa pukemisesta, meinaatte myöhästyä päiväkodista ja töistä
-töissä huomaat paitasi olevan ruokatahroissa, mokailet väsymyksen takia ja nuorempien työkaverien kikattelevan, mitähän sitä tekis viikonloppuna (itse oot kotona lasten kanssa)
-stressaat sairaita vanhempiasi, koululaisen viikonloppusynttäreitä, eskarilaisen retkipäivää, lista on loputon
-töistä tullessa kotona odottaa ruoanlaitto, nälkäisenä kiljuvat ja huomiota vaativat lapset ja töistä väsynyt mies
-illan kotityörumban jälkeen oot rättiväsynyt, kun saat lapset vihdoin nukkumaan
-omaa aikaa ei käytännössä ollenkaan ja sekin pitäis käyttää järkevästi (menemällä lenkille, näkemällä ystäviä jne)
-nukkumaan mennessä oot poikki ja mies vonkaa seksiä
Tämä paitsi että ei oo miestä. No, eipähän kukaan vonkaa seksiäkään, mikä on positiivista.
Mä ymmärrän kyllä näitä äitejä! Seitinohuilla turvaverkoilla sinnitellään ja väsyttää kyllä itseäkin.
Olisi pitänyt valita vähemmän vastuullinen ammatti silloin alle kakskymppisenä, että hommat kivasti vasemmalla kädellä hoitelisi. Vähän vähemmän nirsot lapset varmaan söisivät kivasti einestä ja tissistäkin vierottuisivat itsestään ja helposti. Olisi pitänyt miettiä hei tätäkin, et millasilla geeneillä lisääntyy. Ja että omat iäkkäät vanhemmat ei kykene apuun, kato olisi pitänyt lisääntyä kakskymppisenä ja jättää koulu elämänkouluun. Omia valintoja vaan kaikki.
Joo. Onko sana empatia tuttu? Kokeilepa googlata.
Alue: Aihe vapaa
Mä oon vaan niin väsynyt. Se ei tee minusta katkeraa tai kateellista. Olen aina ollut perfektionisti ja monesti itken epäonnistumistani. En saavuta omia standardejani millään elämän osa-alueella. En naisena ja vaimona, en äitinä, en työntekijänä. Valtavasti paineita ja vaatimuksia tulee joka suunnasta ja olisi hienoa, jos osaisinkin suhtautua niihin rennolla asenteella, enkä piitata siitä, miten pystyn niihin vastaamaan. Yritän kyllä silti olla purkamatta omaa väsymystäni muihin, mutta jos en jaksa aina iloinen, positiivinen ja herttainen, se on edelleen ihan vain väsymystä. Ei kateutta tai katkeruutta. Usko pois, en pidä itsekään siitä, jos väsymykseni purkautuu muihin. Väsymykseni ei ole muiden syytä, ja sen purkautuminen muihin on minulle taas uusi epäonnistuminen. Jos se sinua lohduttaa, itken kyllä sitäkin epäonnistumistani myöhemmin.