Lue keskustelun säännöt.
Miehen rahankäyttö raivostuttaa (ja saamattomuus)
03.12.2016 |
Olen lopen kyllästynyt mieheni onnettomaan rahankäyttöön. Olemme hieman alle 30v pariskunta, yhdessä oltu 5 vuotta ja ostettu juuri oma asunto. Molemmat olemme valmistuneet ja työelämässä.
Mieheni ei saa koskaan yhtään rahaa säästöön. Hänellä ei koskaan ole rahaa ja tuntuu, että kaikki kulut kaatuvat vain omaan niskaani. Mies ei olisi pystynyt asuntoakaan ostamaan ilman saamaansa perintöä - itse taas olen aina ollut suht tarkka rahasta ja tavoitteellisesti säästänyt useamman vuoden asuntolainan ottamista varten.
Nyt on edessä uuteen asuntoon muutamien tavaroiden hankinta, koska osa nykyisen asunnon tavaroista ei sinne istu (esim. kahden hengen ruokapöytä neljän hengen pöydäksi jne). Mieheni vaatimalla vaatii todella kalliitta tuotteita, mutta kun niiden ostamisen aika tulisi, ei hänellä ole niihin rahaa ja minä ostan tuotteet (koska pidän niistä itsekin). Mieheni maksaa näistä minulle sitten takaisin omalta osaltaan.
Kaikista ärsyttävintä rahankäytössä on, että mieheni oli ulkomailla kesällä 2 viikkoa ja kulutti siellä rahaa sekä ostaa nyt itselleen useamman tonnin rannekellon lahjaksi (myöhäinen valmistumislahja osittain lahjarahoila), mutta yhteisiin hankintoihin ei löydy koskaan rahaa. Siis voi helvetti. Voinhan minäkin lähteä ulkomaille tuhlaamaan mutta tarkoituksella olen säästänyt kun tiesin, että joitain pakollisia hankintoja on tehtävä.
Anoppini on yhtä surkea rahankäyttäjä kuin mieheni. Jotenkin kuvittelin, että opiskeluaikojen jälkeen mieheni oppisi säästämään edes vähän pahan päivän varalle tai hänellä olisi sitä rahaa yhteisiin hankintoihin, mutta ei.
Millaisia riitoja teillä on rahankäytöstä kotona? Miten näitä raha-asioita kannattaisi käsitellä? Välillä kaduttaa koko asunnon osto kun toinen on niin onneton tapaus, mutta turha sitä on enää märehtiä.
Toinen miehessäni oleva raivostuttava piirre on saamattomuus. Mieheni ei myöskään ymmärrä ns. metatyön määrää, joka vaikka asunnon hankintaankin liittyi - hän vain hengailee mukana miettimättä vaikka varainsiirtoveroilmoituksen tekemistä ja muita käytännön asioita.
Argh. Kiitos purkautumisesta. Miehessäni on paljon hyvää, mutta nyt vain vituttaa.
Kommentit (37)
Ymmärsin, että te vasta ostitte ensiasunnon? Ei silloin mitään varainsiirtoverojuttuja tarvitse maksaa. Me laitettiin nimi valmiiseen paperiin kaupantekotilaisuudessa, että emme ole varainsiirtoverovelvollisia. That's it. Anteeksi, mutta sinä vaikutat stressaajatyypiltä ja miehesi on sitten toinen ääripää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asioista kannattaa tehdä yksinkertaisia. Teille suosittelen yhteistä taloustiliä, jonne siirtyy kummankin tililtä joka kuukausi automaattisesti tietty summa. Näillä rahoilla sitten tehdään yhteiset hankinnat. Mieskin saa sitten huoletta kuluttaa sen, mitä hänen tililleen jää.
Nimim. Ei ainuttakaan rahariitaa koskaan
Vierailija kirjoitti:
Minä olen taas painiskellut hieman samanlaisten ongelmien kanssa, mutta aivan eri syystä, sillä elän aivan älyttömän kitsaan miehen kanssa. Hän työskentelee lukiossa historian ja yhteiskuntaopin opettajana ja tekee samalla sivubisneksenä jotain verokonsultointia ym. hommaa eri firmoissa ja tienestit nettona ovat kuukaudesta riippuen yleensä 4000 - 6000 euron väliltä, mutta vastineeksi hän onkin sitten töissä aivan koko ajan. Oma palkkani on 2500 euron luokkaa nettona.
Aina kun olen suunnittelemassa, että kotiin voisi hankkia jotain, niin se on miehen mielestä tuhlausta. Ja jos vihjaan, että jonkin huonekalun tms. voisi uusia, niin vanha on aina hänen mielestään ihan hyvä, minkä vuoksi meillä on mm. hänen mummoltaan perityt 80-luvun sohvat olohuoneessamme. Jos jotain huonekalua tai muuta oikeasti tarvitaan, niin hän taikoo aina sen jostain konkurssihuutokaupasta, kirppikseltä tai jostain tutultaan ilmaiseksi tai halvalla (keittiössä meillä on ruokapöytänä jonkun konkurssifirman kokoushuoneen pöytä tuoleineen).
Autossa on kilometrejä mittarissa yli 500 tuhatta, mutta hän on sitä mieltä, että sitä ei vaihdeta ennenkö lakkaa toimimasta. Jos laitan mieheni kauppaan, niin sieltä tulee isot kassilliset -30% ja -50% -laputettua tavaraa, joka voi olla ihan mitä hyvänsä sattuu olemaankin ja tämä lisäksi säkeittäin porkkanoita, kaalia ym. mahdollisimman halpaa. Tilillään ja osakkeissaan tiedän olevan sen verran saldoa, etten viitsi sitä edes tässä mainita ihan ylimääräisen huutelun välttämiseksi, mutta mihinkään näitä ei voi käyttää. Aina jos jotain haluan, niin se minun pitää ostaa itse ja siitäkin saan yleensä osaksi ihmettelyt, että "mitä sä nyt noin kallista".
Miksi miehen pitäisi ostaa ne asiat, joita haluat? Osta itse kaikki se, mihin sinulla on varaa ja jos rahaa ei ole, jätä ostamatta. Hyvin yksinkertaista ja helppoa.
AP, säästät kaikesta vähänkään kalliimmasta kuitit, jotta voit (mahdollisen) eron tullessa todistaa, että sinä maksoit kaikki huonekalut sun muut, joten ne ovat sinun.
Miehelläsi voi olla tileillään vaikka kuinka paljon rahaa etkä sinä tiedä rahoista mitään.
Hän hyväksikäyttää sinua ja jostain syystä suostut tilanteeseen.
JSSAP.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen taas painiskellut hieman samanlaisten ongelmien kanssa, mutta aivan eri syystä, sillä elän aivan älyttömän kitsaan miehen kanssa. Hän työskentelee lukiossa historian ja yhteiskuntaopin opettajana ja tekee samalla sivubisneksenä jotain verokonsultointia ym. hommaa eri firmoissa ja tienestit nettona ovat kuukaudesta riippuen yleensä 4000 - 6000 euron väliltä, mutta vastineeksi hän onkin sitten töissä aivan koko ajan. Oma palkkani on 2500 euron luokkaa nettona.
Aina kun olen suunnittelemassa, että kotiin voisi hankkia jotain, niin se on miehen mielestä tuhlausta. Ja jos vihjaan, että jonkin huonekalun tms. voisi uusia, niin vanha on aina hänen mielestään ihan hyvä, minkä vuoksi meillä on mm. hänen mummoltaan perityt 80-luvun sohvat olohuoneessamme. Jos jotain huonekalua tai muuta oikeasti tarvitaan, niin hän taikoo aina sen jostain konkurssihuutokaupasta, kirppikseltä tai jostain tutultaan ilmaiseksi tai halvalla (keittiössä meillä on ruokapöytänä jonkun konkurssifirman kokoushuoneen pöytä tuoleineen).
Autossa on kilometrejä mittarissa yli 500 tuhatta, mutta hän on sitä mieltä, että sitä ei vaihdeta ennenkö lakkaa toimimasta. Jos laitan mieheni kauppaan, niin sieltä tulee isot kassilliset -30% ja -50% -laputettua tavaraa, joka voi olla ihan mitä hyvänsä sattuu olemaankin ja tämä lisäksi säkeittäin porkkanoita, kaalia ym. mahdollisimman halpaa. Tilillään ja osakkeissaan tiedän olevan sen verran saldoa, etten viitsi sitä edes tässä mainita ihan ylimääräisen huutelun välttämiseksi, mutta mihinkään näitä ei voi käyttää. Aina jos jotain haluan, niin se minun pitää ostaa itse ja siitäkin saan yleensä osaksi ihmettelyt, että "mitä sä nyt noin kallista".
Minä eroaisin.
Epäsiistissä ja rähjäisessä kodissa on ikävä asua.
Mies voi kitsastella jatkossa ihan keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen taas painiskellut hieman samanlaisten ongelmien kanssa, mutta aivan eri syystä, sillä elän aivan älyttömän kitsaan miehen kanssa. Hän työskentelee lukiossa historian ja yhteiskuntaopin opettajana ja tekee samalla sivubisneksenä jotain verokonsultointia ym. hommaa eri firmoissa ja tienestit nettona ovat kuukaudesta riippuen yleensä 4000 - 6000 euron väliltä, mutta vastineeksi hän onkin sitten töissä aivan koko ajan. Oma palkkani on 2500 euron luokkaa nettona.
Aina kun olen suunnittelemassa, että kotiin voisi hankkia jotain, niin se on miehen mielestä tuhlausta. Ja jos vihjaan, että jonkin huonekalun tms. voisi uusia, niin vanha on aina hänen mielestään ihan hyvä, minkä vuoksi meillä on mm. hänen mummoltaan perityt 80-luvun sohvat olohuoneessamme. Jos jotain huonekalua tai muuta oikeasti tarvitaan, niin hän taikoo aina sen jostain konkurssihuutokaupasta, kirppikseltä tai jostain tutultaan ilmaiseksi tai halvalla (keittiössä meillä on ruokapöytänä jonkun konkurssifirman kokoushuoneen pöytä tuoleineen).
Autossa on kilometrejä mittarissa yli 500 tuhatta, mutta hän on sitä mieltä, että sitä ei vaihdeta ennenkö lakkaa toimimasta. Jos laitan mieheni kauppaan, niin sieltä tulee isot kassilliset -30% ja -50% -laputettua tavaraa, joka voi olla ihan mitä hyvänsä sattuu olemaankin ja tämä lisäksi säkeittäin porkkanoita, kaalia ym. mahdollisimman halpaa. Tilillään ja osakkeissaan tiedän olevan sen verran saldoa, etten viitsi sitä edes tässä mainita ihan ylimääräisen huutelun välttämiseksi, mutta mihinkään näitä ei voi käyttää. Aina jos jotain haluan, niin se minun pitää ostaa itse ja siitäkin saan yleensä osaksi ihmettelyt, että "mitä sä nyt noin kallista".
Saituus on kumppanissa yhtä hyväksyttävä ominaisuus kuin pedofilia.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen taas painiskellut hieman samanlaisten ongelmien kanssa, mutta aivan eri syystä, sillä elän aivan älyttömän kitsaan miehen kanssa. Hän työskentelee lukiossa historian ja yhteiskuntaopin opettajana ja tekee samalla sivubisneksenä jotain verokonsultointia ym. hommaa eri firmoissa ja tienestit nettona ovat kuukaudesta riippuen yleensä 4000 - 6000 euron väliltä, mutta vastineeksi hän onkin sitten töissä aivan koko ajan. Oma palkkani on 2500 euron luokkaa nettona.
Aina kun olen suunnittelemassa, että kotiin voisi hankkia jotain, niin se on miehen mielestä tuhlausta. Ja jos vihjaan, että jonkin huonekalun tms. voisi uusia, niin vanha on aina hänen mielestään ihan hyvä, minkä vuoksi meillä on mm. hänen mummoltaan perityt 80-luvun sohvat olohuoneessamme. Jos jotain huonekalua tai muuta oikeasti tarvitaan, niin hän taikoo aina sen jostain konkurssihuutokaupasta, kirppikseltä tai jostain tutultaan ilmaiseksi tai halvalla (keittiössä meillä on ruokapöytänä jonkun konkurssifirman kokoushuoneen pöytä tuoleineen).
Autossa on kilometrejä mittarissa yli 500 tuhatta, mutta hän on sitä mieltä, että sitä ei vaihdeta ennenkö lakkaa toimimasta. Jos laitan mieheni kauppaan, niin sieltä tulee isot kassilliset -30% ja -50% -laputettua tavaraa, joka voi olla ihan mitä hyvänsä sattuu olemaankin ja tämä lisäksi säkeittäin porkkanoita, kaalia ym. mahdollisimman halpaa. Tilillään ja osakkeissaan tiedän olevan sen verran saldoa, etten viitsi sitä edes tässä mainita ihan ylimääräisen huutelun välttämiseksi, mutta mihinkään näitä ei voi käyttää. Aina jos jotain haluan, niin se minun pitää ostaa itse ja siitäkin saan yleensä osaksi ihmettelyt, että "mitä sä nyt noin kallista".
Heh, ihan kun mun kaverin suusta. Hänen miehensä on juuri opettaja ja tienaa n. 5000 e bruttona ja kuulema pihiys on jotain kamalaa. Eivät ole ikinä reissanneet missään, viime vuonna kävivät kylpylässä ja mies oli siitäkin aivan hiilenä kun piti olla kaksi päivää, kyllä yksikin olisi riittänyt.
Kultainen keskitie olisi varmasti paras. Oma mieheni tienaa 4200 e kk ja sama tilanne kuin aloittajallakin että säästössä ei ole ikinä mitään ja mua ärsyttää. Minusta aikuisella ihmisellä pitäis olla edes muutaman sadan euron puskuri. Itselläni ei ole edes mitenkään iso palkka, n. 3000 e bruttona ja silti mulla on säästöjä. En kertakaikkiaan kestäisi elämää jos jokaisen yllättävän laskun kohdalla pitäisi turvautua visaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Loisia on monenlaisia. Miehelläsi jää kaikki tienestit säästöön, kun maksat peruselämisen. Ja tietää sen varsin hyvin. Tietoista toimintaa, joka tähtää johonkin. Sitten kun se materiaalinen tavoite on täynnä, hän lähtee.
Hmm, juuri tilanne josta itse pyrkisin pois.
Perustelet yhdessä olemista iällänne/pitkällä yhdessäololla ja sillä että "miehessä on paljon myös hyvää".
Kerrot että on ikää jo, kuulostat kyllä tämän asian kanssa vähintään naivilta.
Kai ymmärrät että sinua hyväksikäytetään ja mies loisii kustannuksellasi?
Mihin hänen rahansa menevät? Kertoo ihmisen kypsyydestä ja itsekkyydestä aika paljon jos on tärkeämpää ostaa kello itselleen kun kodin uusia huonekaluja. Siis tapauksessa jossa rahaa ei ole molempiin.
Yhteinen asunto on valtava vastuu, kai ymmärrät että jos mies ei hoida osuuttaan sinä housut vastaamaan siitä/asunto lähtee alta? Miksi naiset ovat raha-asioissa näin uskomattoman typeriä? Menetät kuukaudessa aika monta satasta jos maksat miehen ruuat/kaupassakäynnin jne.
Kyllä oikealle miehelle on kunnia-asia hoitaa oma osuutensa eikä loisia toisen kustannuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
chinchi kirjoitti:
Loisia on monenlaisia. Miehelläsi jää kaikki tienestit säästöön, kun maksat peruselämisen. Ja tietää sen varsin hyvin. Tietoista toimintaa, joka tähtää johonkin. Sitten kun se materiaalinen tavoite on täynnä, hän lähtee.
Juuri näin, Ap sinua kusetetaan ja pahasti.
Sama ongelma. Miehen jatkuva p-aukisuus ärsyttää. Töissä käydään molemmat mutta miehellä ei koskaan ole rahaa mihinkään. Mies on kova suunnittelemaan ja lupailemaan ties mitä mutta kun joku kodinhankinta pitäisi tehdä niin yhtäkkiä ei rahaa olekaan ja minä sitten maksan. Koko asunto on lähes täysin kalustettu minun hankkimilla huonekaluilla koska miehellä ei yllättäen ole rahaa. Olisi kivaa käydä taas ulkomaillakin mutta en enää halua olla maksamassa aikuisen miehen matkoja koska ei raha kasva mullakaan puussa.
Rahatilanteen lupailee aina parantuvan "ensi kuussa" mutta tähän päivään mennessä ei ole sitä tapahtunut. Muutenkin eläminen kuin viimeistä päivää alkaa olla nelikymppisenä jo noloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistattehan tehdä avioehdon, jossa hankkimasi tavara jää sinulle! Muuten teitä kusetetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit valinnut fiksummin. Itse suunnittelen tulot ja menot niin, että jatkuvasti jää rahaa säästöön, vaikka tulisi yllättäviä menoja kuten elektroniikan uusimista
Olisin valinnut fiksummin minkä? Mieheni? Tämäpä kommentti auttoi kummasti.
Olen itse järkevä rahankäyttäjä ja suunnittelen talouteni niin, että itselleni kyllä jää aina rahaa säästöön juuri yllättäviä menoja varten.
AP
Niin, miehesi. Ei tarvitse ottaa huithapelia, kun löytyy myös vastuuntuntoisia miehiä
Mieheni on kaikilla muilla aluilla hyvinkin vastuuntuntoinen, mutta raha-asioissa täysi taukki.
Kuten sanoin aloituksessa, hänessä on paljon hyvääkin.
AP
Se rahankäyttö nyt vaan on yksi neljästä elintärkeästä asiasta puolisossa. Muut ovat addiktittomuus ja väkivallattomuus sekä seksuaalisten tarpeiden edes jonkinlainen kohtaavuus.
Mitäs jos kumpikin laittaa sinne lainatilille myös muiden yhteisten menojen kattamiseen rahaa. Eli kun pitäisi ostaa huonekalu ja todetaan, että nyt sen hinnasta uupuu 800 euroa, sanot, että molemmat laittavat tilille 400. Jos mies sanoo, ettei ole sitä rahaa, niin sitten ei varmaan osteta huonekaluakaan.
Itse en kyllä jaksaisi tuollaistakaan säätöä, mutta jos muuten on huippupuoliso, niin tuota voi koittaa.
Vierailija kirjoitti:
Hmm, juuri tilanne josta itse pyrkisin pois.
Perustelet yhdessä olemista iällänne/pitkällä yhdessäololla ja sillä että "miehessä on paljon myös hyvää".
Kerrot että on ikää jo, kuulostat kyllä tämän asian kanssa vähintään naivilta.
Kai ymmärrät että sinua hyväksikäytetään ja mies loisii kustannuksellasi?
Mihin hänen rahansa menevät? Kertoo ihmisen kypsyydestä ja itsekkyydestä aika paljon jos on tärkeämpää ostaa kello itselleen kun kodin uusia huonekaluja. Siis tapauksessa jossa rahaa ei ole molempiin.
Yhteinen asunto on valtava vastuu, kai ymmärrät että jos mies ei hoida osuuttaan sinä housut vastaamaan siitä/asunto lähtee alta? Miksi naiset ovat raha-asioissa näin uskomattoman typeriä? Menetät kuukaudessa aika monta satasta jos maksat miehen ruuat/kaupassakäynnin jne.
Kyllä oikealle miehelle on kunnia-asia hoitaa oma osuutensa eikä loisia toisen kustannuksella.
Äläpä kuule sukupuolita hölmöilyjä vain miehille. Meidän taloudessa nainen on se törsäävä huithapeli, joka ilmoittelee pari viikkoa ennen tilipäivää, että maksa sä kun multa rahat on loppu.
Mun mies ei myöskään osaa säästää. Hän makselee sitten ostoksensa/osuutensa osamaksulla. Joka johtaa tietysti jonkinlaiseen kierteeseen. Omasta mielestäni älytöntä maksella korkoja.