Mieheni vihaa hänen lastaan edellisestä suhteesta

Pysyisin kaukana miehestä. Vielä kauempana pitäisin lapset hänestä.

Onko vanhempi tyttö ja nuorempi poika?

Sun lapselle tulee käymään samoin jos eroatte. Kyse voi olla siitä että  mies vihaa lapsensa äitiä ja projisoi  vihan lapseen tai sitten lapsi ei enää varauksettomasti ihaile isäänsä vaan vaatii huomiota eri tavalla ja kyseenalaistaa hänen auktoriteettiaan. Jos kyse on tästä jälkimmäisestä, juttu on paha.

Tuo on yllättävän yleistä. Luulisin että hän kokee että vanhempi lapsi ei kuulu teidän perheeseen. Voi myös olla että hän kokee syyllisyyttä ensimmäisestä erosta tai ei vaan enää koe lasta omakseen samalla tavalla kuin teidän lapsen joka on kanssanne aina.

Oli miten oli, suhde lapseen ei ole sinun vastuulla.

Vierailija kirjoitti:

Onko vanhempi tyttö ja nuorempi poika?

Molemmat ovat poikia.

- Ap

Mitä mies on itse kertonut syyksi?

Äärimäisen outoa, jos ennen teidän lasta on toinen ollut niin tärkeä ja nyt ei muka enää ole. Kissan nosto pöydälle! Ja pian.

Vierailija kirjoitti:

Mitä mies on itse kertonut syyksi?

Äärimäisen outoa, jos ennen teidän lasta on toinen ollut niin tärkeä ja nyt ei muka enää ole. Kissan nosto pöydälle! Ja pian.

Ei oikeastaan mitään. Sanonut vaan että hän vihaa sitä, kun lapsi tulee meille käymään.

Käytös taas kertoo sen, että vihaa, tai ainakin inhoaa lastaan.

Vanhempi poika tulee hyvin toimeen meidän yhteisen lapsen kanssa, pitää pikkuveljenään eikä mitään ongelmia ole ollut, joten ei syynä voi olla sekään etteikö lapset tulisi toimeen keskenään.

Olen yrittänyt kertoa, että hänen poikansa kaipaa varmasti isää elämässään, aivan kuten meidänkin poika tulee kaipaamaan ja tarvitsemaan kunhan vanhenee.

Olen sanonut suoraan, että jos meille joskus tulee ero niin en suostu siihen, että poikamme vierailee hänen luonaan jos hänelle lapset on vain koriste-esineitä, joita ei enää tarvita kun muutetaan uuteen kotiin.

Hän ei koskaan sano lapselleen pahasti, eikä ole koskaan edes tukistanut, mutta hänen välinpitämätön suhtautuminen varmasti sattuu lasta enemmän.

Olen hyvissä väleissä myös mieheni exän kanssa, hänellä on uusi mies joka pitää poikaa kuin omaansa, joten olen erittäin kiitollinen että pojalla on edes joku isähahmo, vaikka kertoo aina minulle miten haluaisi mennä isin kanssa katsomaan vaikka jääkiekkoa. Tai potkimaan palloa, niinkuin ennen.

Aivan kauhea tilanne lapselle. En itse tiedä, miten pystyisin kunnioittamaan ja rakastamaan miestä, joka noin täydellisesti kääntää selkänsä omalle lapselle. Lapsi alkaa aivan varmasti jossain vaiheessa oireilemaan.

Pakottaisin miehen vielä puhumaan asiasta lapselle. Yrittäisin saada mies ymmärtämään, miten kamala tilanne on nimenomaan tälle lapselle. Hylkääminen on pahimpia traumoja, joita lapsi elämässään voi joutua kokemaan. Joku syy miehellä täytyy olla käyttäytymiseensä. Hän luultavasti projisoi lapseen tunteita, joita hän itse kokee esim. juuri syyllisyyttä erosta, omasta aiemmasta käyttäytymisestä tai vihaa lapsen äitiä kohtaan. 

Itse varmaan vain pakottaisin miehen viettämään lapsen kanssa aikaa. Sanoisin, että olen varannut teille vaikka ajan lasersotaan tms. ja sinne on nyt mentävä. Pidemmän päälle jos mies ei ala osoittamaan muutoksen merkkejä käyttäytymisessään lasta kohtaan, en vain pystyisi enää a) luottamaan, b) kunnioittamaan ja c) rakastamaan miestä enää, joten eroaisin. 

Mahtavaa, että sinä ap itse kuulostat fiksulta ja henkisesti terveeltä ihmiseltä. Lapsilla on onneksi onnea sen suhteen. Moni samanlaisessa tilanteessa oleva ihminen on nimittäin lähtenyt itsekin mukaan lapsen syrjimiseen ja kiusaamiseen.

Kenen lasta hän vihaa? 'Hänen lastaan' tarkoittaa jonkun muun lasta.

Mies vihaa lastaan.

Mä vihaan uusperhekuvioita! Vihaanvihaanvihaan! Oma mieheni on taas mun esikoiselle kylmä kuin kivi, ja meidän yhteiset lapset ovat parasta ikinä, niin lahjakkaita ja mahtavia ja heitä pitää ylistää koko ajan! Ja näin ei siis ollut ennen kuin meille syntyi toinen yhteinen lapsi. Meidän koko elämä on jatkuvasti mä ja esikoinen vs mies ja meidän yhteiset lapset. Rakkaus miestä kohtaan on hävinnyt ja pohdin vaan, koska voin erota. Sun tilanteessa ap, mä en myöskään voisi rakastaa tota miestä. Kauhee ihminen.

Uusperhe. Yäk.

Onko mies varmasti lapsen isä? Jos epäilee että lapsi onkin jonkun muun miehen? Eksä sanonut vaikka jotain tämän suuntaista riidan yhteydessä..

t. katsonut liikaa salkkareita :D

Taas niin tyypillinen uusperhekuvio... Tää on jo niin nähty, että itse en enää edes jaksa uskoa että rakastettuja eroperhelapsia olisi edes olemassa. 

Ehkä mies vihaa vanhempia lapsia. Myös teidän lastanne kun hän kasvaa.

Vierailija kirjoitti:

Mä vihaan uusperhekuvioita! Vihaanvihaanvihaan! Oma mieheni on taas mun esikoiselle kylmä kuin kivi, ja meidän yhteiset lapset ovat parasta ikinä, niin lahjakkaita ja mahtavia ja heitä pitää ylistää koko ajan! Ja näin ei siis ollut ennen kuin meille syntyi toinen yhteinen lapsi. Meidän koko elämä on jatkuvasti mä ja esikoinen vs mies ja meidän yhteiset lapset. Rakkaus miestä kohtaan on hävinnyt ja pohdin vaan, koska voin erota. Sun tilanteessa ap, mä en myöskään voisi rakastaa tota miestä. Kauhee ihminen.

Mitä tarkoitat tuolla "koska voin erota"? Mikä sinua estää? Eroa nyt niin, lakkaat tuhlaamasta omaa ja lastesi, varsinkin esikoisesi ainoaa elämää. Harmittaa vietävästi esikoisesti puolesta kun hän ei ole tuota kuviota valinnut vaan hänet on pakotettu osaksi tuollaista. Ei tuollaisessa henkisessä ympäristössä voi kasvaa normaaleja ihmisiä. Luuletko etteivät muutkin lapset huomaa tilannetta? Oletko miettinyt mitä se tekee heillekin?

Kamalaa! Tietääkö lapsen äiti? Kerro hänelle ja lapsi kauas miehestä! Tuollainen on lapselle traumatisoivaa, ja noin paskaa isää ei kukaan tarvitse. Onneksi lapsella on hyvä isäpuoli.

Kipuilee eroa lapsestaan minun mielestäni. Lapsen syntymä on voimakas tapahtuma joka nostaa tunteet pintaan ja toisen lapsenne syntymä ehkä muistutti häntä siitä kun ensimmäinen syntyi. Toisen lapsenne taaperoaika ja kaikki leikit ja isän ja lapsen yhteinen aika saa hänet muistamaan sen kun ensimmäinen lapsi oli pieni ja läheinen isälleen kuten toinen lapsenne on nyt - kunnes se kaikki päättyi huonosti. Nyt hän kokee ettei kuitenkaan kannata enää yrittää, kaikki on menetetty eikä hän koe olevansa enää oikeasti tuon vanhemman lapsen vanhempi vaan jokin sivullinen, vähän kuin setä. Se tuntuu hänestä tyhjältä ja se loukkaa häntä, siksi hän on allerginen lapselleen: lapsi symboloi hänelle hänen omaa sivuutettua arvoaan isänä ja muistuttaa ja ruokkii pelkoa siitä että hän menettää toisenkin lapsensa, ja pelko tekee hänet entistäkin vihaisemmaksi koska hän ei halua tulla muistutetuksi mistään niin kivuliaasta.

Äitien on vaikea kuvitella millaista on kun yhteiskunta pitää sinua lähinnä hyödyllisenä kummina vaikka tunnet että yhteys omaan lapseen on paljon syvempi. Tai miltä tuntuu kun lasta saa nähdä vain harvoin. Ainoat äidit jotka tätä pääsevät kokemaan ovat ne joiden lapset on huostaanotettu, ja kyllä heillekin kehittyy arvottomuuden tunteita "enkö ollutkaan omalle lapselleni tärkeä". Joskus se heijastuu lapsen ja vanhemman suhteeseen luovuttamisena.

Vihaa omaa lastaan?

Ei kai kukaan niin sekopää ole. Tai onhan meitä joka lähtöön.

Mies voisi piipahtaa päähoidossa, tutkimassa omia asenteitaan ja mistä ne kumpuaa.