Ei vaan jaksa enää
Turkkiin tulee joka puolelta. Tuntuu, että elämä on vain niin vaikeaa.
Yritin hakea keskusteluseuraa eksän luota, mutta hän valitettavasti oli tavanomaisessa kunnossaan eli umpikännissä. Ei oikein mihin ryhtyisi, lääkkeisii vai veitseen. On paha olla.
Kommentit (8)
Älä nyt mihinkään eksälle juttelemaan mene muutenkaan. Onko sulla ketään muita tuttuja, joille voisit jutella? Tai soita vaikka kriisipuhelimeen 010 195 202 http://www.mielenterveysseura.fi/fi/tukea-ja-apua
Laitan numeron siksi, että vaikka tällä palstallakin kannattaa kirjoitella ja varmasti saa tukeakin, niiin tunnin sisään ei porukkaa paljon ole. Ja puhelimellakin voi soittaa ihan nimettömänä, kriisiauttajat eivät jaa tietojasi mihinkään.
Synkimpänä hetkenä kaikki tuntuu ylitsepääsemättömältä, mutta huomenna asiat voivat olla toisin. Juttele jonkun kanssa, Ihan kenen vaan! (paitsi ehkä ei sen kännisen eksän..)
Elämä onkin vaikeaa tässä maailmassa. Elämme täällä langenneessa ihmisyydessä ja sitä myöten maailman lainalaisuuksissa näkyy syntiinlangenneisuus.
Exäsikin on saanut maistaa maailman pahuutta, ja siksi hän paennee alkoholiin. Jos hän ei olisi päihtynyt, ties vaikka olisitte voineet helpottaa toistenne oloa keskustelemalla. Eikö sinulla ole ketään toista läheistä, jonka puoleen voisit kääntyä?
On sekin jotain, että päätit kirjoittaa tänne olostasi. Olemmehan mekin ihmisiä.
Tilitä Jumalalle. Hän syntyi ihmiseksi Jeesuksessa ja kantoi kärsien maailman synnin. Jumala ymmärtää.
_____________________________________________________________________________________________________
** Jumala syntyi ihmiseksi Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa, sovitti ihmisten synnit Golgatan ristillä ja nousi kuolleista! Joka uskoo Jeesukseen sovittajanaan ja herranaan, perii ikuisen elämän. **
Jaksaa jaksaa. Yritetään nyt ainakin. Tyyli vapaa!
Tollasia tunteita tulee joskus kaikille. Joskus kaikki asiat vaan romuttuu yhtä aikaa. Parasta on sitten jälkikäteen muistella millaisista ongelmista sitä onkaan taas selviytynyt. Tsemppiä sulle.
Yrittää jaksaa ja kiitokset tsempeistä. Jos joskus olisi henkisesti tuskattomampaa elämää. On ollut aikoja, jolloin olen ajatellut, että ellen jaksa niin voin aina tehdä itsemurhan. Surullista siinä on, että minulla on kaksi ihanaa poikaa ja heidän puolisonsa, toinen lapsenlapsi on piakkoin syntymässä, mutta kaikki on mustaa, en uskalla iloita, kaikki mihin kiinnyn häviää, tuntuu kuin minulla olisi anti-midaan kosketus. En ole uskaltanut kiintyä edes omaan lapsenlapseeni. Kaikki tuntuu niin vieraalta. Pelkään tilannetta, että kiinnyn johonkin ja se viedään minulta pois, kuten mieheni.
Ahdistaa jo valmiiksi, 4 päivää vapaata ja vasta keskiviikkona töihin :( Ennen nämä pitkät viikonloput olivat lottovoitto, nykyisin jo normaali viikonloppu ottaa pahasti mielenterveyden päälle.
Jaksaa kyllä. Sinullakin varmasti on omaisia jotka luottavat sinuun. Relaa vähän, hae mt-toimistosta apuja.