Pitääkö haaveet lapsesta hylätä, kun (elämäntapa)työ sisältää viikkojen työmatkoja?

Rakennatte vaan perhe-elämänne niin että mies on primääri hoitaja lapselle. Eli pitkät perhevapaat miehelle.

Kuulostaa aika vaikealta. Miehen etätyö ei myöskään tarkoita, että hän voi olla "kotona lapsen kanssa" ellei hän jää perhevapaalle. Pieni lapsi ei ole lemmikki joka antaa vanhempien tehdä töitä samalla kun vanhempi hoitaa lasta.

Meillä mies tekee reissutyötä, on joskus 2-3 vk kerrallaan pois. Silloin minä olen hoitovastuussa mutta pakko myöntää että raskasta on. Meillä on 2v ja toinen tulossa. Isovanhemmat asuvat kaikki lähellä ja auttavat mikä helpottaa tosi paljon. Onnistuu siis jos niin haluaa. Ei oltaisi ikinä jätetty lapsia tämän takia tekemättä. Mies on myös yrittäjä.

Kiitos kommenteista. Tuo kakkosen vaihtoehto, eli isä pitäisi suurimman osan vapaista olisi varmaan se paras vaihtoehto.

Lisää kokemuksia?

Mietin lähinnä, miksi hankkia lapsi ylipäätään, jos näet häntä alle puolet vuodesta. Koska niin on tapana? Koska miehesi haluaa ilman muuta isäksi, ja on valmis huomattaviin uhrauksiin? Elämä on valintoja, ja jos et ole valmis luopumaan nykyisestä työnkuvasta lapsen vuoksi, niin et sinä kyllä sitten lasta kovin paljon halua.

Tässähän on kyse paljon muusta kuin siitä, pystyykö työt ja lapsen hoidon järjestämään. Tärkein pointti on se, että lapsi kaipaa sitä aina töissä olevaa vanhempaa. Kun isä tai äiti on "aina töissä", useimpien kohdalla se näkyy lapsi-vanhempi -suhteessa viimeistään murrosiässä. Kokemusta on.

Mutta valintoja, valintoja omien arvojen pohjalta.

Lapsi on kiva, sitä voi esitellä kaikille ja sitten kun ei huvita, voi aina lähteä työmatkalle. Kyllä se joku pitää huolta siitä.

Oletko miettinyt asiaa ihan käytännössä, mitä tapahtuu jos jo raskaus on vaikea? Et pysty viimeisiin kuukausiin matkustaa tai joudut vuodelepoon. Katkeroidutko? Pystytkö pitämään lomaa työstä? Ensimmäisen vauvavuoden ajaksi pitäisi lapselle olla hoitaja, joka on kotona lasta hoitamassa, pystytkö siihen? Eka vuosi on tärkeä, eikä sitä voi hoitaa niin että vuorottelette hoitovastuussa parin viikon pätkissä. Lapsi tarvitsee ja ansaitsee ensisijaisen hoitajan. Pystyykö teistä toinen sitoutumaan lapsen primaariksi kiintymyksen kohteeksi ja olemaan lapsen kanssa ensimmäisen vuoden, ilman edes viikon reissua siinä aikana?

Tietääkö miehesi varmasti mihin sitoutuu vauvan kanssa? Ymmärtääkö hän että perhevapaiden pitäminen tarkoittaa monta kuukautta lapsen kanssa kotona.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kommenteista. Tuo kakkosen vaihtoehto, eli isä pitäisi suurimman osan vapaista olisi varmaan se paras vaihtoehto.

Ja itse en uskaltaisi sitä primäärihoitajaa tahallaan vaihtaa vauvavuonna, koska se on lapselle trauma. Toki siitäkin "selviää", kyllä vauva hengissä pysyy jos ensisijainen hoitaja menehtyy tai joutuu pitkäksi ajaksi sairaalaan tms. Mutta tarkoituksellisesti en sitä valitsisi, eli teidän tilanteessa isän kannattaisi raivata heti synnäriltä lähtien aikaa ottaa vähintään tasavertainen hoitovastuu.

Kuulostaa aika karulta lapsen näkökulmasta

Äitiys voi hyvinkin muuttaa mieltäsi,ettet edes halua lähteä pitkille työmatkoille,meillä kuopus 5v,pisin eroaika hänestä 1vko(olin thaimaassa teinin kanssa,isä hoiti muut lapset)maaliskuussa olisi mahdollisuus lähteä 2vkoksi thaimaahan mieheni kanssa kahden,mutta ei kertakaikkiaan raaskita,päädyimme lähteä 7 päiväksi ja helmikuussa hiihtolomalla lähdetään lasten kanssa lappiin.mekin ollaan yrittäjäperhe,työmatkat ainoastaan koulutuksiin liittyviä.sinuna keskittyisin vielä työelämään ja kun olet valmis äitiyteen suosittelen että rauhoitat ekat kolme vuotta lapselle,sen jälkeen isä pärjää jo hyvin lapsen kanssa,ensi vuosina luot tärkeän kiintymyssuhteen lapseesi joka vaikuttaa hänen koko elämään,liian pienenä pitkät erot ovat lapselle ahdistavia ja äitinä et enää voi ajatella enää vain miten sinä haluat elää

Miksi haluatte (avauksen mukaan) vain yhden lapsen? Onko tämä joku vauvanukkeleikki? Työ on suurin intohimosi, miksi haluat sössiä sitä lapsella? Sinun laillasi eläviä ja ajattelevia miehiä on vaikka kuinka. Heillä on vaimot, jotka ovat pitäneet kotiarkea pystyssä ja hoitaneet lapset. Miksi ei miehesi tekisi samoin? 

Lapset (meillä kolme, tärkeät työt molemmilla vanhemmilla). Lapset eivät odota, heidän kanssaan ei tehdä kompromisseja, heitä ei voi ulkoistaa, eikä elämä lasten kanssa eläminen ole mikään suorite, vaan alati muuttuvaa todellisuutta.  

On pakko valita. Ihan yhtä kunniallinen valinta on olla tekemättä lapsia kuin se, että muokkaa työtilannettaan niin, että voi itse tekemänsä lapset kaevattaa hyviksi ihmisiksi. 

Jos ap olisi mies, kukaan ei kyseenalaistaisi lapsen ja työn yhdistämisen onnistumista.

Minä uskon, että tuo voisi onnistua, mutta se vaatii kyllä mieheltä jäämistä pois töistä eli mies käyttäisi vanhempainvapaat. Äidin on pakko käyttää ensimmäiset 3kk ja sitten isä voi käyttää loput. Etätyö kotona niin, että lapsi pyörii jaloissa, ei todennäköisesti onnistu. Tai tietysti töitä voi tehdä lapsen nukkuessa mutta eri asia sitten on kannattaako omia uniaan uhrata työhön. Jos mies ja lapsi voisivat matkustaa sinun mukanasi, se tietenkin mahdollistaisi sen, että molempiin vanhempiin muodostuisi kunnollinen kiintymyssuhde.

Mutta kannattaa hiukan miettiä, että mitäs jos raskaus on riskiraskaus, joudut sairaalaan vuodelepoon tai lentokieltoon jo puolivälissä raskautta. Pystytkö tekemään töitä sängystä käsin? Joka tapauksessa ihan viimeisillään ei voi lentää ja mannertenväliset lennot kielletään jo aiemmin. Tai mitä jos lapsi syntyy keskosena tai sairaana ja joutuu olemaan sairaalassa. Pystytkö todella olemaan viikkoja pois lapsen viereltä?

Onko teillä tukiverkkoja lähellä tai varaa palkata lastenhoitaja tai aupair? Helppoa tuo nimittäin ei tule olemaan, keskustelkaa nyt miehesi kanssa eri vaihtoehdoista ja ennenkaikkea siitä, millaisiin urauhrauksiin miehesi on valmis.

Olen tehnyt työmatkoja vuoden verran kun toinen oli koulussa ja toinen päiväkodissa. Se oli hirveää, ei sen vuoksi etttei hoito sujunut vaan oma ikävä ja lasten ikävä. Oli kamala olla hevonkuusessa kun lapsi soitti ratkaisua pulmaan.

Miksi haluatte sen lapsen? Itse odotin jo ennen lapsen syntymään kaikkia kivoja juttuja, joita lapsen kanssa voi tehdä. Miksi tehdä lapsi jos sen kanssa ei halua viettää aikaa?

Pieni lapsi unohtaa nopeasti ja itse en kestäisi sitä, että lapsi ei tunne minua kun palaan kotiin. Isomman lapsen kanssa on sitten jo eri juttu, mutta kyllä lapset silloinkin ikävöivät. Vielä 4-vuotiaallekin viikko on pitkä aika. Tiedän kyllä perheitä, joissa toinen vanhemmista (äiti tai isä) on asunut vuoden ulkomailla töissä ja nähnyt perhettään vain parin kuukauden välein. Mutta näissä tapauksissa se oli väliaikainen ratkaisu ja lapset olivat jo koululaisia tai lähellä kouluikää.

Tämä aihe ei aiheuttaisi minkäänlaista keskustelua, jos ap olisi mies. Kuten joku jo mainitsikin, tällaista työtä tekeviä miehiä on vaikka kuinka. Mutta kun naisella on tällainen työ, niin kauhistellaan sitä, kuinka nainen voi mitenkään edes ajatella työmatkoja ym, kun lapsi on pieni. Yhteiskunnan ajattelutapa on hyvin kieroon kasvanut. 

Vierailija kirjoitti:

Jos ap olisi mies, kukaan ei kyseenalaistaisi lapsen ja työn yhdistämisen onnistumista.

Ei se nyt aivan noinkaan ole, kyllä minä ihmettelen hyvin paljon miksi vastaavassa tilanteessa olevat miehet tekevät lapsia. Tai en oikeastaan sitä, kai tuollaisten miesten mielestä niitä vain kuuluu olla statussymbolina. Ihmetyttää miksi sille vaimolle kelpaa parisuhde jossa toinen on paikalla vain 1/3 ajasta ja sitten vielä halutaan siihen päälle lapsia täysin yksin hoidettavaksi. Kai sekin on sitä että kun se halu saada niitä lapsia on niin voimakas ettei ole väliä millainen se perhe on, ja kuvitellaan että jaksetaan yksin vaikkei niin oikeasti aina tapahdu.

Vierailija kirjoitti:

Tämä aihe ei aiheuttaisi minkäänlaista keskustelua, jos ap olisi mies. Kuten joku jo mainitsikin, tällaista työtä tekeviä miehiä on vaikka kuinka. Mutta kun naisella on tällainen työ, niin kauhistellaan sitä, kuinka nainen voi mitenkään edes ajatella työmatkoja ym, kun lapsi on pieni. Yhteiskunnan ajattelutapa on hyvin kieroon kasvanut. 

Joo ja arvaa mitä, ennen ehkä ei olisi ihmetelty koska miehellä ei nähty olevan juuri mitään tekemistä lasten kanssa, mutta nykyään kun tavoite on että isä olisi samanlainen osallistuva vanhempi kuin äitikin, niin kyllä herättää keskustelua miksi pitää miehen hankkia lapsia kun ei aio niiden kanssa olla, vaan lähinnä pois kotoa.

Mä haluaisin tietää, että mitä ap tekee ammatikseen kun on noin julmetusti matkapäiviä ja sit hän vielä tykkää siitä. Ja reissut on pitkiä, useinhan tuömatkat on vaan muutaman päivän, ap puhui 1-4 viikon pituisista matkoista.