Pitääkö kertoa miehelle, että olen ollut menneisyydessä suljetulla osastolla?

Älä kerro jos voit itse onn niin.

Jos sopiva hetki ja haluat kertoa niin kerro.

Älä kerro koska se ei vaikuta teidän elämään enää milläänkään tavalla ja voisi pelästyttää miehen.

Pitäisi kertoa. Parisuhde perustuu rehellisyydelle. Mieti mikä shokki tuo voisi olla jos joskus tulevaisuudessa saisi tietä jollain muulla tavalla? Ja jos purkaa kihlauksen ei teitä ole tarkoitettukaan avioon.

Minä kertoisin. En halua miestä, joka ei hyväksy mua virheineni ja sairauksineni. En haluaisi aloittaa yhteistä elämää salaillen asioita.

On se hyvä, tietää, miksi suominaiseen ei voi luottaa.  Täälläkin vähintään 50% naisista aina kertoo että sitä, tätä ja tuota ei kannata kertoa.  Kannattaako sellaisia naisia kunniottaa? 

Kerrotko menneet sukupuolitautisi? Kertoisitko abortista tai siitä että sinut on raiskattu? Kerrotko jos olet tehnyt rikoksen?

Tuo on täysin oma päätöksesi, sinulla saa olla henkilökohtaisia asioita joita et halua jakaa. En näe syytä miksi kertoisit jos se tuntuu sinusta liian omalta asialtasi. Jos asia vaivaa sinua, silloin kertoisin.

Jos et ole kertonut tähän päivään mennessä, niin aika surkea olet. Eikö ole rankkaa vaalia salaisuutta koko ajan? Varmaan ihan syystä olet suljetulla ollut, se asia on ollut yksi asia siitä minkälainen nyt olet, mutta jatkat silti valehtelua ilmeisesti aina. Mitäs sitten jos asia tulee ilmi huonoon aikaan? Millä sitten selität ettet kertonut? Syytätkö miestä asiasta, sanotko, että et luottanut häneen tarpeeksi kertoaksesi?

Nyt alat siis kertomaan ja nopeasti, vaikka jo heti huomenna hankit viinipullon tai kaksi, sanot miehelle, että sinun pitää puhua tärkeästä asiasta ja järjestät rauhallisen illan. Et valita asiasta, et syytä ketään, vaan vain kerrot. Jos mies lähtee, niin sitten asian piti mennä niin. Jos hän ymmärtää, niin hän lähtee tueksesi. Luulisi kertomisen puhdistavan mieltäsi, oli tulos mikä vaan. Varaudu tuleviin lisäkysymyksiin.

Vierailija kirjoitti:

On se hyvä, tietää, miksi suominaiseen ei voi luottaa.  Täälläkin vähintään 50% naisista aina kertoo että sitä, tätä ja tuota ei kannata kertoa.  Kannattaako sellaisia naisia kunniottaa? 

Yhtä hyvin aloituksen voisi kääntää toisinpäin, ei välttämättä mieskään tiedä pitääkö naiselle kertoa että on ollut suljetulla osastolla. Sukupuolesta riippumatta olen sitä mieltä että tuommoinen asia pitäisi kertoa jo aiemmin.

Olen lähtökohtaisesti sitä mieltä, että kaikesta pitäisi pystyä puhumaan. Mutta..Riippuu mistä syystä olet ollut suljetulla ja kuinka kauan olette olleet miehen kanssa yhdessä.

Jos esim. olet kokeillut huumeita ja tämän johdosta joutunut jonkinlaisen psyykosiin ja suljetulle. Mutta huumekokeilu jäi siihen yhteen kertaan, niin en välttämättä näe miksi tästä pitäisi miehelle kertoa. Jos tiedosta on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Mutta jos olet ollut jonkin mielenterveyshäiriön takia ja vaikka olet nyt parantunut. Niin mielestäni miehellä on kuitenkin oikeus tietää hiatoriastasi. Mitä jos tämä sairaus vaikka uusiutuu (toivottavasti ei) niin eikö ole hyvä, että miehesi on silloin tietoinen tästä.

No jos joku vanha mennyt juttu saisi miehen perääntymään niin saisi kyllä perääntyäkin. :D Luuleeko moni, että suljetulla olevalla on aina ollut joku mega dramaattinen mielenterveyshäiriö jossa hakataan ihmisiä kuola valuen ja ulvahdellaan alasti puuhun kiivenneenä? Vai mistä moinen reaktio voisi edes johtua?

Minusta ei, naisessa tuo asia ei merkitse mitään eikä ilmene mitenkään!

Alttius mt-ongelmiin on usein periytyvää. Mikäli saatte lapsia, niin lapsen tullessa viimeistään teini-ikään tuo sinun tilanteesi tulee esille.

Jos hieman avaisit minkä takia olet suljetulla ollut, niin olisi helpompi sanoa mitä miehesi asiasta ehkä ajattelee.

Vierailija kirjoitti:

Mies kosi minua ja vastasin myöntävästi. Mies ei kuitenkaan tiedä, että olen ollut hoidossa suljetulla osastolla. Edes lähimmät ystäväni eikä oma perheeni tiedä. Haluaisin olla rehellinen ja kertoa, mutta pelkään miehen purkavan kihlauksen ja jättävän minut. Olen parantunut ja ollut kunnossa jo yli 10 vuoden ajan. Mitä tekisitte tapauksessani?

Riippuu vähän siitä mikä oli syy siellä osastolla oloon. Esim sairaudet joihin on voimakas geneettinen alttius olisi reilua kertoa ennen kuin yhteisiä lapsia suunnittelette.

Vierailija kirjoitti:

Mies kosi minua ja vastasin myöntävästi. Mies ei kuitenkaan tiedä, että olen ollut hoidossa suljetulla osastolla. Edes lähimmät ystäväni eikä oma perheeni tiedä. Haluaisin olla rehellinen ja kertoa, mutta pelkään miehen purkavan kihlauksen ja jättävän minut. Olen parantunut ja ollut kunnossa jo yli 10 vuoden ajan. Mitä tekisitte tapauksessani?

Ole kiitollinen että sinulla on sentään vielä vapaus päättää kerrotko vai et. Tulevaisuudessa tämän hienon kansallisen kanta-arkiston myötä tuollaisten salaaminen on huomattavasti vaikeampaa, käytännössä mahdotonta jos kumppani on esimerkiksi lääkäri itse.

eikös kanta.fi hin voi olla antamattasustumustaan tietojen luovutukselle jolloin tiedot ei näkyisi?

antamatta suostumustaan

Vierailija kirjoitti:

Kerrotko menneet sukupuolitautisi? Kertoisitko abortista tai siitä että sinut on raiskattu? Kerrotko jos olet tehnyt rikoksen?

Tuo on täysin oma päätöksesi, sinulla saa olla henkilökohtaisia asioita joita et halua jakaa. En näe syytä miksi kertoisit jos se tuntuu sinusta liian omalta asialtasi. Jos asia vaivaa sinua, silloin kertoisin.

En, kun ei ole tarvetta. Mikään noista mainitsemistasi ei ole tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Jos et ole kertonut tähän päivään mennessä, niin aika surkea olet. Eikö ole rankkaa vaalia salaisuutta koko ajan? Varmaan ihan syystä olet suljetulla ollut, se asia on ollut yksi asia siitä minkälainen nyt olet, mutta jatkat silti valehtelua ilmeisesti aina. Mitäs sitten jos asia tulee ilmi huonoon aikaan? Millä sitten selität ettet kertonut? Syytätkö miestä asiasta, sanotko, että et luottanut häneen tarpeeksi kertoaksesi?

Nyt alat siis kertomaan ja nopeasti, vaikka jo heti huomenna hankit viinipullon tai kaksi, sanot miehelle, että sinun pitää puhua tärkeästä asiasta ja järjestät rauhallisen illan. Et valita asiasta, et syytä ketään, vaan vain kerrot. Jos mies lähtee, niin sitten asian piti mennä niin. Jos hän ymmärtää, niin hän lähtee tueksesi. Luulisi kertomisen puhdistavan mieltäsi, oli tulos mikä vaan. Varaudu tuleviin lisäkysymyksiin.

En syytä miestä mistään. Olin jo aikeissa kertoa, mutta suojelunhalu miestä kohtaan vei voiton, joten en kertonut. Olin suljetulla psykoosin ja pahan syömishäiriön takia. Lapsiasiaa ei tarvitse puida, koska emme niitä halua.

Kerroppa tuo niin miehesi ei enää koskaan katso sinua samalla tavalla.