Lue keskustelun säännöt.
Omituisinta/törkeintä, mitä teille on vieraana tehty
09.12.2016 |
Aiemmin oli suosittu keskustelu siitä, mitä kauheaa vieraat ovat luonanne tehneet. Entäs toisin päin? Oletteko kokeneet mitään outoa ollessanne jonkun luona kylässä?
Minulle kävi kerran niin, että ystäväporukalla päätimme järjestää kokkausillan. Odotin iltaa kuin kuuta nousevaa, sillä rakastan ruoanlaittoa. Eräs uusi kaverimme halusi tulla mukaan ja itse asiassa pyysi että teemme ruokaa hänen luonaan. Hän asui kaukana keskustasta, keskellä metsää. Aloimme saavuttuamme heti kokkaamaan ja juttelimme iloisesti niitä näitä. Emäntä ei liittynyt seuraan vaan puuhasi omia juttujaan. Hän ei paljoa puhunut, ja ajattelin että ystävällisesti otan häntä mukaan keskusteluun ja kysyn hänen mielipiteitään jne. Hän vastasi aina vain muutamalla sanalla, eikä vaikuttanut kovin kiinnostuneelta. Mutta sitten emäntä yhtäkkiä komentaa minut toiseen huoneeseen ja menee itse itkemään muualle. Sitten hän päättää heittää minut ulos, koska olen hänen mielestään liian suosittu ja häntä ei huomioida tarpeeksi. Yhtäkkiä olen myöhään illalla ulkona pimeässä ja kylmässä, kaukana kotoa. Muille hän sanoi, että minulla oli tekemistä ja piti lähteä. En tiennyt että aikuiset voivat käyttäytyä näin.
Myöhemmin kerroin muille miten asiat oikeasti menivät, mistä illan emäntä tietysti kilahti. Siinäpähän kilahti.
Kommentit (19)
Vierailija kirjoitti:
Teininä mulla oli sellanen kaveri joka oli aina kodin ulkopuolella tosi huomaavainen ja mukava, mutta omassa kodissaan oli niin itsekäs kun olla ja voi. Alkoi aina pyytelemään että haen tavaroita kaikkialta hänelle, tuon vettä, lakkaan hänen kyntensä kuin olisin mikäkin palvelija. Vanhempani inhosivat tätä kaveriani ja sanoivat aina että minun pitäisi lopettaa hänen näkeminen (ehkä astivat tuon itsekkyyden hänestä tai jtn).
Hahaha hieno tyyppi :D Onkohan sillä nyt aikuisena varaa palvelijaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kutsui kylään ja kun tulin paikalle oli ovessa lappu "Olen matkoilla". Mulla matkaa 200 km. Oli ennen kännyköitten aikaa.
Laitoin tän siihen toiseenkin ketjuun, mutta mentiin siis miehen kanssa kummilapsen synttäreille sovittuna aikana. Pöydässä oli muutama keksi ja lähes kokonaan syöty täytekakku... Nolotti isäntäperheen puolesta.
Ennen kännyköitten aikaa, josta ei muuten ole kovin kauaa, kommelluksia sattui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teininä mulla oli sellanen kaveri joka oli aina kodin ulkopuolella tosi huomaavainen ja mukava, mutta omassa kodissaan oli niin itsekäs kun olla ja voi. Alkoi aina pyytelemään että haen tavaroita kaikkialta hänelle, tuon vettä, lakkaan hänen kyntensä kuin olisin mikäkin palvelija. Vanhempani inhosivat tätä kaveriani ja sanoivat aina että minun pitäisi lopettaa hänen näkeminen (ehkä astivat tuon itsekkyyden hänestä tai jtn).
Hahaha hieno tyyppi :D Onkohan sillä nyt aikuisena varaa palvelijaan?
Tuskin koska opiskelee tällähetkellä ;D mies sillä tosin on. Välillä mietin että onkohan sille tullut tää rooli tutuksi sillä en ollut todellakaan ainoa jolle tämä tyyppi teki näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kutsui kylään ja kun tulin paikalle oli ovessa lappu "Olen matkoilla". Mulla matkaa 200 km. Oli ennen kännyköitten aikaa.
Mitä sen jälkeen tapahtui? :O Olisin itse varmaan jatkanut tekstiä lappuun, että "Olen matkoilla ja palatessani minulta on kadonnut yksi ystävä"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teininä mulla oli sellanen kaveri joka oli aina kodin ulkopuolella tosi huomaavainen ja mukava, mutta omassa kodissaan oli niin itsekäs kun olla ja voi. Alkoi aina pyytelemään että haen tavaroita kaikkialta hänelle, tuon vettä, lakkaan hänen kyntensä kuin olisin mikäkin palvelija. Vanhempani inhosivat tätä kaveriani ja sanoivat aina että minun pitäisi lopettaa hänen näkeminen (ehkä astivat tuon itsekkyyden hänestä tai jtn).
Hahaha hieno tyyppi :D Onkohan sillä nyt aikuisena varaa palvelijaan?
Tuskin koska opiskelee tällähetkellä ;D mies sillä tosin on. Välillä mietin että onkohan sille tullut tää rooli tutuksi sillä en ollut todellakaan ainoa jolle tämä tyyppi teki näin.
Voi miesraukkaa xD Onkohan se sellainen "Jeeves"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rasistiset puheet, vaikka isäntäperhe tietää oikein hyvin että äitini on ulkomaalainen. Tosi kummallista istua sellaisella hetkellä kahvipöydässä.
Miehen vanhemmilla kylässä ollessa (okt ja syysaikaan) olin juuri paukauttanut pari välilevyä töissä lähihoitsuna potilasta nostaessani. Kirottuja olkoot henkilöstövähennykset joiden takia piti yli 130kg potilasta yksin kammeta ympäri. Kivut oli kovat ja appea ja anoppia tästä informoitu jo ennen kylään menoa, etten mitään muuta pysty tekemään kuin makaamaan. Välilevyistä toinen oli pullistunut pahasti ja toinen oli siis romahtanut kokonaan, kun oli ollut heikko jo aiemmin, ja mies joutui kantamaan minut autosta taloon ja sängystä ruokapöytään jne. Olin töistä saikulla ja leikkausjonossa, koska täysin romahtaneelle välilevylle ei oikein voinut muutakaan tehdä ja kivut oli invalidisoivat.
Eka päivä meni ok, sitten toisena päivänä appiukko paukkasi keskellä päivää minun ja miehen käytössä olleeseen makkariin ja ilmoitti, että nyt on minunkin aika lakata laiskottelemasta ja tulla haravan varteen kuten kaikkien muidenkin. Olin todella vahvoissa kipulääkkeissä ja ihan että mitä ihmettä täällä tapahtuu. Sain sitten soperrettua että anteeksi nyt, mutta en pysty, tästä oli puhetta aiemminkin. Muutenkin käyn niin harvoin, että pidin vähän outona vaatimusta talon töihin osallistumisesta, kun puhe oli vierailusta eikä talkooavusta. Omat vanhempani eivät vastaavaa pyytäisi välimatkan takia kerran vuodessa käyvältä vieraalta samaa, eivät ainakaan sairaalta.
No apelle ei selitys kelvannut, vaan totesi että liikunnalla ne vaivat paranee (no ei ne kyllä jo romahtanutta selkää fiksaa), ja tuli kampeamaan minua ylös! Siis otti olkapäistä kiinni ja riuhtaisi istumaan ja siitä pystyyn asti! Rääyin kivusta ja huusin lopettamaan ja kaaduin lattialle ja appi kehtasi vielä sanoa että älä teeskentele siinä, ja lähti repimään minua uudestaan pystyyn. En pysty käsittämään!
Onneksi mies tuli nopeasti paikalle, kun huutoni kuului avoimesta ikkunasta varmaan mailin päähän. Pääsin sitten onneksi avustettuna takaisin sänkyyn ja mies ilmoitti isälleen, ettei tule enää ikinä käymään, jos tämä vielä joskus hipaiseekin minua. Ja että anteeksi saa pyytää heti paikalla. Siinä kohden olin onnellinen ettei oma mies ole sellainen hissukka joka ei uskalla puolustaa minua silloin, kun sitä todella tarvitsen.
Ei ole tullut anteeksipyyntöä eikä ole tullut myöskään nähtyä appiukkoa kolmeen vuoteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehen vanhemmilla kylässä ollessa (okt ja syysaikaan) olin juuri paukauttanut pari välilevyä töissä lähihoitsuna potilasta nostaessani. Kirottuja olkoot henkilöstövähennykset joiden takia piti yli 130kg potilasta yksin kammeta ympäri. Kivut oli kovat ja appea ja anoppia tästä informoitu jo ennen kylään menoa, etten mitään muuta pysty tekemään kuin makaamaan. Välilevyistä toinen oli pullistunut pahasti ja toinen oli siis romahtanut kokonaan, kun oli ollut heikko jo aiemmin, ja mies joutui kantamaan minut autosta taloon ja sängystä ruokapöytään jne. Olin töistä saikulla ja leikkausjonossa, koska täysin romahtaneelle välilevylle ei oikein voinut muutakaan tehdä ja kivut oli invalidisoivat.
Eka päivä meni ok, sitten toisena päivänä appiukko paukkasi keskellä päivää minun ja miehen käytössä olleeseen makkariin ja ilmoitti, että nyt on minunkin aika lakata laiskottelemasta ja tulla haravan varteen kuten kaikkien muidenkin. Olin todella vahvoissa kipulääkkeissä ja ihan että mitä ihmettä täällä tapahtuu. Sain sitten soperrettua että anteeksi nyt, mutta en pysty, tästä oli puhetta aiemminkin. Muutenkin käyn niin harvoin, että pidin vähän outona vaatimusta talon töihin osallistumisesta, kun puhe oli vierailusta eikä talkooavusta. Omat vanhempani eivät vastaavaa pyytäisi välimatkan takia kerran vuodessa käyvältä vieraalta samaa, eivät ainakaan sairaalta.
No apelle ei selitys kelvannut, vaan totesi että liikunnalla ne vaivat paranee (no ei ne kyllä jo romahtanutta selkää fiksaa), ja tuli kampeamaan minua ylös! Siis otti olkapäistä kiinni ja riuhtaisi istumaan ja siitä pystyyn asti! Rääyin kivusta ja huusin lopettamaan ja kaaduin lattialle ja appi kehtasi vielä sanoa että älä teeskentele siinä, ja lähti repimään minua uudestaan pystyyn. En pysty käsittämään!
Onneksi mies tuli nopeasti paikalle, kun huutoni kuului avoimesta ikkunasta varmaan mailin päähän. Pääsin sitten onneksi avustettuna takaisin sänkyyn ja mies ilmoitti isälleen, ettei tule enää ikinä käymään, jos tämä vielä joskus hipaiseekin minua. Ja että anteeksi saa pyytää heti paikalla. Siinä kohden olin onnellinen ettei oma mies ole sellainen hissukka joka ei uskalla puolustaa minua silloin, kun sitä todella tarvitsen.
Ei ole tullut anteeksipyyntöä eikä ole tullut myöskään nähtyä appiukkoa kolmeen vuoteen.
Miksi lähdit kyläilemään, vaikka sinua oli kannettava paikasta toiseen?
Välilevytyyppi, ei kukaan tuossa kunnossa oleva lähde kyläilemään vaan haluaa maata omassa himassaan. 0/5.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joopa joo, istuapa pitkä matka autossa välilevyjensä kanssa. O/5
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen vanhemmilla kylässä ollessa (okt ja syysaikaan) olin juuri paukauttanut pari välilevyä töissä lähihoitsuna potilasta nostaessani. Kirottuja olkoot henkilöstövähennykset joiden takia piti yli 130kg potilasta yksin kammeta ympäri. Kivut oli kovat ja appea ja anoppia tästä informoitu jo ennen kylään menoa, etten mitään muuta pysty tekemään kuin makaamaan. Välilevyistä toinen oli pullistunut pahasti ja toinen oli siis romahtanut kokonaan, kun oli ollut heikko jo aiemmin, ja mies joutui kantamaan minut autosta taloon ja sängystä ruokapöytään jne. Olin töistä saikulla ja leikkausjonossa, koska täysin romahtaneelle välilevylle ei oikein voinut muutakaan tehdä ja kivut oli invalidisoivat.
Eka päivä meni ok, sitten toisena päivänä appiukko paukkasi keskellä päivää minun ja miehen käytössä olleeseen makkariin ja ilmoitti, että nyt on minunkin aika lakata laiskottelemasta ja tulla haravan varteen kuten kaikkien muidenkin. Olin todella vahvoissa kipulääkkeissä ja ihan että mitä ihmettä täällä tapahtuu. Sain sitten soperrettua että anteeksi nyt, mutta en pysty, tästä oli puhetta aiemminkin. Muutenkin käyn niin harvoin, että pidin vähän outona vaatimusta talon töihin osallistumisesta, kun puhe oli vierailusta eikä talkooavusta. Omat vanhempani eivät vastaavaa pyytäisi välimatkan takia kerran vuodessa käyvältä vieraalta samaa, eivät ainakaan sairaalta.
No apelle ei selitys kelvannut, vaan totesi että liikunnalla ne vaivat paranee (no ei ne kyllä jo romahtanutta selkää fiksaa), ja tuli kampeamaan minua ylös! Siis otti olkapäistä kiinni ja riuhtaisi istumaan ja siitä pystyyn asti! Rääyin kivusta ja huusin lopettamaan ja kaaduin lattialle ja appi kehtasi vielä sanoa että älä teeskentele siinä, ja lähti repimään minua uudestaan pystyyn. En pysty käsittämään!
Onneksi mies tuli nopeasti paikalle, kun huutoni kuului avoimesta ikkunasta varmaan mailin päähän. Pääsin sitten onneksi avustettuna takaisin sänkyyn ja mies ilmoitti isälleen, ettei tule enää ikinä käymään, jos tämä vielä joskus hipaiseekin minua. Ja että anteeksi saa pyytää heti paikalla. Siinä kohden olin onnellinen ettei oma mies ole sellainen hissukka joka ei uskalla puolustaa minua silloin, kun sitä todella tarvitsen.
Ei ole tullut anteeksipyyntöä eikä ole tullut myöskään nähtyä appiukkoa kolmeen vuoteen.
Miksi lähdit kyläilemään, vaikka sinua oli kannettava paikasta toiseen?
Kyläily oli sovittu jo ennen kuin loukkasin itseni, ja anoppi on sellainen että koko suku olisi kuullut että "niin se on olevinaan parempi ihminen, piti ihan laittaa meidän Pekka (poikansa nimi muutettu) valehtelemaan että se on sairas, ei voi itse meille puhua". Nuorempana tällaisilla asioilla oli vielä paljon merkitystä mulle, nyttemmin olen järkiintynyt, ja tuo reissu oli tärkeä oppi siinä.
Automatkan makasin takapenkillä kaikki lääkäriltä saadut lääkkeet maksimiannoksella päällä. Se oli melkein parempi kuin sängyssä makaaminen. Tie oli tasainen, ei tullut paljoa tärinää, mutta sen verran, ettei paikat puudu maatessa. Auton takapenkin istuinsyvennykset ja reunojen kohoumat osui myös sopivasti vyötäröön niin, että sain selän tuettua hyvin. Mutta kauheaa se oli silti, ja enää nykyään en tuossa tilanteessa piittaisi yhtään siitä, mitä joku miehen suku tai omakaan siitä sanoo. Silloin oli vähemmän vuosia takana ja vähemmän järkeä päässä, eikä vahvat lääkkeet sitä järkeä lisänneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain kutsun kummilapsen syntymäpäiville, päästyäni perille sain tietää ettei ketään ole kotona!
Tuttu kutsui kylään, menin. Ihmettelin vähän kun istutti keittiön pöytään ja alkoi tekemään lasagnea, luulin että oli vaan kahvivisiitti kyseessä. No lasagne valmistui, tuttu lappasi itselleen ison lautasellisen eikä edes kysynyt haluaisinko minä syödä. Vettä sain juodakseni lasillisen. :D Lähdin sitten kotia kunhan tuttu sai ruokansa syödyksi.
Toisen kerran en päässyt edes perille kun läheisempi kaveri kutsui kylään. Olin maksanut jo seutubussin ja kolmasosa matkasta takana kun tuli tekstari "unohdin että olikin sovittu toinen visiitti älä tulekaan". No bussista ulos seuraavalla pysäkillä ja samalla lipulla kotiin. Sellaista sattuu mutta kurjalta tuntui.
Vierailija kirjoitti:
Teininä mulla oli sellanen kaveri joka oli aina kodin ulkopuolella tosi huomaavainen ja mukava, mutta omassa kodissaan oli niin itsekäs kun olla ja voi. Alkoi aina pyytelemään että haen tavaroita kaikkialta hänelle, tuon vettä, lakkaan hänen kyntensä kuin olisin mikäkin palvelija. Vanhempani inhosivat tätä kaveriani ja sanoivat aina että minun pitäisi lopettaa hänen näkeminen (ehkä astivat tuon itsekkyyden hänestä tai jtn).
Kuin oma tekstini. Oletko mahdollisesti Ylä-Savosta?
Menimme ystäväni luo kylään, kaikki oli sovittu etukäteen. Kun menimme kylään, ystävä tuli mieltä bussille vastaan ja samalla piipahdimme ostamaan meille tarjottavia. No ei siinä mitään joskus tulee niin kiire että ei ehdi hommata etukäteen. Menimme kylään, jossa ystäväni mies ja heidän pieni poikansa oli. Meillä 2 ja 4 v lapset silloin. Joimme kahvit ja sitten mies meni nukuttamaan lasta päiväunille. Eikä tullut makuuhuoneesta kuin kaksi kertaa pois, ensimmäisen kerran sanomaan että olkaa hiljempaa, että,poika ei saa nukuttua ja toisen kerran huutamaan meidän lapsille että ei saa leikkiä.. ystäväni siihen, että on katastrofi jos poika ei nuku päiväunia, kun meille on tulossa vieraita illalla.... poistuimme vähin äänin ja jätimme heidät odottamaan tärkeimpiä vieraita ja iltaa. Emme ole sen jälkeen tavanneet. Ystäväni ilmeisesti ei enää halunnut tavata meitä ja teki sen selväksi vähän ikävästi, koska tämän jälkeen ei enää koskaan ottanut yhteyttä minuun.
Näin joulun alla tulee mieleen eräs surullinen joulu, kun ystäväni oli kutsunut minut joulunviettoon. Tapaus oli ehkä omaakin syytäni, kun en ollut tarkkaan sopinut kauanko olisin. Hän oli ilmoittanut että olisi täysin vapaa koko jouluviikon, ja koska olimme läheisiä ja matka oli pitkä, ajattelin itsestäänselvästi että viipyisin ainakin pari yötä.
No, tulin aattoiltana tuoden mukanani hienon lahjan ja valtavasti ruokaa. Kaverini ei ollut ostanut minulle mitään, mikä ei kuitenkaan haitannut. Sen sijaan hän kertoi tavanneensa netissä miehen, ja tämä mies tulisi viettämään joulupäivän kaverini luo. Vietimme sitten aaton yhdessä ja joulupäivän aamuna kaverini pyysi minua auttamaan siivoamisessa, missä meni useita tunteja kun iso talo puunattiin kunnolla. Sitten hän ajoi minut junalle, ja lähdin kotiin pois tuon nettimiehen tieltä. Parinsadan euron ruuat ja alkoholit jäivät kaverilleni, ja tuomaani paistia en saanut edes maistaa. Myönnän, että itkin junassa matkalla kotiin kun olin niin pettynyt tähän jouluun. Kotiinpäästessä kaupat olivat kiinni ja söin pakastepinaattikeittoa joulupäivän illalliseksi.
Enää en ole tämän ihmisen kanssa tekemisissä, koska tämä tilanne aukaisi silmäni sille, miten hänelle romanttiset viritykset menevät aina kaiken muun edelle.
Teininä mulla oli sellanen kaveri joka oli aina kodin ulkopuolella tosi huomaavainen ja mukava, mutta omassa kodissaan oli niin itsekäs kun olla ja voi. Alkoi aina pyytelemään että haen tavaroita kaikkialta hänelle, tuon vettä, lakkaan hänen kyntensä kuin olisin mikäkin palvelija. Vanhempani inhosivat tätä kaveriani ja sanoivat aina että minun pitäisi lopettaa hänen näkeminen (ehkä astivat tuon itsekkyyden hänestä tai jtn).