Onko suurimmalla osalla ihmisistä sävelkorva?

Onko noi sama asia? Kyllä minä kuulen jos joku (minä mukaanlukien) laulaa nuotin vierestä, mutta valitettavasi minulla ei ole taitoa korjata asiaa. Siksipä en laula muiden kuullen.

On, mutta sitä pitää käyttää, jotta se harjaantuu. On kieliä, joissa sävelkorkeus on olennainen osa kieltä, ja näissä paikoissa kaikilla on erittäin tarkka sävelkorva. Meidän kulttuurissamme sen sijaan kaikki eivät korvaavaa ja ääntään harjaannuta, joten taidot eivät ole yhtä hyviä.

En tiedä. Absoluuttinen sävelkorva pon minulla joka tarkoittaa, että kuulen mitä kosketinta pianossa painetaan, näkemättä. Näin pianon virittäjilläkin on. Minä en ymmörrä taas sitä, miten edes onnistuu laulamaan nuotin vierestöä. Ostaessani yhtä kosketin soitinta, palautin sen kun yksi sävel ei ollut oikeassa vireessä. Myyjät väittivät että on. Mä meinasin pyörtyä et eikö he tosiaan kuule niin selvää eroa! Kaverinikin kuuli.

Monilla sävelkorva ei toimi luonnostaan, vaan vaatii harjoitusta. Meidän kolmesta lapsesta kaksi lauloi aina puhtaasti, mutta kolmas ei laulanut edes nuotin vierestä. Oikealla melodialla ja lapsen laulamalla melodialla ei ollut mitään tekemistä toistensa kanssa. Rupesin kuitenkin määrätietoisesti harjoittelemaan lapsen kanssa. Lauloimme ensin lauluja, joissa on vain kaksi säveltä (keksin niitä itse niin, että sanat olivat meidän lapsistamme), ja kun ne sujuivat, lisäsin vähitellen vaikeutta.

Sitten lapsi päätti, että hän haluaa ruveta soittamaan erästä jousisoitinta. Yritin vähän suositella pianoa, koska ajattelin, että lapsen sävelkorva ei riitä jousisoittimiin. Mutta lapsi piti päänsä. Ensimmäiset kolme vuotta istuin lapsen vieressä, kun hän harjoitteli ja kerroin aina, mihin suuntaan säveltä pitää korjata. Vähitellen lapsi oppi kuitenkin itse. Vuosien mittaan hänestä tuli soittimensa äänenjohtaja musiikkiopiston kamariorkesterissa (=se orkesteri, jossa musiikkiopiston pisimmällä olevat jousisoittajat ovat). Hän myös suoritti musiikkiopiston päästötodistuksen erinomaisella arvosanalla.

Tällä halusin vain kertoa sen, että sävelkorva ei ole pelkästään synnynnäinen ominaisuus, vaan sitä voi harjoituttaa hyvin pitkälle.

Minä en pysty laulamaan nuotilleen, mutta kuulen kyllä helposti jos joku soittaa tai laulaa väärin. Mulla on äänijäänteissä vikaa, joten en vain pysty laulamaan kuin matalia ääniä. 

Useimmilla pianonvirittäjillä ei ole absoluuttista sävelkorvaa. Ei sitä tarvita pianonvirityksessä mihinkään, sillä yksiviivaisen A:n tason saa aina ääniraudasta, ja kaikkien muiden sävelten tasot voi päätellä siitä hyvän suhteellisen sävelkorvan avulla. (Toki nykyisin käytetään yleensä viritysmittaria ääniraudan sijaa.)

On harvinaisia tapauksia, jotka eivät tosiaan erota sävelkorkeuksia. Useimmilla on siihen mahdollisuus, mutta kaikille ei ole yhtä helppoa tunnistaa säveliä tai laulaa nuotilleen, kuten tässä on jo todettu.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Absoluuttinen sävelkorva pon minulla joka tarkoittaa, että kuulen mitä kosketinta pianossa painetaan, näkemättä. Näin pianon virittäjilläkin on. Minä en ymmörrä taas sitä, miten edes onnistuu laulamaan nuotin vierestöä. Ostaessani yhtä kosketin soitinta, palautin sen kun yksi sävel ei ollut oikeassa vireessä. Myyjät väittivät että on. Mä meinasin pyörtyä et eikö he tosiaan kuule niin selvää eroa! Kaverinikin kuuli.

Jos sulla on oikeasti absoluuttinen sävelkorva, kosketinsoitinten kuuluukin kuulostaa epävireisiltä. T. Kvintinviilaaja.

Itse olen aina jotenkin olettanut, että ihmisillä olisi sen verran sävelkorvaa, että kuulisivat milloin joku laulaa nuotin vierestä (en siis tarkoita että pitäisi osata laulaa), mutta joskus järkyttää kun joku oikeasti laulaa niin nuotin vierestä kuin voi vain olla eikä joku kuule siinä mitään "väärää".

Sävelkorva liittyy ihmisen normaaliin kykyyn tunnistaa äänensävyjä. Se on hyvin tärkeä taito ja evoluution tulos. Ihminen kykenee tunnistamaan kanssaeläjänsä tunteita tämän puheesta ja reagoimaan niihin (lohdutus, pakeneminen, tappelu jne.). Samoin ihminen kykenee tämän pohjalta tunnistamaan kohtaamiensa eläinten ääntelyn sävystä, onko se peloissaan, uhkaava, loukkaantunut ym.

Joillakin ihmisillä on esim. loukkaantumisen seurauksena tullut aivovamma, jonka takia he eivät tunnista äänensävyjä ja niihin liittyviä tunteita tai vaikkapa ironiseksi tarkoitettuja sanoja.

Tähän kaikkeen linkittyy myös kyky ymmärtää sävelkulkuja musiikinkin saralla.

Entäs rytmitaju? 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen aina jotenkin olettanut, että ihmisillä olisi sen verran sävelkorvaa, että kuulisivat milloin joku laulaa nuotin vierestä (en siis tarkoita että pitäisi osata laulaa), mutta joskus järkyttää kun joku oikeasti laulaa niin nuotin vierestä kuin voi vain olla eikä joku kuule siinä mitään "väärää".

Sama juttu.  Olen muutenkin aika ääniherkkä. Tunnen suorastaan tuskaa kun joku ammattiartisti vetää nuotin vierestä. Amatöörien omaksi iloksi laulellessa epävireisyys on helpompi kestää.

Voiko olla, että jotkut ihmiset ovat ihan vaan suvaitsevaisempia jopa nuotin vierestä laulamiselle? Olenko nuottinatsi?