Lue keskustelun säännöt.
Koira on uusi vauva?
06.12.2016 |
Oletteko törmänneet ilmiöön?
Minä olen 32-vuotias ja tuttavapiirissäni on nyt useampi tällainen tapaus, jossa pariskunta on hankkinut koiran. Ja minun mielestäni näistä koirista on tehty lapsia.
Yhdessä tapauksessa nainen lähti viikon lomamatkalle ja sekä hänen vanhempansa että miehen vanhemmat valjastettiin koiralle hoitajiksi, koska miehellä olisi muutoin niin rankkaa hoitaa koiraa yksin. Pari kertaa olen tuon koiran nähnyt ja ihan tavalliselta koiralta vaikuttaa, ei mikään ongelmatapaus tai vakavasti sairas. Toisilla taas koira lähetettiin miehen työmatkan ajaksi hänen siskolleen, koska muuten rouva ei ehdi harrastuksiinsa, koska koira vie niin paljon aikaa. Näille koirille syötetään kaupan lihatiskiltä suunnilleen sisäfilettä ja nämä pariskunnat puhuvat koirista kuin lapsista: "se menee nukkumaan klo x ja herää silloin ja tällöin". Niille mietitään joululahjoja ja vertaillaan varusteita.
Tänään meidän oli tarkoitus osallistua itsenäisyyspäivänjuhliin. Ollaan kuitenkin flunssassa koko perhe ja meno piti peruuttaa. Kuulin, että myös yksi toinen pariskunta jätti tulematta, koska he eivät saaneet koiralle hoitajaa. Juhlat siis samassa kaupungissa. Eiköhän mikä tahansa koira pärjäisi itsekseen paria tuntia?!
Meillä itsellämme on yksi lapsi. Aina kun puhun hänestä jotakin, nämä pariskunnat osallistuvat keskusteluun tyylillä "joo, meidänkään Jeppe ei syö omenaa! Me ollaan kyllä yritetty, mut ei."
Ja ei, ei, minä en ole sitä mieltä, että kaikkien pitäisi tehdä lapsia. Elämä voi olla ihanaa ja täysipainoista ilman lapsiakin. Mutta nyt tuntuu, että monet hommaavat sen koiran ikään kuin lapsen korvikkeeksi ja ottavat siitä täysin samanlaisen vastuun kuin lapsesta. Tietysti, koira on elävä olento ja hoidon tulee olla hyvää, mutta tuntuu menevän liioitteluksi koko homma. Se on koira.
Mulla on myös itselläni ollut koira ja tiedän, että pienen pennun hoitaminen voi viedä yllättävän paljon aikaa. Mutta aikuinen koira kyllä pärjää pari tuntia itsekseen. Aikuisen ihmisenkin pitäisi pärjätä yksin koiransa kanssa viikon. Se tarvitsee lenkkiä, ruokaa, rapsutuksia ja rodusta riippuen jotain aktiviteettia. Kuinka vaikeaa voi olla? Ja mitä tällaisille ihmisille tapahtuu, jos he saavat ihmislapsia? Molemmat lopettavat työt, nukkuvat perhepedissä seuraavat 15 vuotta, syöttävät pakonomaisesti vain luomua ja unohtavat omat elämänsä kokonaan?
Kommentit (17)
Vierailija kirjoitti:
Koirat on ihania
Koirat voi olla mitä vaan, mutta ihmisiä ne eivät ole eikä niitä sellaisina pitäisi kohdella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, tähän on tultu. Olen huomannut saman ilmiön tuttavapiirissä. Usein vielä valitaan mahdollisimman pitkälle jalostettu, sairas rotu joka muistuttaa etäisesti vauvaa isoine silmineen.
Aika yhdentekevää sinänsä minulle, ehkä parempi vain ettei tee tähän maailmaan lisää lapsia kärsimään. Siinä vaiheessa menee aika överiksi, kun 10 vuotta sitten kuolleen koiran haudalle viedään kynttilöitä ja sitä itketään vieläkin.
En ole moiseen käytökseen törmännyt, onneksi. Koira on koira ja sen pitää saada olla koira. Lapsen korvikkeeksi sitä ei voi ottaa. Kaveriksi ja perheenjäseneksi kyllä.
Varmaan oma touhuni näyttää monesta samalta - välttelen kyllä koirastani puhumista niille, jotka eivät erikseen kysy :) Mutta muuten en jätä koiraa mielelläni yksin ja teen lähes kaikki päätökset sen mukaan, että koiralla olisi mahdollisimman hyvä olla. Minähän sen olen halunnut vastuulleni ottaa, joten huolta on pidettävä niin hyvin kuin vain suinkin osaan. Rahaa on palanut leluihin, tarvikkeisiin ja kaiken maailman harrasteaktiviteetteihin todella paljon, mutta onnellisen koiran näkeminen on kaiken sen arvoista ja paljon enemmänkin.
Koirallakin on tunteet mutta ei ihmisen ymmärrystä - esimerkiksi ymmärrystä siitä, mihin omistaja aina katoaa kotoa moneksi tunniksi ja tuleeko koskaan takaisin.
No, yleensähän hyvin pian koiran jälkeen tulee lapsi. Sano minun sanoneen, kohta alkaa vauva-uutisia tippua. Niin oli meillä ja monella tutullakin sekä naapureilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veikkaisin, että jos joku jättää juhlat väliin siksi että koiralle ei ole hoitajaa, niin se on tekosyy ja oikeasti tyyppi haluaa istua kotosohvalla villasukat jalassa ja katsella rauhassa Niinistön bileitä :D
http://www.musicboxbichons.com/category/puppy-pictures/
Katsokaapa tuo kuva missä bichonin pennut roikkuu potkupuvuissa pyykkinarulla! 100 kertaa söpömpiä kuin yksikään vauva. Koirat on ihania, ei sille mitään voi, lisäksi niistä on paljon vähemmän vastuuta ja huolta kuin lapsista.
Lapset saa savun nousemaan korvista säännöllisin väliajoin, koirien seura rentouttaa.
Hankkikaa koira lapsen sijaan, niin maailma pelastuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole törmännyt moiseen ilmiöön. Mutta jään kyllä usein mieluummin koiran kanssa aikaa viettämään, kuin menen johonkin kissanristiäisiin. Koiran seura todellakin on usein paljon rentouttavampaa ja mukavampaa kuin pakolliset juhlapyhähappeningit sun muut pippalot.
Ruskean talon joulukattaukseen kuuluu yhtenä osana koiran maito!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, yleensähän hyvin pian koiran jälkeen tulee lapsi. Sano minun sanoneen, kohta alkaa vauva-uutisia tippua. Niin oli meillä ja monella tutullakin sekä naapureilla.
Epäilemättä! Mutta sitä juuri mietinkin, että kuinka hysteeriseksi touhu siinä tapauksessa menee. Jos kaksi tervettä aikuista on valjastettu hoitamaan koiraa ja toisen ollessa kipeänä tai matkalla koko suvun pitää olla auttamassa.
Onhan se joillekin.
t. Koiraton neljän lapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
http://www.musicboxbichons.com/category/puppy-pictures/
Katsokaapa tuo kuva missä bichonin pennut roikkuu potkupuvuissa pyykkinarulla! 100 kertaa söpömpiä kuin yksikään vauva. Koirat on ihania, ei sille mitään voi, lisäksi niistä on paljon vähemmän vastuuta ja huolta kuin lapsista.
Lapset saa savun nousemaan korvista säännöllisin väliajoin, koirien seura rentouttaa.
Hankkikaa koira lapsen sijaan, niin maailma pelastuu.
Siis sinun mielestäsi on söpöä, kun koiria retuutetaan noin?
Ok.
Vierailija kirjoitti:
http://www.musicboxbichons.com/category/puppy-pictures/
Katsokaapa tuo kuva missä bichonin pennut roikkuu potkupuvuissa pyykkinarulla! 100 kertaa söpömpiä kuin yksikään vauva. Koirat on ihania, ei sille mitään voi, lisäksi niistä on paljon vähemmän vastuuta ja huolta kuin lapsista.
Lapset saa savun nousemaan korvista säännöllisin väliajoin, koirien seura rentouttaa.
Hankkikaa koira lapsen sijaan, niin maailma pelastuu.
Karsea kuva, en koskaan altistaisi koiraani tollaselle.
On hyvä että rakastaa ottamaansa koiraa ja pitää siitä mahdollisimman hyvin huolta. Mutta koiran kohtelu vauvana ei ole hyvänä pitämistä. Koiraa tulee kohdella koirana; kunnioittaa sen luonnollista käyttäytymistä jne.
t. kahden lapsen äiti ja yhden koiran omistaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on koira ja lapsia (lapset syntyneet ennen koiran tuloa) ja koira on koira, rakas perheenjäsen, mutta lauman alimmainen. On kiva koira, joka tietää paikkansa, ei murise lapsille, antaa ihmisten istua sohvalla rauhassa, ei tule sänkyyn tai kerjää ruokapöydässä. Harrastaa koiran juttuja ja syö koiranruokaa (nappuloita tai raakaruokaa) omasta kupostaan. Peruskoulutettu, pysyy esim.omassa pihassa vapaana.
Kaveriperheellä on koira, joka syö ihmisten kanssa samassa pöydässä, mamma paistaa pihvin ja paloittelee ja syöttää haarukalla koiralle. Nukkuu ihmisten sähgyssä. Murisee ihmisille, jos yrittää tulla samalle sohvalle istumaan, missä koira on. Näykkii lapsia, jos tulee lähelle. Räksyttää kaikelle liikuvalle. Ei ole peruskoulutettu ollenkaan, kun on mamman kulta, ei sitä raski kieltää, ei siis voi esim.ulkoilla lainkaan vapaana, koska karkaa. Pissaa sisälle.
Kumpikohan koira elää onnellisempaa koiran elämää??
Vierailija kirjoitti:
Meillä on koira ja lapsia (lapset syntyneet ennen koiran tuloa) ja koira on koira, rakas perheenjäsen, mutta lauman alimmainen. On kiva koira, joka tietää paikkansa, ei murise lapsille, antaa ihmisten istua sohvalla rauhassa, ei tule sänkyyn tai kerjää ruokapöydässä. Harrastaa koiran juttuja ja syö koiranruokaa (nappuloita tai raakaruokaa) omasta kupostaan. Peruskoulutettu, pysyy esim.omassa pihassa vapaana.
Kaveriperheellä on koira, joka syö ihmisten kanssa samassa pöydässä, mamma paistaa pihvin ja paloittelee ja syöttää haarukalla koiralle. Nukkuu ihmisten sähgyssä. Murisee ihmisille, jos yrittää tulla samalle sohvalle istumaan, missä koira on. Näykkii lapsia, jos tulee lähelle. Räksyttää kaikelle liikuvalle. Ei ole peruskoulutettu ollenkaan, kun on mamman kulta, ei sitä raski kieltää, ei siis voi esim.ulkoilla lainkaan vapaana, koska karkaa. Pissaa sisälle.
Kumpikohan koira elää onnellisempaa koiran elämää??
Huhhu!
Mä olen kuullut äideistä, jotka ei luota lastansa edes sen isän hoitoon. Nyt olen kuullut näistä, jotka eivät voi antaa koiraansakaan kenellekään hoidettavaksi, ettei se vaan kärsi ja kukaan muu ei kuitenkaan osaa.
Minulla on koira ja jos olen tehnyt normaalin työpäivän en todellakaaan enää jätä koiraa koko illaksi/iltayöksi yksin kotiin. Koirani on koulutettu ja osaa käyttäytyä yksin kotona ollessaan, mutta rajansa kaikella. Kun lemmikin ottaa, on ymmärrettävä sen lajityypillisesti tarpeet, mikäli haluaa onnellisen lemmikin.
Koirat on ihania