Fyysinen läheisyys ahdistaa - välillä

Ongelmana, tai itse en siis miellä tätä ongelmaksi, on se että aina välillä fyysinen läheisyys kumppanini kanssa ahdistaa. Minulla on joskus päiviä ja joskus vain hetkiä päivässä kun en halua olla missää kontaktissa kenenkään kanssa, en myöskään kumppanin kanssa. Ja kontaktilla tarkoitan nimenomaan fyysistä kontaktia, halailua, pussailua yms. Itse olen tämän tiedostanut ja ollut sinut sen kanssa mutta ongelmaksi sen tekee se, että minusta tuntuu kuin kumppanini, vaikka olen hälle tämän selittänyt, ei vieläkään ymmärrä sitä ja hän alkaa murjottaa (ainakin niin olen sen tulkinnut). Toivottavasti olen väärässä mutta koska en osaa ajatuksia lukea niin en tiedä. Joko häntä ei oikeasti haittaa tai on huono valehtelemaan...

Onko kellään muulla samoja tuntemuksia? Onko se ongelma vai osa persoonaa? Pitäisikö minun muuttua vai kumppanini vain hyväksyä se osa minusta? En karsasta läheisyyttä yleensä, vain joinakin päivinä tai hetken ajan.