Kadun ystävän ottamista lapseni kummiksi

Tai mitä jos sinä itsekäs ihminen yrität tajuta kuinka kipeä asia lapsettomuus on. Se ei ole vain lapsen puute vaan se koskettaa koko naiseutta ja sitä miten itsensä naisena kokee.

Toki se ei oikeuta olla lapselle ilkeä mutta sinä kuulostaa todella itsekkäältä oman navan tuijottelijalta joka ei osaa asettua yhtään tosin ihmisen asemaan.

No ei se kummius ole mikään mega tärkeä asia.Mitä jos olisit tukena ystävälle,niin voisi suhtautuminen helpottaa puolin ja toisin,mieluiten niin että lapsesi ei ole mukana.

Mä itse yritin lasta kuusi vuotta, ja sitten tärppäsi ( vuosi hoitojen lopettamisen jälkeen) luomusti. En silti kadehtinut kenenkään muiden lapsionnea, ehkä hetken olin surullinen, mutta en kokenut, että he olisivat saaneet " minun" lapseni. Toki lapsiin kohdistunut julmuus tai laiminlyönti sai kiukun kiehahtamaan ja itkun kurkkuun. Tosin kyllä ne hirveältä tuntuu edelleen.

Lapsettomuus.

Se tekee pahaa. Ehkä välinne paranee sitten jos hän joskus saa lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Tai mitä jos sinä itsekäs ihminen yrität tajuta kuinka kipeä asia lapsettomuus on. Se ei ole vain lapsen puute vaan se koskettaa koko naiseutta ja sitä miten itsensä naisena kokee.

Toki se ei oikeuta olla lapselle ilkeä mutta sinä kuulostaa todella itsekkäältä oman navan tuijottelijalta joka ei osaa asettua yhtään tosin ihmisen asemaan.

ÖÖÖÖÖÖöööööö....... Luitko edes AP:n viestiä??

Kannattaa välttää sellaisia ihmisiä. Lapsen saaminen ei muuta mitään, vaan ainoastaan katkeroituvat sitä enemmän mitä vanhemmiksi tulevat, koska AINA löytyy joku jolla menee paremmin ja jota kahdehtia ja kyräillä. Sellainen myrkyttää koko ihmisen ja lopuksi siitä tulee ihan mahdoton.

Joistain vanhemmista tulee outoja suhteessa kummiin, jonka valitsivat lapsilleen. Ikään kuin jatkuvasti kummilta parempaa suoritusta vaativia. Tyytymättömiä. Oma lapsi on kuin aarre, jota kummi ei ansaitse vaikka miten haluaisi.  Ettehän vain ole sellaisia ihmisiä?

Mun ystävä oli katkera kun sain toisen lapsen. Miten me nyt voidaan jo uudestaan saada lapsi kun he ei ole vielä saaneet yhtään.!?!?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai mitä jos sinä itsekäs ihminen yrität tajuta kuinka kipeä asia lapsettomuus on. Se ei ole vain lapsen puute vaan se koskettaa koko naiseutta ja sitä miten itsensä naisena kokee.

Toki se ei oikeuta olla lapselle ilkeä mutta sinä kuulostaa todella itsekkäältä oman navan tuijottelijalta joka ei osaa asettua yhtään tosin ihmisen asemaan.

ÖÖÖÖÖÖöööööö....... Luitko edes AP:n viestiä??

Luin ja perus kohteliaisuus ei tarkoita että ap on asettunut tämän ystävän asemiin ja miettinyt miltä hänestä tuntuu. Ap oli onnekas ja sai lapsensa joten hänellä pitäisi olla varaa ymmärtää ja tukea ystävää jolla on todella hankala olla. Sen sijaan ap itsekkäästi vaatii että ystävä suitsutusta hänen onneaan vaikka kärsii itse lapsi onnen puutteesta.

Pane välit poikki. Lapsi ei tarvitse kummia mihinkään. On parempi teille kaikille, että,teeskennelty ystävyys loppuu.

Lapsellasi on todennäköisesti myös toinen kummi joten voit unohtaa toisen kummiuden.

Ystävällesi kannattaa olla neutraali. Älä polta siltoja, mutta pidä harvakseltaan yhteyttä.

Jos joku ikinä sanoo lapsellesi jotain ilkeää niin puutu heti korjaamalla sen jonkun sanoma ääneen lapselle. Esim. Jos joku sanoo " oletpa sinä pullea" niin sano heti lapselle että " olet juuri sopiva, täydellisen kokoinen"

Joku voi puhua myös ihan neutraalisti ilman että tarkoittaa mitään pahaa, sanoa vaikka takkutukaksi ilman että ajattelee sen loukkaavan tai olevan negatiivinen lausahdus. Sanoja voi mielessään pitää takkutukkia söpöinä.

Huomautin kerran kaverin 5v. lapselle että paita oli väärinpäin, se oli virhe. En tiennyt että niin ei olisi saanut sanoa, en tajunnut että se loukkaa. Ton ikäiset kuitenkin jo osaa nuo jutut.

Minun kummilapseni on RUMA, inhottavasti käyttäytyvä, ylimielinen... ei kyllä huvita yhtään olla tälläisen lapsen kummitäti. Olenkin lahjasampo synttäreinä, jouluna en ole enää ostanut lahjaa.

Kerran vuodessa nään tätä velvotteesta.

Niin ja lisäyksenä, että tämä ystävä on alle vuoden yrittänyt lasta..eli ei diagnostisesti vielä kärsi lapsettomuudesta. Osoittaa vaan että heti tänne kaikki mulle nyt. Ja vielä kehtaa olla ilkeä lapselle.

Ap

Meillä oli vähän sama ongelma, tai siis ystäväni ei ollut ilkeä muttei tahtonut tulla enää kylään eikä tavata kummilapsensa ollessa mukana. Ei tullut edes ristiäisiin, syntymäpäiväjuhliin tuli ja nyt on taas puolivuotta vierähtänyt tapaamatta.

Saa nähdä muuttuuko tilanne hänen saatuaan lapsen, on nyt vuosien yrityksien ja hoitojen jälkeen raskaana.

Tiedän lapsettomuuden olleen hänelle kovin raskas asia. En osaa edes kuvitella, kuinka kova pala asia voi naiselle ja parisuhteelle olla. Olen yrittänyt olla tukena parhaani mukaan ja jättänyt omat "lapsipuheet" aivan minimiin etten hieroisi suolaa haavoihin. Luulisin kuitenkin, että vertaistuki olisi lapsettomalle paljon parempaa kuin helposti raskaaksi tulevan ystävän.

Mutta kyllähän se sinällään harmittaa, ettei lapsella ole ollut osallistuvaa kummia. Uskon kuitenkin tilanteen helpottavan joko ajan kanssa tai lapsettoman kummin saadessaan sen oman odotetun pilttinsä. Onneksi lapsemme on myös niin pieni, ettei osaa vielä kaivata kummia ja ehkä mieluummin alusta asti osallistumaton kummi kuin vuosien päästä hylkäävä.

Vierailija kirjoitti:

Joistain vanhemmista tulee outoja suhteessa kummiin, jonka valitsivat lapsilleen. Ikään kuin jatkuvasti kummilta parempaa suoritusta vaativia. Tyytymättömiä. Oma lapsi on kuin aarre, jota kummi ei ansaitse vaikka miten haluaisi.  Ettehän vain ole sellaisia ihmisiä?

Tämä!

Ja yhtäkkiä se ystävä nähdään vain kummina, jonka tehtävä olisi loputtomiin olla kiinnostunut lapsesta, hänen taidoistaan, kuulumisistaan jne. Entinen aikuisten keskinen ystävyys jää taka-alalle. Tapaamisiin roudataan aina lapsi mukaan, koska tottahan kummi haluaa hänet nähdä. Aikuisten kesken voi sitten nähdä muita kavereita, mutta kummin kanssa tavatessa lasta voi aina ilmeisesti hyvällä omallatunnolla roikottaa mukana. Kadun syvästi ystävien lasten kummiksi ryhtymistä. Jokaisen kanssa sama homma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai mitä jos sinä itsekäs ihminen yrität tajuta kuinka kipeä asia lapsettomuus on. Se ei ole vain lapsen puute vaan se koskettaa koko naiseutta ja sitä miten itsensä naisena kokee.

Toki se ei oikeuta olla lapselle ilkeä mutta sinä kuulostaa todella itsekkäältä oman navan tuijottelijalta joka ei osaa asettua yhtään tosin ihmisen asemaan.

ÖÖÖÖÖÖöööööö....... Luitko edes AP:n viestiä??

Luin ja perus kohteliaisuus ei tarkoita että ap on asettunut tämän ystävän asemiin ja miettinyt miltä hänestä tuntuu. Ap oli onnekas ja sai lapsensa joten hänellä pitäisi olla varaa ymmärtää ja tukea ystävää jolla on todella hankala olla. Sen sijaan ap itsekkäästi vaatii että ystävä suitsutusta hänen onneaan vaikka kärsii itse lapsi onnen puutteesta.

"Itsekkäästi vaatii" :DDD Mees nyt nukkumaan siitä.

Lapsettomuus on raskas asia ja niin suuri elämän tragedia että ei ole ihme että ystäväsi ei jaksa innostua kummiudesta sen sijaan että dissaat ystävääsi voisit olla hänen tukenaan ja koettaa jättää kummiasian taka alalle. Älä korosta liikaa lastasi vaan keskity teidän kahden väliseen ystävyyteen.

Älä ikinä ota lapsetonta naista kummiksi. Mä tein saman virheen mutta opin että hirviöksi muuttuu nainen jos ei saa mitä haluaa, etenkin jos kyseessä on lapsi. Varminta on että ottaa kummiksi vain jo lapsia saaneita henkilöitä, varmuuden vuoksi, muuten on aina sellaisen sairaan katkeruuden riski olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomuus on raskas asia ja niin suuri elämän tragedia että ei ole ihme että ystäväsi ei jaksa innostua kummiudesta sen sijaan että dissaat ystävääsi voisit olla hänen tukenaan ja koettaa jättää kummiasian taka alalle. Älä korosta liikaa lastasi vaan keskity teidän kahden väliseen ystävyyteen.

Kyllä pitäisi aikuisen ihmisen (sen kummin siis) ymmärtää että kummisuhteessa päähahmo on se lapsi eikä mikään toimimattoman harpun yhtävyyssuhde ja tragedia.

Niin no, tuo on sinun perspektiivisi asiaan. Ystäväsi voisi kertoa saman tarinan täysin erilailla.

Minua pyydettiin muutama vuosi sitten lapsuuden ystäväni lapsen kummiksi. Voi jos olisin silloin tiennyt, että ystävyys lapsen äitiin loppuu sillä samalla hetkellä. Lapsen syntymän jälkeen minun oletettiin olevan äärettömän kiinnostunut vain lapsen asioista, aivan kuin olisin yhtäkkiä tämän lapsen kaveri ja entinen ystäväni toimisi siinä välissä kaikenlaisten vaatimusten esittäjänä ja välikätenä.

Jos oikeasti pidät ystävyyttänne tärkeänä, niin lopeta se lapsiasoiden toisen naamaan hierominen ja ole paikalla ja tukena ystävänä, älä kummilapsen äitinä. Ei se kummius nykyään enää niin tärkeä asia ole, lapsesi selviää kyllä ilmankin.