Mitä juttuja siedätte kumppanissanne perheen tähden?

Sitä, että käy huorissa. Toisaalta se on miehen oikeus.

Ajattelee monissa asioissa itseään ensin. Esimerkiksi jos on hänen mielestään erityisen hyvää ruokaa, mättää lautasensa niin täyteen että kun lapset ovat ottaneet, minulle ei välttämättä jää paljon mitään.

Ai että joskus ärsyttää! Tai jos olen itseäni ajatellen ostanut jotain mitä mies ei yleensä edes syö, ja onkin tyytyväisenä syönyt sen kaiken.

Pieniä juttuja mutta raivostuttavia juuri sillä hetkellä. :-D

Retuuttamista, lyömistä, tönimistä, potkimista, sylkemistä, raiskaamista sekä minun kuljettamista talutushihnassa jos poistun asunnostamme. Eihän lapset pärjäisi ilman ihanaa isukkia!

Pahanhajuista hengitystä, koholla olevaa luomea ja kuluneita kenkiä (ei siis ole rahasta kiinni).

Minä ensin-asennetta.

Ovatko nämä asiat niit, joihin rakastuitte miehissänne? :D

Kotona tämä piereskelee aina ääneen ja nauraa asialle 9/10 kerrasta, joskus "analysoi" pieruaan...

Menkkoja. 

Jos kumppanillani ilmenisi jotain ylitsepääsemättömän kamalia tapoja niin en minä sellaista katselisi, perhe ttä tai ei.

-Anopin luona kyläily joka viikonloppu, joskus jopa molempina päivinä ja siis vietetään aina koko päivä. Tämä on miehelle tärkeää, mutta joskus itseä kyllästyttää vaikka anoppi onkin todella mukava.

- Satunnaista pieniä fyysisiä tunteenpurkauksia (tönimistä, kovaa tarttumista, kerran tosin kuristikin)

- Epävarmuutta tunteista ja rehellisyydestä.

Siinäpä ne lyhkäisyydessään.

Vaimon rupsahtamista.

Pomottamista. Laitan kyllä hanttiin, mutta tulee jotenkin luonnostaan semmonen passuuttaminen häneltä.

Vierailija kirjoitti:

-Anopin luona kyläily joka viikonloppu, joskus jopa molempina päivinä ja siis vietetään aina koko päivä. Tämä on miehelle tärkeää, mutta joskus itseä kyllästyttää vaikka anoppi onkin todella mukava.

- Satunnaista pieniä fyysisiä tunteenpurkauksia (tönimistä, kovaa tarttumista, kerran tosin kuristikin)

- Epävarmuutta tunteista ja rehellisyydestä.

Siinäpä ne lyhkäisyydessään.

Tuntuu luontevalta kysyä tässä samassa ketjussa, että valitanko turhasta vai onko tässä eron perusteet? Kumppani sekoittaa paljon mieltäni ja alan olemaan jo siinä pisteessä, etten osaa hahmottaa tilannetta selkeästi joten ulkopuolisen kommentteja kaivataan. Suhde on muutoin ihan ok, ja näitä ns. Fyysisiä tunteen purkauksia on ollut noin 3 krt /v sisään.

Vierailija kirjoitti:

Ovatko nämä asiat niit, joihin rakastuitte miehissänne? :D

Eipä ole ei, mutta lie hänelläkin välillä minussa kestämistä 😂

T: nro 2, ajoittaisen syöpöttelijän itsekin epätäydellinen vaimo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-Anopin luona kyläily joka viikonloppu, joskus jopa molempina päivinä ja siis vietetään aina koko päivä. Tämä on miehelle tärkeää, mutta joskus itseä kyllästyttää vaikka anoppi onkin todella mukava.

- Satunnaista pieniä fyysisiä tunteenpurkauksia (tönimistä, kovaa tarttumista, kerran tosin kuristikin)

- Epävarmuutta tunteista ja rehellisyydestä.

Siinäpä ne lyhkäisyydessään.

Tuntuu luontevalta kysyä tässä samassa ketjussa, että valitanko turhasta vai onko tässä eron perusteet? Kumppani sekoittaa paljon mieltäni ja alan olemaan jo siinä pisteessä, etten osaa hahmottaa tilannetta selkeästi joten ulkopuolisen kommentteja kaivataan. Suhde on muutoin ihan ok, ja näitä ns. Fyysisiä tunteen purkauksia on ollut noin 3 krt /v sisään.

Jos nyt ihan oikeasti olet tosiaan sokea tälle asialle niin tässä vastaus: on erittäin painavat perusteet.

Huomaat itsekin kuitenkin että kumppanisi sekoittaa mieltäsi, pelkästään jo se on todella hälyttävä merkki. Fyysiset tunteenpurkaukset eli pahoinpitelyt tulevat pahentumaan mitä pidemmin olet suhteessa, sen voi sanoa varmaksi. Älä jää enää hetkeksikään tuohon suhteeseen.

Ja vielä yksi asia: sinun ei tarvitse hankkia perusteita erolle. Jos sinusta ei tunnu hyvälle, voit lähteä. Ansaitset parempaa ja jos revit tuosta itsesi pois, tulet kiittämään itseäsi myöhemmin. Mitä pikemmin sen parempi.