Miehen rahankäyttö raivostuttaa (ja saamattomuus)
Olen lopen kyllästynyt mieheni onnettomaan rahankäyttöön. Olemme hieman alle 30v pariskunta, yhdessä oltu 5 vuotta ja ostettu juuri oma asunto. Molemmat olemme valmistuneet ja työelämässä.
Mieheni ei saa koskaan yhtään rahaa säästöön. Hänellä ei koskaan ole rahaa ja tuntuu, että kaikki kulut kaatuvat vain omaan niskaani. Mies ei olisi pystynyt asuntoakaan ostamaan ilman saamaansa perintöä - itse taas olen aina ollut suht tarkka rahasta ja tavoitteellisesti säästänyt useamman vuoden asuntolainan ottamista varten.
Nyt on edessä uuteen asuntoon muutamien tavaroiden hankinta, koska osa nykyisen asunnon tavaroista ei sinne istu (esim. kahden hengen ruokapöytä neljän hengen pöydäksi jne). Mieheni vaatimalla vaatii todella kalliitta tuotteita, mutta kun niiden ostamisen aika tulisi, ei hänellä ole niihin rahaa ja minä ostan tuotteet (koska pidän niistä itsekin). Mieheni maksaa näistä minulle sitten takaisin omalta osaltaan.
Kaikista ärsyttävintä rahankäytössä on, että mieheni oli ulkomailla kesällä 2 viikkoa ja kulutti siellä rahaa sekä ostaa nyt itselleen useamman tonnin rannekellon lahjaksi (myöhäinen valmistumislahja osittain lahjarahoila), mutta yhteisiin hankintoihin ei löydy koskaan rahaa. Siis voi helvetti. Voinhan minäkin lähteä ulkomaille tuhlaamaan mutta tarkoituksella olen säästänyt kun tiesin, että joitain pakollisia hankintoja on tehtävä.
Anoppini on yhtä surkea rahankäyttäjä kuin mieheni. Jotenkin kuvittelin, että opiskeluaikojen jälkeen mieheni oppisi säästämään edes vähän pahan päivän varalle tai hänellä olisi sitä rahaa yhteisiin hankintoihin, mutta ei.
Millaisia riitoja teillä on rahankäytöstä kotona? Miten näitä raha-asioita kannattaisi käsitellä? Välillä kaduttaa koko asunnon osto kun toinen on niin onneton tapaus, mutta turha sitä on enää märehtiä.
Toinen miehessäni oleva raivostuttava piirre on saamattomuus. Mieheni ei myöskään ymmärrä ns. metatyön määrää, joka vaikka asunnon hankintaankin liittyi - hän vain hengailee mukana miettimättä vaikka varainsiirtoveroilmoituksen tekemistä ja muita käytännön asioita.
Argh. Kiitos purkautumisesta. Miehessäni on paljon hyvää, mutta nyt vain vituttaa.
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Olisit valinnut fiksummin. Itse suunnittelen tulot ja menot niin, että jatkuvasti jää rahaa säästöön, vaikka tulisi yllättäviä menoja kuten elektroniikan uusimista
Olisin valinnut fiksummin minkä? Mieheni? Tämäpä kommentti auttoi kummasti.
Olen itse järkevä rahankäyttäjä ja suunnittelen talouteni niin, että itselleni kyllä jää aina rahaa säästöön juuri yllättäviä menoja varten.
AP
Mulla ois rahaa mutta vaimo ei anna käyttää. Aina kun se näkee jotain uutta, alkaa nalkutus. Itselle ei saa mitään kivaa mutta perillisille on jäämässä omaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ois rahaa mutta vaimo ei anna käyttää. Aina kun se näkee jotain uutta, alkaa nalkutus. Itselle ei saa mitään kivaa mutta perillisille on jäämässä omaisuus.
Hmph, eipä tuokaan ole hyvä tilanne. Totta kai ns. omia rahoja pitää voida käyttää parhaakseen katsomalla tavalla, kunhan hoitaa myös yhteiset jutut. Ja olen henk koht sitä mieltä, että itseensä voi ja kannattaakin laittaa rahaa, koska ei käärinliinoissa ole tosiaan taskuja. Toki voi perillisiäkin miettiä, mutta jotain itsekkyyttäkin on hyvä olla
Raha taitaa olla monissa parisuhteissa se riidan aihe...jos naistenlehtiä on uskominen. :)
AP
Olen varmaan vähän sadisti, mutta teepä edes yhden kerran niin, että siirrät rahasi toiselle tilille. Sitten kun tulee taas aika maksaa laskuja ja ruokakauppaostoksia, ja miehesi toteaa ettei hänellä nyt ole rahaa kun meni niin paljon ulkomailla ja maksoi liikaa feikki-rolexistaan, niin ilmoitat ettei sinullakaan ole rahaa kun miehesi ulkomaanmatkan aikana kävit itsekin hemmottelulomalla.
Ja annat tuon tilanteen muhia pari päivää, kun mies löysät housussa panikoi, että miten nyt selvitään. Siinä voi ehkä oppia jotain.
Vierailija kirjoitti:
Olen varmaan vähän sadisti, mutta teepä edes yhden kerran niin, että siirrät rahasi toiselle tilille. Sitten kun tulee taas aika maksaa laskuja ja ruokakauppaostoksia, ja miehesi toteaa ettei hänellä nyt ole rahaa kun meni niin paljon ulkomailla ja maksoi liikaa feikki-rolexistaan, niin ilmoitat ettei sinullakaan ole rahaa kun miehesi ulkomaanmatkan aikana kävit itsekin hemmottelulomalla.
Ja annat tuon tilanteen muhia pari päivää, kun mies löysät housussa panikoi, että miten nyt selvitään. Siinä voi ehkä oppia jotain.
Meillä on omat tilit täysin. Ainoa yhteinen tili on tili, josta maksamme asuntolainanlyhennystä sekä vastiketta.
Mutta niinpä - ei auta kuin ilmoittaa, että eipä ole minullakaan rahaa, että siinäpähän maksaa itse kun vaatiikin kalliita tuotteita.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit valinnut fiksummin. Itse suunnittelen tulot ja menot niin, että jatkuvasti jää rahaa säästöön, vaikka tulisi yllättäviä menoja kuten elektroniikan uusimista
Olisin valinnut fiksummin minkä? Mieheni? Tämäpä kommentti auttoi kummasti.
Olen itse järkevä rahankäyttäjä ja suunnittelen talouteni niin, että itselleni kyllä jää aina rahaa säästöön juuri yllättäviä menoja varten.
AP
Niin, miehesi. Ei tarvitse ottaa huithapelia, kun löytyy myös vastuuntuntoisia miehiä
Vierailija kirjoitti:
Mulla ois rahaa mutta vaimo ei anna käyttää. Aina kun se näkee jotain uutta, alkaa nalkutus. Itselle ei saa mitään kivaa mutta perillisille on jäämässä omaisuus.
Onko vaimo edunvalvojasi ja sulla ei ole mitään oikeuksia omiin rahoihin tai tiliin? Meneekö palkkasi vaimon tilille vai miten? Holhouksen alla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen varmaan vähän sadisti, mutta teepä edes yhden kerran niin, että siirrät rahasi toiselle tilille. Sitten kun tulee taas aika maksaa laskuja ja ruokakauppaostoksia, ja miehesi toteaa ettei hänellä nyt ole rahaa kun meni niin paljon ulkomailla ja maksoi liikaa feikki-rolexistaan, niin ilmoitat ettei sinullakaan ole rahaa kun miehesi ulkomaanmatkan aikana kävit itsekin hemmottelulomalla.
Ja annat tuon tilanteen muhia pari päivää, kun mies löysät housussa panikoi, että miten nyt selvitään. Siinä voi ehkä oppia jotain.
Meillä on omat tilit täysin. Ainoa yhteinen tili on tili, josta maksamme asuntolainanlyhennystä sekä vastiketta.
Mutta niinpä - ei auta kuin ilmoittaa, että eipä ole minullakaan rahaa, että siinäpähän maksaa itse kun vaatiikin kalliita tuotteita.
AP
Jos itselläsi vaan pokka riittää, niin toteutat tämän ruokakaupassa. Kun mies valikoi kalliit elintarvikkeet ja kassalla olettaa sinun maksavan, niin ilmoitat ihmeissäsi "Ei mulla oo senttiäkään rahaa kun maksoin juuri lainanlyhennyksen/autoveron/sähkölaskun tms, mä luulin että sulla on kun niin reippaasti noita kalliimpia valitsit".
Lapsia tuohon suhteeseen ai kannata tehdä. Sinä joudut kaiken kustantamaan kuitenkin. Onneksi me
olemme samanlaisia rahan käyttäjiä- mitään turhaa ei osteta mutta osataan "törsätä" kaikkeen
mukavaan. Auttaako kunnon perusteellinen keskustelu asiasta?
Kannattaa lapsia sitten hankkia jonkun toisen miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit valinnut fiksummin. Itse suunnittelen tulot ja menot niin, että jatkuvasti jää rahaa säästöön, vaikka tulisi yllättäviä menoja kuten elektroniikan uusimista
Olisin valinnut fiksummin minkä? Mieheni? Tämäpä kommentti auttoi kummasti.
Olen itse järkevä rahankäyttäjä ja suunnittelen talouteni niin, että itselleni kyllä jää aina rahaa säästöön juuri yllättäviä menoja varten.
AP
Niin, miehesi. Ei tarvitse ottaa huithapelia, kun löytyy myös vastuuntuntoisia miehiä
Mieheni on kaikilla muilla aluilla hyvinkin vastuuntuntoinen, mutta raha-asioissa täysi taukki.
Kuten sanoin aloituksessa, hänessä on paljon hyvääkin.
AP
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa lapsia sitten hankkia jonkun toisen miehen kanssa.
Miksei kannata edes yrittää muuttaa tilannetta? Eikö se tästä voisi muuttua?
Kyllähän haluan vielä yrittää, kun on yhteinen asuntokin hankittu ja ikääkin jo sen verran + yhdessä takana 5 yhteistä vuotta.
Tämä raha-asia ei nouse viikoittain tai välttämättä kuukausittainkaan esille, mutta nyt, kun on näitä isompia hankintoja, niin voi hohhoijaa.
AP
Miksi et sano siitä ruokapöydästä, että aha, onpa kiva, mutta kamalan kallis. Jos haluat sen, maksat sen kokonaan itse. MInä voin puolestani ostaa olohuoneen verhot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa lapsia sitten hankkia jonkun toisen miehen kanssa.
Miksei kannata edes yrittää muuttaa tilannetta? Eikö se tästä voisi muuttua?
Kyllähän haluan vielä yrittää, kun on yhteinen asuntokin hankittu ja ikääkin jo sen verran + yhdessä takana 5 yhteistä vuotta.
Tämä raha-asia ei nouse viikoittain tai välttämättä kuukausittainkaan esille, mutta nyt, kun on näitä isompia hankintoja, niin voi hohhoijaa.
AP
Eipä siihen auta kuin keskustelu miehes kanssa. Mitään ei tule tapahtumaan sitä ennen. Voi myös olla ettei hän opi koskaan.
Minä olen taas painiskellut hieman samanlaisten ongelmien kanssa, mutta aivan eri syystä, sillä elän aivan älyttömän kitsaan miehen kanssa. Hän työskentelee lukiossa historian ja yhteiskuntaopin opettajana ja tekee samalla sivubisneksenä jotain verokonsultointia ym. hommaa eri firmoissa ja tienestit nettona ovat kuukaudesta riippuen yleensä 4000 - 6000 euron väliltä, mutta vastineeksi hän onkin sitten töissä aivan koko ajan. Oma palkkani on 2500 euron luokkaa nettona.
Aina kun olen suunnittelemassa, että kotiin voisi hankkia jotain, niin se on miehen mielestä tuhlausta. Ja jos vihjaan, että jonkin huonekalun tms. voisi uusia, niin vanha on aina hänen mielestään ihan hyvä, minkä vuoksi meillä on mm. hänen mummoltaan perityt 80-luvun sohvat olohuoneessamme. Jos jotain huonekalua tai muuta oikeasti tarvitaan, niin hän taikoo aina sen jostain konkurssihuutokaupasta, kirppikseltä tai jostain tutultaan ilmaiseksi tai halvalla (keittiössä meillä on ruokapöytänä jonkun konkurssifirman kokoushuoneen pöytä tuoleineen).
Autossa on kilometrejä mittarissa yli 500 tuhatta, mutta hän on sitä mieltä, että sitä ei vaihdeta ennenkö lakkaa toimimasta. Jos laitan mieheni kauppaan, niin sieltä tulee isot kassilliset -30% ja -50% -laputettua tavaraa, joka voi olla ihan mitä hyvänsä sattuu olemaankin ja tämä lisäksi säkeittäin porkkanoita, kaalia ym. mahdollisimman halpaa. Tilillään ja osakkeissaan tiedän olevan sen verran saldoa, etten viitsi sitä edes tässä mainita ihan ylimääräisen huutelun välttämiseksi, mutta mihinkään näitä ei voi käyttää. Aina jos jotain haluan, niin se minun pitää ostaa itse ja siitäkin saan yleensä osaksi ihmettelyt, että "mitä sä nyt noin kallista".
Vierailija kirjoitti:
Minä olen taas painiskellut hieman samanlaisten ongelmien kanssa, mutta aivan eri syystä, sillä elän aivan älyttömän kitsaan miehen kanssa. Hän työskentelee lukiossa historian ja yhteiskuntaopin opettajana ja tekee samalla sivubisneksenä jotain verokonsultointia ym. hommaa eri firmoissa ja tienestit nettona ovat kuukaudesta riippuen yleensä 4000 - 6000 euron väliltä, mutta vastineeksi hän onkin sitten töissä aivan koko ajan. Oma palkkani on 2500 euron luokkaa nettona.
Aina kun olen suunnittelemassa, että kotiin voisi hankkia jotain, niin se on miehen mielestä tuhlausta. Ja jos vihjaan, että jonkin huonekalun tms. voisi uusia, niin vanha on aina hänen mielestään ihan hyvä, minkä vuoksi meillä on mm. hänen mummoltaan perityt 80-luvun sohvat olohuoneessamme. Jos jotain huonekalua tai muuta oikeasti tarvitaan, niin hän taikoo aina sen jostain konkurssihuutokaupasta, kirppikseltä tai jostain tutultaan ilmaiseksi tai halvalla (keittiössä meillä on ruokapöytänä jonkun konkurssifirman kokoushuoneen pöytä tuoleineen).
Autossa on kilometrejä mittarissa yli 500 tuhatta, mutta hän on sitä mieltä, että sitä ei vaihdeta ennenkö lakkaa toimimasta. Jos laitan mieheni kauppaan, niin sieltä tulee isot kassilliset -30% ja -50% -laputettua tavaraa, joka voi olla ihan mitä hyvänsä sattuu olemaankin ja tämä lisäksi säkeittäin porkkanoita, kaalia ym. mahdollisimman halpaa. Tilillään ja osakkeissaan tiedän olevan sen verran saldoa, etten viitsi sitä edes tässä mainita ihan ylimääräisen huutelun välttämiseksi, mutta mihinkään näitä ei voi käyttää. Aina jos jotain haluan, niin se minun pitää ostaa itse ja siitäkin saan yleensä osaksi ihmettelyt, että "mitä sä nyt noin kallista".
Maksatteko tasapuolisesti asumisen/ruuat yms? Sinänsä ymmärrän tuon uusien huonekalujen ostamisen vaikeuden, jos sisustus on nimenomaan sinun harrastuksesi niin misket osta omista rahoistasi. 2500e on jo sen verran hyvä palkka että niistä saa säästettyä.
Vierailija kirjoitti:
Toinen miehessäni oleva raivostuttava piirre on saamattomuus. Mieheni ei myöskään ymmärrä ns. metatyön määrää, joka vaikka asunnon hankintaankin liittyi - hän vain hengailee mukana miettimättä vaikka varainsiirtoveroilmoituksen tekemistä ja muita käytännön asioita.
Argh. Kiitos purkautumisesta. Miehessäni on paljon hyvää, mutta nyt vain vituttaa.
En nyt muuten puutu tähän, koska itseänikin holtiton rahan käyttö ärsyttää mutta mikä ihmeen metatyön määrä asunnon hankintaan liittyen. Ei siinä mitään sellaista ole. Ei tarvitse miettiä mitään varainsiirtoveroilmoituksen tekemistä tai muuta sellaista. Tuo on simppeliä rutiinia ja sitä tarvitse erikseen miettiskellä ja laskeskella.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ois rahaa mutta vaimo ei anna käyttää. Aina kun se näkee jotain uutta, alkaa nalkutus. Itselle ei saa mitään kivaa mutta perillisille on jäämässä omaisuus.
Käske vaimon olla hiljaa. Perillisille ei tartte jäädä arkkurahojen jälkeen mitään.
Teillä on liikaa rahaa vitun porvarit. Vallankumousta odotellessa!
Olisit valinnut fiksummin. Itse suunnittelen tulot ja menot niin, että jatkuvasti jää rahaa säästöön, vaikka tulisi yllättäviä menoja kuten elektroniikan uusimista