Mitä vanhempasi unohtivat opettaa sinulle?
Minulle unohtivat opettaa, että muiden huomioiminen on kiva juttu. Mutta onhan elämä opettanut.
Ystävälleni vanhempansa unohtivat opettaa paljon kaikkea pöytätavoista vuorovaikutukseen. Ystävä sureekin sitä, että elämä on aika vaikeaa, kun ei osaa.
Kommentit (14)
Tunteista puhumista ja riitatilanteista selviämistä ilman mökötystä, itkua ja loukkaantumista, yleisesti negatiivisten tunteiden käsittelyä. Auton peruskorjausjuttuja, esim. renkaan tai polttimon vaihto... myös monet kotityöt jäivät opettamatta.
Yksi ystäväni jakoi minulle kerran äitinsä parhaan opin: on parempi antaa rakkautta kuin vastaanottaa sitä. Monella olisi tässä asenteessa parantamisen varaa, sen olen huomannut. Olen yrittänyt elää tämän mukaan enemmän kuin oman äitini oppien.
Että pesulla voi ja on suotavaakin käydä joka päivä, alusvaatteet ja sukat voisi vaihtaa päivittäin, vaatteet yleensäkin voi vaihtaa vaikka ne eivät kuukauden päällä oltuaan olisi vielä näkyvästi tahriintuneet, ja että yöllä ei nukuta samoissa vaatteissa kuin missä ollaan koulussa. Ei sitä itse hoksannut, kun ei kukaan koskaan sanonut mitään.
Tunteista puhumisen ja tunteiden näyttämisen.
ETTÄ EPÄKOHTELIAS EI KANNATA OLLA! kun ei kuitenkaan tunne toista ja tiedä kaikkea toisen vaivoja.
Unohtivat kertoa,että maailmassa pärjäävät vain ilkeät ja kovat ihmiset.
Että on kohteliasta kysyä muilta mitä heille kuuluu.
Että jos jokin asia painaa mieltä parisuhteessa, siitä kannattaa puhua.
Empatiaa, muiden huomioonottamista. Olin todella itsekäs jo lapsena ja napaan tuijottelu jatkui läpi teini-iänkin. Vasta näin lähempänä kolmeakymppiä olen oppinut ajattelemaan muitakin ihmisiä. Koska olen ilmeisesti perusluonteeltani hyvin itsekäs ihminen, olisin kaivannut erikseen vanhempien opastusta siitä, miksi muut ihmiset kuitenkin pitää ottaa huomioon monissa asioissa eikä aina pidä keskittyä vain itseensä.
Sitä, että pitää tehdä töitä ja tähdätä parempaan. Olin koulussa nopea oppimaan ja sain helposti hyviä arvosanoja. Minun ei tarvinnut tehdä töitä, vanhemmat eivät edes huolehtineet että teenkö läksyjä. No en tehnyt, silti pärjäsin kokeissa. Olisi ollut hyvä, jos olisi opetettu pyrkimään vieläkin parempiin suorituksiin eikä aina vain hyväksytty sitä, että menin sieltä mistä aita on matalin.
Opetettiin käytännön asioita ja perussivistystä ja vaikka mitä, olen oikein tyytyväinen ja ihmettelen sitten niitä uusavuttomia itse. Osasin kotoa pois muuttaessani kokata, leipoa, tehdä kaikki kodin askareet, ja sulakkeen/lampunvaihdon/koko valaisimen vaihdon sokeripalaan, tehdä perushuoltoja autoon ja pyörään, vaihtaa renkaat molempiin, osasin käytöstavat ja kohteliaisuudet, maalata, hioa, höylätä, ruuvata ja vasaroida, ajaa ruohoa ja hallita raha-asioita. Siinä niitä tavallisimpia, joita mieleen tuli nyt ja joita jotkut kaverini eivät lainkaan hallinneet. Olen muutamankin hyllyn kasannut kavereiden luona, kun eivät itse osanneet. :)
Ehkä päivittäiselle liikunnalle olisi voitu antaa enemmän arvoa ja sille, että aikuistenkin pitää pyytää riitojen jälkeen anteeksi ja sopia riidat eikä vain antaa niiden hautua. Lasten piti kyllä pyytää anteeksi, jos riitoja keskenään tuli, mutta vanhemmat oikein eivät omalla esimerkillään näin tehneet.
N41
Miten nenä niistetään.
Sen, ettei kulmakarvoja kannata nyppiä tosi ohuiksi, koska ne ei välttämättä kasva enää takaisin.
Suihkun lattian kuivaamisen sillä hiton lastalla.
Että olen yhtä arvokas ja tärkeä ihminen kuin muutkin.