Lue keskustelun säännöt.
Olenko liian ronkeli miesten suhteen?
10.12.2016 |
Olen jutellut jonkun aikaa nettituttavuuden kanssa, jossa ei kiinnosta oikeastaan mikään.
Hänellä ei ole mitään tavoitteita työn suhteen, ja mainittakoon että en itse todellakaan väheksy esim. amiksen käyneitä, olen itsekin suorittanut aikoinaan ammatillisen perustutkinnon, mutta hänellä ei ole aikomusta jatkaa ns. perustyöstä mihinkään. En tiedä onko kyse halusta vai siitä ettei opiskelu luonnistu. Itse taas olen tehnyt töitä sen eteen, että pääsen yliopistoon sille alalle jolle halusinkin. Minulla on aina ollut tavoitteita, joita kohti haluan mennä. Kun keskustelemme opiskelusta, niin tunnen itseni kiusaantuneeksi, koska hän ei tiedä ylipäätään mikä on pääaine tai sivuaine, ja sitten minulle tulee olo, että vien keskustelua pois hänen mukavuusalueeltaan, koska hän ei osaa ottaa siihen mitään kantaa. Olisi kiva keskustella sellaisen kanssa, joka vähän pystyisi samaistumaan opiskeluun.
Ulkonäössä ei ole sanalla sanottuna mitään, mikä viehättäisi. En hae mitään man candya, mutta toivoisin miehen olevan siististi pukeutuva tai edes parturissa käynyt. Kyseinen mies on kuitenkin kaljasta pöhöttynyt verkkareissa laahustava, joka itse on kyllä hyvin tietoinen siitä, minkänäköinen nainen hänelle kelpaa. Ilmeisesti läpäisin seulan.
Miestä tuntuu kiinnostavan aina musiikkimausta harrastuksiin kaikki sellainen, mistä yleensä noin 60-70-vuotiaat miehet ovat kiinnostuneita. "Kaikki", mikä on minusta tärkeää tai mielenkiintoista, on hänestä typerää. Myös aine, jota opiskelen yliopistossa, koska ei pärjännyt itse siinä kouluaikana.
Keskustelu on ylipäätään hänen kanssaan aika tahmeaa, mistä sitten johtuukin. Mutta pisteenä i:n päälle: hän ei osaa alkeellisimpiakaan kielioppisääntöjä.
Tavallaan nämä ovat aika mitättömiä asioita, mutta kun nämä ovat oikeastaan ainoita asioita, mitä olen hänestä saanut selville. Eikö siinä toisessa pitäisi olla edes jotain kipinää, jotta suhteella olisi joku mahdollisuus?
Kommentit (47)
Ei tuosta tule mitään, olette liian erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minusta miehenä -jos sukupuolellani on tuon taivaallista väljä- tuossa on mukana myös parisuhteen kannalta merkittäviä pointteja, joiden vaatiminen tai osottaminen kumppanilta on minusta enemmän kuin oikeutettua. Ylipäätään minun on vaikeuksia ymmärtää, miksi pyrkiä tai haluta suhteeseen kumppani ehdokkaan kanssa, jonka kuvaamisen aloittaa kertomalla, että hänessä ei kiinnosta oikeastaan mikään. - Jokin yhteinen juttu tai tavoite minusta ainakin pitäsi olla. - Ei tämä sinkkuus ainakaan minun mielestäni niin kamalaa ole, ettenkö voisi suositella sitä vaihtoehtona sen sijaan että kuvittelisi toisen muuttuvan hyvin paljon.
Parinvalinta on yksi tärkeimpiä asioita elämässä, miksi siinä ei saisi olla ronkeli? Omaa parastaanhan siinä ajattelee, pariutuminen ei ole mitään helvetin hyväntekeväisyystoimintaa.
Vierailija kirjoitti:
Parinvalinta on yksi tärkeimpiä asioita elämässä, miksi siinä ei saisi olla ronkeli? Omaa parastaanhan siinä ajattelee, pariutuminen ei ole mitään helvetin hyväntekeväisyystoimintaa.
Kiitos näistä sanoista. Kavereiltani saan kuulla, että olen yksin siitä syystä, että "kukaan" mies ei kelpaa minulle, mutta toisaalta olen mieluummin yksin kuin sellaisen kanssa joka ei yksinkertaisesti kiinnosta.
ap
Miksi et ota jotain fiksua, akateemista miestä? Niitä on sinkkuna vaikka miten paljon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parinvalinta on yksi tärkeimpiä asioita elämässä, miksi siinä ei saisi olla ronkeli? Omaa parastaanhan siinä ajattelee, pariutuminen ei ole mitään helvetin hyväntekeväisyystoimintaa.
Kiitos näistä sanoista. Kavereiltani saan kuulla, että olen yksin siitä syystä, että "kukaan" mies ei kelpaa minulle, mutta toisaalta olen mieluummin yksin kuin sellaisen kanssa joka ei yksinkertaisesti kiinnosta.
ap
Usko pois, tiedät tasan tarkkaan kun löydät sen miehen jonka kanssa haluat parisuhteen. Siitä ei voi erehtyä kun itselleen sopivan miehen kohtaa.
Olen itsekin sinkkuna ollessani saanut vastaavia kommentteja ja pidän sitä pelkäävien ihmisten puheena. Iso osa ihmisiä ei kykene olemaan yksin ja silloin huonokin vaihtoehto on parempi kuin ei mitään. Ei kannata olla sellainen tyytyjä, vaan arvostaa itseään ja omaa onneaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parinvalinta on yksi tärkeimpiä asioita elämässä, miksi siinä ei saisi olla ronkeli? Omaa parastaanhan siinä ajattelee, pariutuminen ei ole mitään helvetin hyväntekeväisyystoimintaa.
Kiitos näistä sanoista. Kavereiltani saan kuulla, että olen yksin siitä syystä, että "kukaan" mies ei kelpaa minulle, mutta toisaalta olen mieluummin yksin kuin sellaisen kanssa joka ei yksinkertaisesti kiinnosta.
ap
Kavereita ei aina kannata kuunnella. Eivät tiedä kaikkea tai sitten eivät edes ajattele sinun parasta. Minäkin olen kuullut samalta henkilöltä että kukaan ei kelpaa minulle ja sitten vähän sitä ennen olin liian hyvä jollekin oikeasti hyvälle miehelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis miksi ylipäätään virittelet jotain tämän miehen kanssa, jos tyyliin mikään ei hänessä kiinnosta, vaan on lähes vastenmielistä? Ei tuo käytöksesi kauhean ronkelilta kuulosta, päinvastoin.
Ottaisinko kumppanin henkilöstä, joka saivartelee kielioppisäännöistä?
Entäs, kun tulee jokin suuri elämän mullistus. Esimerkiksi minun työttömyys, tai lapsen oppimisvaikeudet?
Juoskaa veljet, juoskaa!!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten voin sanoa kohteliaasti, ettei kiinnosta?
Vierailija kirjoitti:
Miten voin sanoa kohteliaasti, ettei kiinnosta?
Painu #ittuun.
Merkki "#" on sitä kohteliaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ihminen ei viehätä, niin se on itsessään ihan riittävä peruste olla tapaamatta toista. Samoin jos keskustelu ei suju lainkaan, niin hankalaa tulee olemaan parisuhteessa hänen kanssaan. Jos ihastutte, niin juttu saattaa alkaa luistamaan, koska tapailunne on seksikeskeistä. Kuitenkin kun arki astuu kuvioon ja pitäisi alkaa keskustelemaan toisen kanssa, niin sama jähmeys on jossain määrin mukana, vaikka tietenkin teille on tutustumisen kautta tullut yhteisiä puheenaiheita, joita et ehkä tavatessasi tajunnut teillä olevan.
Mielestäni tuota ei kannata asettaa kynnyskysymykseksi, että hän ei ole kiinnostunut keskustelemaan opiskelustasi ja työstäsi, koska sinä saat kyllä keskustella siitä aiheesta kyllästymiseen asti muiden ihmisten kanssa jos vain haluat. Miksi hän tietäisi yliopiston käytäntöjä jos ei itse ole siellä opiskellut tai halua edes opiskella? Hänelle on varmaankin paljon tärkeämpiä opiskelun kohteita tuolloin.
Eiköhän sinulle löydy jokun vähän mielekkäämpi mies, koska kuvauksesi perusteella et selvästi halua tätä miestä ja koitat oikein keksiä syitä miksi sinun ei tarvisi haluta tätä miestä.
En minäkään haluaisi treffeillä jutella opinnoista ja töistä koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja kulkee näämmä friikkishowssa mielellään
Verkkarit ja kaljapöhö! Niinpä niin!
Kummallinen aloitus. Hakee vielä esimerkin kauheimmasta päästä. Olisi mennyt läpi vaatimattomammalla karikatyyrillä. Mutta tämä!
Tietenkin voi olla mahdollista, ettei aloittaja saa matkaansa muunlaisia, kuin esimerkin taaisia hyypiöitä.
Vierailija kirjoitti:
Ottaisinko kumppanin henkilöstä, joka saivartelee kielioppisäännöistä?
Entäs, kun tulee jokin suuri elämän mullistus. Esimerkiksi minun työttömyys, tai lapsen oppimisvaikeudet?
Juoskaa veljet, juoskaa!!!!!
Noh, en ole miehelle itselleen kommentoinut hänen tekemistään virheistä, mutta kyllä se antaa tietynlaisen kuvan ihmisestä. Että oikein kehuskellaan kun ei olla ikinä luettu yhtään kirjaa.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään haluaisi treffeillä jutella opinnoista ja töistä koko ajan.
Aijaa, minua kyllä kiinnostaa, mitä toinen tekee päivisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään haluaisi treffeillä jutella opinnoista ja töistä koko ajan.
Aijaa, minua kyllä kiinnostaa, mitä toinen tekee päivisin.
Minun tekemiseni kuuluvat vaitiolovelvllisuuden piiriin.
Voinemme keskustella Sinun tekemisistäsi, mikä lienee tarkoituskin.
Minä, minä, minä.....
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen ei viehätä, niin se on itsessään ihan riittävä peruste olla tapaamatta toista. Samoin jos keskustelu ei suju lainkaan, niin hankalaa tulee olemaan parisuhteessa hänen kanssaan. Jos ihastutte, niin juttu saattaa alkaa luistamaan, koska tapailunne on seksikeskeistä. Kuitenkin kun arki astuu kuvioon ja pitäisi alkaa keskustelemaan toisen kanssa, niin sama jähmeys on jossain määrin mukana, vaikka tietenkin teille on tutustumisen kautta tullut yhteisiä puheenaiheita, joita et ehkä tavatessasi tajunnut teillä olevan.
Mielestäni tuota ei kannata asettaa kynnyskysymykseksi, että hän ei ole kiinnostunut keskustelemaan opiskelustasi ja työstäsi, koska sinä saat kyllä keskustella siitä aiheesta kyllästymiseen asti muiden ihmisten kanssa jos vain haluat. Miksi hän tietäisi yliopiston käytäntöjä jos ei itse ole siellä opiskellut tai halua edes opiskella? Hänelle on varmaankin paljon tärkeämpiä opiskelun kohteita tuolloin.
Eiköhän sinulle löydy jokun vähän mielekkäämpi mies, koska kuvauksesi perusteella et selvästi halua tätä miestä ja koitat oikein keksiä syitä miksi sinun ei tarvisi haluta tätä miestä.
Niin no se on oikeastaan tämän "reflektioni" pointti, eli olenko tosiaan ronkeli ja keksimällä keksin syitä, vai saako ihminen vaatia tuollaisia asioita, mitä minä vaadin?
ap
En minäkään tykkää lauantaimakkarasta, siis en syö sitä.