Lompakkoloisen avautuminen
Olen yksi niistä, jotka lasketaan av-raadin mukaan lompakkoloisiksi. Olemme pitäneet yhtä mieheni kanssa neljä vuotta. Ensimmäiset puolitoista asuimme erillämme, mutta suhteen jatkumisen kannalta jomman kumman oli tehtävä ratkaisu muuttaa toisen kotikaupunkiin. Miehellä oli varma ja vakavarainen työtilanne, joten päätin olla se joka muuttaa. Sain samalla lopetettua epätyydyttävät opintoni ja uudessa kaupungissa pääsin viimein opiskelemaan juuri sitä, mistä nuoruudessani haaveilin.
Löysin myös osa-aikaisen työpaikan. Sellaisen matalapalkka-alan työn, jolla saan hieman omaa rahaa opintojen oheen. Asumme miehen omistusasunnossa, jonka kustannukset hän pääosin maksaa aina lainanlyhennyksistä sähkölaskuihin. Meillä on kaksi (miehen omistamaa) autoa ja matkustelemme useamman kerran vuodessa sekä pidemmille omatoimilomille, lyhyille kaupunkireissuille että Lappiin. Nämä kaikki pääosin mieheni kustantamina; osallistun tulojeni mukaan. Mies maksaa myös valtaosan ruokakustannuksista yhteiseltä tililtämme, johon laitan rahaa suhteessa 1/3.
Tiedän olevani onnekas, sillä elintasoni on huomattavasti korkeampi kuin opiskelukavereillani. Olen nykyiseen tilanteeseeni mennessä tehnyt 6 vuotta osa-aikaisesti pienipalkkaista työtä ja elättänyt itseni, mutta nykyisin voin keskittyä opiskeluun, parisuhteeseen, ystäviin, perheeseen ja rentoutumiseen. Pidän huolta siskoni lapsesta ja teen toistaiseksi suurimman osan kotitöistä. Ulkopuolisen silmin näytän vaihtoehtoisesti joko perinteiseltä kotirouvalta, säälittävältä elätiltä, tai hyväksikäyttävältä verenimijältä.
Tämä ei kuitenkaan ole elämä, jota haluan pitkällä tähtäimellä. Valmistun muutaman vuoden kuluttua kohtuullisesti palkattuun ammattiin, jossa tienaan aluksi vain hieman miestäni vähemmän. Tulevaisuudessa kustannan vähintään samanvertaisen osan elämisestämme. Tiedän, että valmistuttuani on takaisinmaksun aika, vaikkei avopuolisoni vaadi mitään. Kaikki lompakkoloiset eivät ole hyväksikäyttäjiä. Kohdallani olosuhteet johtivat tilanteeseen, jossa rakastuin muutaman vuoden vanhemman, hyvin ansaitsevan miehen kanssa. Myöhemmin aion tuoda rahatalouteemme oman osani, mutta olen helvetin kiitollinen, että saan tällä hetkellä elää rentoa, mukavaa ja taloudellisesti helppoa elämää opinnoistan huolimatta.
Kommentit (10)
Kuulostaa aika kivalta minusta, ja ihanaa että osaat arvostaa sitä mitä olet miehesi kautta saanut :) Toivottavasti hän myös arvostaa sinua ja omaa panostasi yhtä paljon, sanoithan itsekin että teet esimerkiksi enemmän kotitöitä. Et ole mikään loinen! Jos joku vinkuu jotain elämäntilanteestasi niin on tod.näk. vain kateellinen...
Hienosti on aloittajalla elämä hallussa, toivon sinulle kaikkea hyvää. Lompakkoloista sanana käyttävät vain sellaiset katkerat raatajat, joilla ei ole onnenkantamoisia ollut juuri elämässä tai ylipäätään, jotka eivät ole elämäänsä tyytyväisiä. Itse en pidä kiirettä työelämään paluusta, kun sieltä onneksi pääsin pois, kyllä tätä touhua riittää ihan tarpeeksi ja on vähän liikaakin, vaikkei ansiotyössä olekaan.
Toivottavasti ap saa opiskelunsa suoritettua loppuun ja pääsee sen jälkeen sujuvasti työelämään. Ja toivottavasti yhteiselämä avokin kanssa jatkuu menestyksellä. Nythän tuossa avotilanteessa huomaat varmaan, että kämppä ja kaikki muukin isompi on yksin miehen nimissä ja hän kartuttaa omaisuuttaan asuntolainaa maksamalla, kun taas ap osallistuu päivittäiskuluihin ja hoitaa huushollia.
Mielestäni lompakolla loisimisesta voi puhua sitten, kun toinen on vastoin toisen tahtoa kotona, välttelee työelämää ja pyrkii vielä ehkä jopa maksimoimaan kotona olon taktikoimalla uusia lapsia sopivin väliajoin.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aika kivalta minusta, ja ihanaa että osaat arvostaa sitä mitä olet miehesi kautta saanut :) Toivottavasti hän myös arvostaa sinua ja omaa panostasi yhtä paljon, sanoithan itsekin että teet esimerkiksi enemmän kotitöitä. Et ole mikään loinen! Jos joku vinkuu jotain elämäntilanteestasi niin on tod.näk. vain kateellinen...
Muista nyt sitten tehdä tarpeeksi niitä kotitöitä, sillä muuten tämä mammaraati täällä ilman muuta teilaa sinut lomakkoloiseksi, vaikka ne muuten täällä vinkuukin sitä kotitöiden tasa-arvoa joka käänteessä ja itkevät, kun mies ei tee mittään.
Ei mitään ihmeellistä, mulla on ollut tuo tilanne jo vuosikymmeniä ihan ilman opiskeluja. Mitään takaisinmaksua ei ole myöskään tiedossa. Omistan muuten silti puolet kaikesta :)
Jaa. Minä taas elän täysin rakkaan mieheni rahoilla. Se on ihan sama vaikka koko maailma sättisi minua siitä erinäisillä haukkumanimillä. 🙂😛 Eipähän ole miehelläni ainaakaan nalkuttavaa ja pihtaavaa naista kotona... En muista, että olisin ikinä sanonut pahasti miehelleni. Ei ole varaa. 😁
Olet tuiki tavallinen puoliso. Kun miehet tekevät Suomessa viidenneksen pidempää työviikkoa kuin naiset, heidän tulotasonsa on korkeampi. Suomi on mieselättäjäyhteiskunta. Eivätkä miehet valita asiasta niin kauan kun naiset eivät valita siitä, että miehet tekevät vastaavasti sitten vähemmän kotitöitä. Et ole lompakkoloinen niin kauan kun itse osallistut perheen asioihin samalla työpanoksella kuin mies. Mutta pidä varasi, ettet ala valittamaan eläkkeesi pienuudesta. Sitä kun maksetaan vuosiansioiden mukaan.
Eli miehesi on saanut ilmaisen kotiapulaisen, ja sinä pidät itseäsi hyväksikäyttäjänä.
Aha.