Milloin päätit ruveta masentuneeksi
Mikä oli se hetki jolloin totesit olevasi masentunut? Minulla on ollut parin viime päivän ajan saamattomuuden tunnetta ja ei meinaa mitään saada tehtyä. Istun vain paikoillani ja selaan av:ta, katson jotain tms. vaikka olisi monia asioita mitkä pitäisi oikeasti hoitaa.
Riittääkö nämä kriteerit siihen että voin mennä lääkäristä hakemaan parin kuukauden sairasloman masennukseen.
Kommentit (7)
Eikös se oo masennusta vasta siinä vaiheessa, kun itket itsesi uneen joka päivä vain koska haluat itkeä, ei mitään suuntaa elämällä tai edes halua miettiä tulevaisuutta ja itsetuhoiset ajatukset..ei tuolla verukkeella haeta mitään todistusta masennuksesta ettet voi mennä töihin. Jotkut ihmiset vaan on laiskempia kuin toiset,kuten sinä. Mene vaan kiltisti sinne töihin ja sillä selvä.
Pari viikkoa tuota alkaa olla raja sille, että menee lääkäriin.
Mulla ei ole ollut aikaa vielä ruveta masentuneeksi pitäisi tulla rauhallisempi hetki, että ehtisi. Nyt on niin paljon muuta ajateltavaa. Mies paljon töissä ja minä teen 99% kaiken kotona ja hoidan kolme lasta niin en minä enää mitään masennusta ehdi tähän ottaa riesoiksi. Koululaisella on uhmaa, 2 vuotiaalla on uhmaa ja vauhtia ja vauva valvottaa öisin niin olisi jotenkin liikaa yrittää saada se masennuskin tähän kuvioon sovitettua. Ehkäpä sille jää aikaa sitten eläkkeellä ellei sitten ala lapsenlapsien, omien vanhempien ja appivanhempien hoidosta tulla kiireitä.
Kymmenen vuotta sitten aloitin ihan harrastuspohjalta ja siitä se sitten lähti. Nykyäänkin täyspäiväisesti masentunut.
Masennus ei ole hetkittäinen tila vaan pysyvä olo jossa on niin paljon surua että menee jo turraksi eikä tunne sitä, joillakin on itsetuhoisia ajatuksia eikä vain sen vuoksi että saisi huomiota vaan siksi että kaikki on paskaa.
Tämä kaikki voi aiheuttaa uniongelmia tai masennus voi jopa alkaa uniongelmista, ei pysty keskittymään juuri mihinkään, ei saa tehtyä juuri mitään koska millään ei ole merkitystä jne.
Eli et sie voi vaa tuumata et tänää olin surullinen, minulla on varmaan masennus. Masennus ei ole vain pieni suru.
En tiedä. 7 vuotta oli huolta ja murhetta, pelkkää alamäkeä, sitten läheisen saattohoidon jälkeen romahdin. Olin ihan lukossa ja sain jatkuvasti paniikkikohtauksia. Lääkäriin suuntasin, sain terapiaa ja lääkityksen. Aktiivisella hoidolla olin vuoden päästä jo jaloillani.
Tosin olen saamaton ja väsynyt melko aina, se tosin johtuu ai-sairaudestani.
Kyllä