Lue keskustelun säännöt.
Loukkaatteko tai koitatteko joskus satuttaa puolisoanne, vaikka tiedättekin, että se on väärin?
04.12.2016 |
Mä teen niin aika paljonkin, ihme, että mies on yhä kanssani :( En tiedä edes, miksi ten niin.
Kommentit (29)
Hyvin harvoin, joskus riidan yhteydessä on tullut sanottua jotain turhan ikävästi. Ei mitään haukkumista, vaan ennemmin se miten jonkin asian esittää. Onneksi näitä on oikeasti harvoin, ei edes vuosittain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, miksi loukkaisin tai satuttaisin tahallani rakastamaani ihmistä. Olen valinnut hänet ja hän minut, kannustamme toisiamme ja rakennamme yhteistä elämää... onnellisuus ja ilo parisuhteessa vaatii positiivisuutta, negatiivisuus johtaa vihaan ja eroon.
Mutta noi on valintoja. Meillä liitto kestänyt 16v ja nauretaan yhdessä päivittäin... ei sillä etteikö vastoinkäymisiäkin ole ollut, mutta yhdessä ja keskinäisellä kunnioituksella niistä selvitty. Muista että puoliso on sun taistelukumppani, ei vihollinen.
Sun vamma!? Tunteettomuus, narsismi, empatiakyvyn puute? Mikä sä oikein luulet olevasi, et ansaitse miestäsi. Sun kaltaiset ihmiset on niin pilalla että ette edes tajua miten toista ihmistä kuuluu kohdella. Vastaus on aina että ystävällisesti ja kunnioituksella.
Sinäkö oikeutat ton toimintas vaikealla lapsuudella ja miehen kiltteydellä. Miehenkö pitää opettaa sulle käytöstapoja ja tunne-elämän alkeita. Katso peiliin ja kiitä onneasi että joku rakastaa sua, sen jälkeen pyydä anteeksi mieheltäsi ja mene terapiaan että voitte joskus saada normaalin ja terveen parisuhteen.
En koskaan. Tuntuu samalta kuin vahingoittaisin itseäni.
Vierailija kirjoitti:
Sun vamma!? Tunteettomuus, narsismi, empatiakyvyn puute? Mikä sä oikein luulet olevasi, et ansaitse miestäsi. Sun kaltaiset ihmiset on niin pilalla että ette edes tajua miten toista ihmistä kuuluu kohdella. Vastaus on aina että ystävällisesti ja kunnioituksella.
Sinäkö oikeutat ton toimintas vaikealla lapsuudella ja miehen kiltteydellä. Miehenkö pitää opettaa sulle käytöstapoja ja tunne-elämän alkeita. Katso peiliin ja kiitä onneasi että joku rakastaa sua, sen jälkeen pyydä anteeksi mieheltäsi ja mene terapiaan että voitte joskus saada normaalin ja terveen parisuhteen.
Kyllä minäkin olisin joskus voinut tuntea empatiaa rakastamaani äitiä kohtaan, mutta kun hän päätti satuttaa minua niin siihen loppui empatia.
Haluaisin päästä siitä yli, mutta se ei ole helppoa, ja olenkin terapiassa. Mutta näin ennen kuin se menee tarpeeksi eteenpäin ehkä avun saavuttaeni koitan tehdä jotain myös sessioiden ulkopuolella ymmärtääkseni itseäni ja sitä kautta myös toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koskaan. Eksän jätin, hän pilasi tahallisesti (tai tahattomasti) elämääni muutaman vuoden ajan, kunnes päätin pelastaa itseni.
Vierailija kirjoitti:
Mies on ollut todella pitkämielinen käytökseni suhteen. Kuitenkin jos loukkaan häntä mies ei pysty (?) kertomaan minulle, että se tuntuu pahalta. Eikö se olisi kuitenkin järkevämpää, kuin ettei sano mitään? Luulen, että oppisin jos hän kertoisi että se tuntuu pahalta. Itseni piti lapsena olla sanomatta, että äidin viha tuntui pahalta. Jos olisin saanut sen kertoa, minusta se olisi ollut hyvä juttu. Siksi en oikein ymmärrä, miksei mies voi kertoa, että hei, tää loukkaa?
Miehen mielestä sitä ei ole syytä kertoa, koska mun pitäisi tietää, että se tuntuu pahalta. Mutta kun vammani on juuri siinä, että en usko että se tuntuu pahalta, koska mullekaan ei saanut tuntua pahalta lapsena, eli piti olla ihan että ok.
Mies ei tiedä mikä kaikki minusta tuntuu pahalta, joten en jättäisi asiaa sen varaan, että mies kyllä ymmärtää asian. Mies kyllä osaa kohdella minua lähtökohtaisesti ihan hyvin, vaatii vissiin minulta samaa?
Tajuan kyllä, että tämä ahdistaa osaa lukijoista, ei kannata kommentoida siinä tapauksessa. Mies kuitenkin ihan vapaaehtoisesti on kanssani ja on aikuinen ihminen.
Osalle ihmisistä on melkein mahdotonta myöntää tuleensa loukatuksi. Miehille tämä on tyypillisempää kuin naisille. Se on jonkinlaista heikkouden ja haavoittuvuuden torjumista ja joillakuilla suorastaan inhoamista.
Kysymyksessä toisen ihmisen oikeasta / väärästä kohtelusta ratkaisevassa osassa ei kuitenkaan ole toiselta saatu palaute, vaan tilanteesta ja henkilöistä riippumaton moraali: vaikka joku hakkaisi toista ihmistä kuin viimeistä päivää eikä toinen reagoisi siihen mitenkään, niin hakkaaminen on silti väärin.
Jos kerran tiedät tietyn käyttäytymisen loukkaavan miestäsi, niin sinun velvollisuutesi on pidättäytyä siitä.
___________________________________________________________________________________________________
** Jumala syntyi ihmiseksi Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa, sovitti ihmisten synnit Golgatan ristillä ja nousi kuolleista! Joka uskoo Jeesukseen sovittajanaan ja herranaan, perii ikuisen elämän. **
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on ollut todella pitkämielinen käytökseni suhteen. Kuitenkin jos loukkaan häntä mies ei pysty (?) kertomaan minulle, että se tuntuu pahalta. Eikö se olisi kuitenkin järkevämpää, kuin ettei sano mitään? Luulen, että oppisin jos hän kertoisi että se tuntuu pahalta. Itseni piti lapsena olla sanomatta, että äidin viha tuntui pahalta. Jos olisin saanut sen kertoa, minusta se olisi ollut hyvä juttu. Siksi en oikein ymmärrä, miksei mies voi kertoa, että hei, tää loukkaa?
Miehen mielestä sitä ei ole syytä kertoa, koska mun pitäisi tietää, että se tuntuu pahalta. Mutta kun vammani on juuri siinä, että en usko että se tuntuu pahalta, koska mullekaan ei saanut tuntua pahalta lapsena, eli piti olla ihan että ok.
Mies ei tiedä mikä kaikki minusta tuntuu pahalta, joten en jättäisi asiaa sen varaan, että mies kyllä ymmärtää asian. Mies kyllä osaa kohdella minua lähtökohtaisesti ihan hyvin, vaatii vissiin minulta samaa?
Tajuan kyllä, että tämä ahdistaa osaa lukijoista, ei kannata kommentoida siinä tapauksessa. Mies kuitenkin ihan vapaaehtoisesti on kanssani ja on aikuinen ihminen.Osalle ihmisistä on melkein mahdotonta myöntää tuleensa loukatuksi. Miehille tämä on tyypillisempää kuin naisille. Se on jonkinlaista heikkouden ja haavoittuvuuden torjumista ja joillakuilla suorastaan inhoamista.
Kysymyksessä toisen ihmisen oikeasta / väärästä kohtelusta ratkaisevassa osassa ei kuitenkaan ole toiselta saatu palaute, vaan tilanteesta ja henkilöistä riippumaton moraali: vaikka joku hakkaisi toista ihmistä kuin viimeistä päivää eikä toinen reagoisi siihen mitenkään, niin hakkaaminen on silti väärin.
Jos kerran tiedät tietyn käyttäytymisen loukkaavan miestäsi, niin sinun velvollisuutesi on pidättäytyä siitä.
___________________________________________________________________________________________________
** Jumala syntyi ihmiseksi Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa, sovitti ihmisten synnit Golgatan ristillä ja nousi kuolleista! Joka uskoo Jeesukseen sovittajanaan ja herranaan, perii ikuisen elämän. **
Ikävä kyllä pelkään, että tämä vaikuttaa tässä mun ongelmassa:
"Kyllä minäkin olisin joskus voinut tuntea empatiaa rakastamaani äitiä kohtaan, mutta kun hän päätti satuttaa minua niin siihen loppui empatia."
Haluaisin kyllä kehittää empatiakykyäni, mutta se kehittyisi paremmin, jos mies sanoittaisi tunteitaan minulle. vähän sama kuin joillain on paha huumori, josta osa loukkaantuu, niin loukkaaja ei ymmärrä sitä, ellei toinen sanoita tunteitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun vamma!? Tunteettomuus, narsismi, empatiakyvyn puute? Mikä sä oikein luulet olevasi, et ansaitse miestäsi. Sun kaltaiset ihmiset on niin pilalla että ette edes tajua miten toista ihmistä kuuluu kohdella. Vastaus on aina että ystävällisesti ja kunnioituksella.
Sinäkö oikeutat ton toimintas vaikealla lapsuudella ja miehen kiltteydellä. Miehenkö pitää opettaa sulle käytöstapoja ja tunne-elämän alkeita. Katso peiliin ja kiitä onneasi että joku rakastaa sua, sen jälkeen pyydä anteeksi mieheltäsi ja mene terapiaan että voitte joskus saada normaalin ja terveen parisuhteen.
Kyllä minäkin olisin joskus voinut tuntea empatiaa rakastamaani äitiä kohtaan, mutta kun hän päätti satuttaa minua niin siihen loppui empatia.
Haluaisin päästä siitä yli, mutta se ei ole helppoa, ja olenkin terapiassa. Mutta näin ennen kuin se menee tarpeeksi eteenpäin ehkä avun saavuttaeni koitan tehdä jotain myös sessioiden ulkopuolella ymmärtääkseni itseäni ja sitä kautta myös toista.
Miehesi siis säälii sinua. Hän varmaan kokee suhteen kanssasi velvollisuudekseen ja ymmärtää käytöstäsi vain koska tietää että et pärjää elämässä muuten. Todennäköisesti hän myös tiedostaa että valtaosa ihmisistä ei ole niinkään pitkäpinnaisia ja jonkun toisen seurassa sinun käytöksesi voisi johtaa ongelmiin. Hän suojelee sinua ja palkitset hänet väkivallalla... kyllä, väkivalta ei ole aina fyysistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun vamma!? Tunteettomuus, narsismi, empatiakyvyn puute? Mikä sä oikein luulet olevasi, et ansaitse miestäsi. Sun kaltaiset ihmiset on niin pilalla että ette edes tajua miten toista ihmistä kuuluu kohdella. Vastaus on aina että ystävällisesti ja kunnioituksella.
Sinäkö oikeutat ton toimintas vaikealla lapsuudella ja miehen kiltteydellä. Miehenkö pitää opettaa sulle käytöstapoja ja tunne-elämän alkeita. Katso peiliin ja kiitä onneasi että joku rakastaa sua, sen jälkeen pyydä anteeksi mieheltäsi ja mene terapiaan että voitte joskus saada normaalin ja terveen parisuhteen.
Kyllä minäkin olisin joskus voinut tuntea empatiaa rakastamaani äitiä kohtaan, mutta kun hän päätti satuttaa minua niin siihen loppui empatia.
Haluaisin päästä siitä yli, mutta se ei ole helppoa, ja olenkin terapiassa. Mutta näin ennen kuin se menee tarpeeksi eteenpäin ehkä avun saavuttaeni koitan tehdä jotain myös sessioiden ulkopuolella ymmärtääkseni itseäni ja sitä kautta myös toista.Miehesi siis säälii sinua. Hän varmaan kokee suhteen kanssasi velvollisuudekseen ja ymmärtää käytöstäsi vain koska tietää että et pärjää elämässä muuten. Todennäköisesti hän myös tiedostaa että valtaosa ihmisistä ei ole niinkään pitkäpinnaisia ja jonkun toisen seurassa sinun käytöksesi voisi johtaa ongelmiin. Hän suojelee sinua ja palkitset hänet väkivallalla... kyllä, väkivalta ei ole aina fyysistä.
En tiedä sääliikö, tai jos niin tiedostaako sitä sillä lailla.. Sanoisin ennemmin, että hän tukee minua kuin suojelee, koska ei kai minua varsinaisesti mikään uhkaa sinkkunakaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun vamma!? Tunteettomuus, narsismi, empatiakyvyn puute? Mikä sä oikein luulet olevasi, et ansaitse miestäsi. Sun kaltaiset ihmiset on niin pilalla että ette edes tajua miten toista ihmistä kuuluu kohdella. Vastaus on aina että ystävällisesti ja kunnioituksella.
Sinäkö oikeutat ton toimintas vaikealla lapsuudella ja miehen kiltteydellä. Miehenkö pitää opettaa sulle käytöstapoja ja tunne-elämän alkeita. Katso peiliin ja kiitä onneasi että joku rakastaa sua, sen jälkeen pyydä anteeksi mieheltäsi ja mene terapiaan että voitte joskus saada normaalin ja terveen parisuhteen.
Kyllä minäkin olisin joskus voinut tuntea empatiaa rakastamaani äitiä kohtaan, mutta kun hän päätti satuttaa minua niin siihen loppui empatia.
Haluaisin päästä siitä yli, mutta se ei ole helppoa, ja olenkin terapiassa. Mutta näin ennen kuin se menee tarpeeksi eteenpäin ehkä avun saavuttaeni koitan tehdä jotain myös sessioiden ulkopuolella ymmärtääkseni itseäni ja sitä kautta myös toista.Miehesi siis säälii sinua. Hän varmaan kokee suhteen kanssasi velvollisuudekseen ja ymmärtää käytöstäsi vain koska tietää että et pärjää elämässä muuten. Todennäköisesti hän myös tiedostaa että valtaosa ihmisistä ei ole niinkään pitkäpinnaisia ja jonkun toisen seurassa sinun käytöksesi voisi johtaa ongelmiin. Hän suojelee sinua ja palkitset hänet väkivallalla... kyllä, väkivalta ei ole aina fyysistä.
En tiedä sääliikö, tai jos niin tiedostaako sitä sillä lailla.. Sanoisin ennemmin, että hän tukee minua kuin suojelee, koska ei kai minua varsinaisesti mikään uhkaa sinkkunakaan?
Kuuntele itseäsi. Mielestäsi hän siis tukee sinua, tajuatko miten onnekas olet, miten voit kohdella häntä huonosti. Äläkä tee sitä virhettä, että aliarvioisit tai pitäisit miestä itsestäänselvyytenä. Hän on teistä kahdesta vahvempi... vaatii suurta kypsyyttä sietää kaltaisesi tunnevammaisen ihmisen toimintaa.
Naurettavaa että kostat miehelle äitisi tekemät virheet, paha kiertämään vai mitä. Kamala lapsuus ja kaikki pilalla... mut ei se niin mene, lakkaa etsimästä tekosyitä kusipäiselle käytöksellesi. Sä olet ainoa joka ton tilanteen pystyy korjaamaan... mieskin todennäköisesti vaan toivoo että avaat silmät ja muutut. Hän varmasti vielä toivoo että saa kanssasi normaalin tasavertaisen ja kunnioittavat parisuhteen... Tai sitten pitää sua tyhjänä arpana ja lähtee kun mitta täyttyy lopullisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun vamma!? Tunteettomuus, narsismi, empatiakyvyn puute? Mikä sä oikein luulet olevasi, et ansaitse miestäsi. Sun kaltaiset ihmiset on niin pilalla että ette edes tajua miten toista ihmistä kuuluu kohdella. Vastaus on aina että ystävällisesti ja kunnioituksella.
Sinäkö oikeutat ton toimintas vaikealla lapsuudella ja miehen kiltteydellä. Miehenkö pitää opettaa sulle käytöstapoja ja tunne-elämän alkeita. Katso peiliin ja kiitä onneasi että joku rakastaa sua, sen jälkeen pyydä anteeksi mieheltäsi ja mene terapiaan että voitte joskus saada normaalin ja terveen parisuhteen.
Kyllä minäkin olisin joskus voinut tuntea empatiaa rakastamaani äitiä kohtaan, mutta kun hän päätti satuttaa minua niin siihen loppui empatia.
Haluaisin päästä siitä yli, mutta se ei ole helppoa, ja olenkin terapiassa. Mutta näin ennen kuin se menee tarpeeksi eteenpäin ehkä avun saavuttaeni koitan tehdä jotain myös sessioiden ulkopuolella ymmärtääkseni itseäni ja sitä kautta myös toista.Miehesi siis säälii sinua. Hän varmaan kokee suhteen kanssasi velvollisuudekseen ja ymmärtää käytöstäsi vain koska tietää että et pärjää elämässä muuten. Todennäköisesti hän myös tiedostaa että valtaosa ihmisistä ei ole niinkään pitkäpinnaisia ja jonkun toisen seurassa sinun käytöksesi voisi johtaa ongelmiin. Hän suojelee sinua ja palkitset hänet väkivallalla... kyllä, väkivalta ei ole aina fyysistä.
En tiedä sääliikö, tai jos niin tiedostaako sitä sillä lailla.. Sanoisin ennemmin, että hän tukee minua kuin suojelee, koska ei kai minua varsinaisesti mikään uhkaa sinkkunakaan?
Kuuntele itseäsi. Mielestäsi hän siis tukee sinua, tajuatko miten onnekas olet, miten voit kohdella häntä huonosti. Äläkä tee sitä virhettä, että aliarvioisit tai pitäisit miestä itsestäänselvyytenä. Hän on teistä kahdesta vahvempi... vaatii suurta kypsyyttä sietää kaltaisesi tunnevammaisen ihmisen toimintaa.
Naurettavaa että kostat miehelle äitisi tekemät virheet, paha kiertämään vai mitä. Kamala lapsuus ja kaikki pilalla... mut ei se niin mene, lakkaa etsimästä tekosyitä kusipäiselle käytöksellesi. Sä olet ainoa joka ton tilanteen pystyy korjaamaan... mieskin todennäköisesti vaan toivoo että avaat silmät ja muutut. Hän varmasti vielä toivoo että saa kanssasi normaalin tasavertaisen ja kunnioittavat parisuhteen... Tai sitten pitää sua tyhjänä arpana ja lähtee kun mitta täyttyy lopullisesti.
Tiedän...mutta en koe kostavani. Siis se ei ole motiivini. Vaan mieti miten rikki ihminen menee, kun joutuu asumaan ihmisen, jonka pitäisi olla se suojelijasi, kanssa, kokien, että rakkauteni äitiin palkitaan pahalla.
Haluaisin, että mies sanoittaisi tunteitaan, niitä, joita hahmoni tunsi ennen kuin hajosi.
En aivan ymmärrä, miksei voisi sanoittaa, mille paha tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdessä oltu 25v ja yhdesti tein miehelleni pahan olon loukkaamalla ihan vain jotta hän tajusi mille minusta tuntui kun hänellä oli tapana loukata minua!otti opikseen,lopetti loukkaamisen heti!
En tunne itseäni rakastamisen arvoiseksi. Silti ajattelen, että minuakin kuuluu rakastaa. Niinhän lukee kirjoissa, että heitäkin, jotka ei usko olevansa rakastamisen arvoisia, tulee rakastaa. Ristiriitaista.
ap
Pettäjät tekevät tuota jatkuvasti
Miksi minusta alkaa tuntua että ap on kivikissaäiti
En tunne itseäni hyväksytyksi. Silti ajattelen, ettei minun kuulu sen takia joutua olemaan yksin. Etten tunne sellaista, mikä olisi ihmisoikeus. Jos joku haluaa yrittää hyväksyä minut, niin olen iloinen.
ap
Mies on ollut todella pitkämielinen käytökseni suhteen. Kuitenkin jos loukkaan häntä mies ei pysty (?) kertomaan minulle, että se tuntuu pahalta. Eikö se olisi kuitenkin järkevämpää, kuin ettei sano mitään? Luulen, että oppisin jos hän kertoisi että se tuntuu pahalta. Itseni piti lapsena olla sanomatta, että äidin viha tuntui pahalta. Jos olisin saanut sen kertoa, minusta se olisi ollut hyvä juttu. Siksi en oikein ymmärrä, miksei mies voi kertoa, että hei, tää loukkaa?
Miehen mielestä sitä ei ole syytä kertoa, koska mun pitäisi tietää, että se tuntuu pahalta. Mutta kun vammani on juuri siinä, että en usko että se tuntuu pahalta, koska mullekaan ei saanut tuntua pahalta lapsena, eli piti olla ihan että ok.
Mies ei tiedä mikä kaikki minusta tuntuu pahalta, joten en jättäisi asiaa sen varaan, että mies kyllä ymmärtää asian. Mies kyllä osaa kohdella minua lähtökohtaisesti ihan hyvin, vaatii vissiin minulta samaa?
Tajuan kyllä, että tämä ahdistaa osaa lukijoista, ei kannata kommentoida siinä tapauksessa. Mies kuitenkin ihan vapaaehtoisesti on kanssani ja on aikuinen ihminen.