Lue keskustelun säännöt.
Miksi äidit/mummot eivät tajua...
29.11.2016 |
Tuntuu, että usein törmään siihen, että äidit/mummot pitävät omaa lastaan/lastenlastaan erityisenä, ihmeellisenä taivaanlahjana. Kaikki, mitä lapsi tekee/sanoo, on niin ihmeellistä ja hassua. Vaikka näistä lähipiirissä olevista lapsista pidänkin (silloin kun lapset ovat hyväntuulisia), en minä jaksa ihastuneena kuunnella kuinka "Erkki-Eveliina teki tänään niin hienon isänpäiväkortin/piparkakun/kakan vaippaan" tai kuinka "Pirkko-Petteri niin hassusti/filosofisesti kommentoi makaronilaatikkoa/äidin tissejä/naapurin Tarmoa". Minulle nämä Erkki-Eveliinat ja Pirkko-Petterit ovat ihan tavallisia lapsia. Ymmärrän, että lapsen vanhemmille/isovanhemmille se oma kullannuppu on rakkainta ja ihaninta maailmassa, mutta miksi he eivät tunnu tajuavan, etteivät muut välttämättä ajattele näin? Miten muut toimitte tilanteissa, joissa saatte taas sadannen kerran kuulla kaikki pienetkin yksityiskohdat toisten lasten elämästä?
Ap
Kommentit (19)
Erkki-Eveliina ja Pirkko-Petteri :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottaisin aloitteen keskustelussa ja ohjailisin sitä kiinnostavampaan suuntaan. Puhu jostain mikä kiinnostaa teitä molempia, ei vain sitä toista.
Et vaan tuu toimeen lasten kanssa? Tottakai vanhemmat ja isovanhemmat jumaloi lapsiaan, kaikki vanhemmat tekee niin - oma lapsi on aina se erityinen.
Kuulen paljon muutakin, mikä ei oikeastaan kiinnosta yhtään: lemmikkien kuulumiset, työjuttuja ja työkavereista valittamista, matkustelusta, shoppailuista ja kampaamokäynneistä näin esimerkiksi. Hymyilen ja sanon, että ai jaa, vai niin.
Vierailija kirjoitti:
Kuulen paljon muutakin, mikä ei oikeastaan kiinnosta yhtään: lemmikkien kuulumiset, työjuttuja ja työkavereista valittamista, matkustelusta, shoppailuista ja kampaamokäynneistä näin esimerkiksi. Hymyilen ja sanon, että ai jaa, vai niin.
Näin on, ja joskus alan itsekkin höpöttää jotain omaa juttuani, josta pää ja häntä ja yleinen kiinnostavuus puuttuu täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikeastaan kuuntele. Kuten en kuuntele juttuja jostain bloggareista, tv- ohjelmista, jalkakyykyistä tai facepäivityksistä, jotka ei tippaakaan mua kiinnosta.
Miksi ihmiset ei tajua, että mua ei kiinnosta se mitä ne puhuu enkä oikeastaan edes haluaisi olla niiden seurassa, vaikka hymyilen ja nyökkäilen vieressä enkä sano mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon huomannu saman ku ap ja toi on ihan sairaan ärsyttävää
Tän mammapalstan perusteella sanoisin et oot vaan vela, joka ei tajua äitiydestä mitään. Tietty se oma lapsi on rakkainta ja tärkeintä maailmassa, kun se on sun geenejäs ja oot sen tuskalla ja hiellä pungertanu synnyttää. Jos et tajua toisen rakkaudenhedelmän täydellisyyttä niin oot vaan p*ska ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi että, mummon kullannuppu on taas tehnyt niin hienon ketjun ylilaudalle! Palkinnoksi pyysi mummolta siirappilättyjä!
Voisko joku oman lapsensa tekemisiä hehkuttava tulla perustelemaan, miksi niin tekee ja ajattelee lapsensa tekemisten kiinnostavan muitakin (pl. puoliso, isovanhemmat)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eihän ne muiden lapset oo niin ihmeellisiä ku tää meidän silkkinuppunen! Meidän pööpötin puskee sydämenmuotoista kakkaa, sulattaa kaikkien sydämet yhden hampaan hymyllään ja osaa niin taidokkaasti repiä kirjat alas kirjahyllystä. Tää meidän rakkausmansikka on puhdasta lovee. <3
etkö oo ap tajunnu, ettei mammoja saa kritisoida?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä en todellakaan kerro tavallisia arkitekemisiä, askarteluja, pulkkamäessä käyntejä, saati vatsan toimintaan liittyvää kenellekään, mutta totta kai joskus kerron jotain juttuja missä lapset mukana. Lapset on kuitenkin valtava osa elämää ja esim. työkavereita näkee joka ikinen päivä, joten on mielestäni ihan normaalia puhua elämästään johon kuuluvat myös lapset. Samalla tavalla minäkin kuuntelen muiden juttuja asioista, jotka eivät niin kosketa, mutta ovat heille tärkeitä.
On kyllä mielestäni epäkohteliasta puhua vaikka tunnin lounaan ajan pelkästään lapsista, jos paikalla on lapsettomiakin - tällaisia mommy/daddyjackereita on ja itse yritän aina ohjata keskustelun muille urille.
Toisaalta tuoreille vanhemmille/isovanhemmille on mielestäni suotava huuman hetkensä. Sitä kutsutaan inhimillisyydeksi. Tai jos kyse on ystävistä niin ystävyydeksi.
En oikein tajunnut, AP, miksi sun pitää hakeutua äitien ja mummojen seuraan, kun ei teillä ole mitään yhteistä. Vai etkö saa välteltyä heitä. Minulla ystävät yleensä samanhenkisiä kuin minä ja sukulaiset taas tuntee niin hyvin, että eivät ota puheeksi sellaista, mistä tietävät, ettei kiinnosta tai mihin mulla ei ole mitään sanottavaa.
Vielä pahempaa on se, että kun mulla on omia lapsia, niin muut luulee, että mua kiinnostaa heidän lapset. Tai että jotenkin automaattisesti pitäisin lapsista. En pidä. Pidän vain omistani ja yhdestä ainoasta sukulaislapsesta.
Me ihmiset usein hölötämme itsellemme tärkeistä asioista, emmekä aina huomaa, että muita ei välttämättä kiinnosta. Minunkin työkaveri puhuu rasittavuuteen asti marsuistaan.
Miksi koiranomistaja eivät tajua, ettei muita kiinnosta kuulla/katsella kuinka koiria inhimillistetään ja koirista puhutaan kuin ihmisistä. Ei minua kiinnosta kuunnella kuinka Musti-Murre taas innoissaan juoksi ulkona haistelemassa puskia.
Miksi autonharrastastajat eivät tajua ettei muita kiinnosta kuulla yksityiskohtia autosi kiihtyvyydestä tai talvirengastesteistä.
Miksi lapsettomat yhden illan juttuja harrastavat sinkut eivät tajua ettei muita kiinnosta kuulla kuinka lärvit tuli taas vedettyä ja herättyä omasta yrjöstään jonkun panokaverin sohvalta.
Miksi merkkivaatteita fanittavat perseitään edestä ja takaa someen kuvaavat törröhuulet eivät tajua ettei muita kiinnosta kuunnella juttuja käsilaukuista ja kengistä ja kauneushoidoista.
Miksi ap? Miksi?
Vela-tutkani hälyttää...