Ulkomailta Suomeen palanneet - mistä tiesitte, että on aika muuttaa takaisin?
Mistä saitte varmuuden, että haluatte palata Suomeen? Vai kituuttelitteko ulkomailla ja jatkuva ikävä meni ohitse?
Kommentit (14)
Vierailija kirjoitti:
Mistä saitte varmuuden, että haluatte palata Suomeen? Vai kituuttelitteko ulkomailla ja jatkuva ikävä meni ohitse?
Miksi pitaisi kituutella? Paivaakaan en ole Suomeen ikavoinyt joten tanne jaan.
Mikä jatkuva ikävä? 18 vuotta pois Suomesta, eikä kertaakaan ole ollut ikävä.
En minä kituutellut tai ikävöinyt Suomeen sen yli 15 vuoden aikana, jonka asuin ulkomailla. Paluumuuttoon oli henkilökohtaiset syyt, ei mitään dramatiikkaa ja oikein hyvin viihdyn taas Suomessakin.
Paluuta Suomeen ei ole. Käynnit Helsingin keskustassa riittivät. Näkymä oli kuin Afrikasta. Mustia, arabeja, romaneja ja vihervasemmistolaisia repuissaan loisimassa kaduilla. Ilmapiiri ja näkymät olivat toivottomat.
Nettomaksajia kansasta johon kuuluisin Suomessa on vain 25 %. Palaisin Suomeen elättämään omia ja ulkomaan loisia? Never.
Hyvin taas ihmiset osoittavat lukutaitoaan.
Silloisessa asuinmaassamme alkoi sisällissota.
Siitä, että vuorotteluvapaa loppui ja töistä lähetettiin sähköpostiin vuorolista. Oli jo rahatkin aika vähissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä saitte varmuuden, että haluatte palata Suomeen? Vai kituuttelitteko ulkomailla ja jatkuva ikävä meni ohitse?
Miksi pitaisi kituutella? Paivaakaan en ole Suomeen ikavoinyt joten tanne jaan.
Olisiko täysin mahdoton ajatus hankkia suominäppäimistö?!
Vierailija kirjoitti:
Hyvin taas ihmiset osoittavat lukutaitoaan.
Niinpä. Jotkut näköjään kadottavat suomen kielen lukutaitonsakin siellä "ulkomaassa".
Asuin 7 vuotta ulkomailla, opiskelin tutkinnon, kävin töissä ja tapasin paikallisen miehen jonka kanssa menin naimisiin.
Elämä ulkomailla oli ihan mukavaa, toki ikävänpuuskia tuli kun lomilta palasi perheen luota ja tuntui surulliselta että nähdään niin harvoin. Mutta kaikkeen kyllä tottuu.
Kun aloimme haaveilemaan perheenperustamisesta niin ajatus Suomeen muuttamisesta tuli mieleen yhä useammin. Mieheni oli todella innostunut ideasta ja kun itsekin tajusin kuinka surkea tilanteemme tulee olemaan silloisessa asuinmaassani jos siellä lapsen saamme. Äitiysloma 14 viikkoa, kotisynnytykset normi, ei mitään tukia lapsiperheille, kalliit päivähoitomaksut ja kallit lukukausimaksut kouluissa.
Muutimme Suomeen aika spontaanisti, minulla oli työpaikka löydetty ja mieheni löysi töitä puolen vuoden etsimisen jälkeen. Lapsi syntyi vuoden päästä muutostamme ja emme kadu pätkääkään muuttoamme.
Menin ihan oman intuition ja halun mukana ja ei ehkä olisi pitänyt. Oli vahva tunne että nyt on tämä nähty. Yllättävääni kyllä mut täällä juon enemmän (entinen maa englanti jossa after workit on ennemminkin sääntö kuin poikkeus), marraskuu vituttaa, kavereita ei ole - kukaan ei juttele tuntemattomille, toisille suomalaisille varsinkaan, ketään ei saa viikolla minnekään jos jonkun kaverin on saanut, ja vali vali vali. .
Toki pari asiaa on paremmin mutta ...
Keväällä asiat ehkä paremmin. Katsotaan. Haaveissa muutto Espanjaan.
Mun tuntemilla paluumuuttajilla syinä olleet
-työt (määraikainen ulkomaantyö loppui, Suomesta sai paremman paikan tms)
-perhesyyt (esim. vanhempi sairastui vakavasti)
-palattu koska Suomessa ilmainen koulutus tjsp lapsiin liittyvä syy
Jotkut palasi mieluusti, jotkut ei.
Verot nousi sen verran ettei ollut enään järjevää asua siellä.