Kotoa lähtevän nuoren varusteet
Onko vielä tapana kerätä nuorelle astioita, lakanoita yms. jo pidempään ennen kuin hän oikeasti muuttaa kotoa pois?
Haluaisin ostaa molemmille sellaisen ns. kapiokirstun ja kerätä sinne astiaston, aterimet, lasiston jne. Meillä on perittynä isäni vanha samanlainen vuodelta 1939. Saisi tavallaan jatkumon.
Onko aivan hullu idea?
Kommentit (46)
Sellainen kirstu voi olla hankala sijoittaa johonkin pieneen kämppään. Voithan hankkia tavaroita ihan muuten vaan.
Tuo on varmaankinvähentynyt siksi, että nykyään moni pystyy kerralla ostamaan en, mitä tarvitsee. On Ikeat ja muut, joita saa edullisesti kodin tavaraa. Aiemmin se oli oikeasti taloudellisesti iso juttu hankkia kaikki tarvittava ja siksi oli aloitettava ajoissa. Mutta ei ollenkaan tyhmää jos nuori itse ajatuksesta pitää.
Mulla kummit kuittas synttärilahjat teini-ikäisenä käytännössä kokonaan astioilla. Ja astioitahan saa rippi- ja yolahjaksi (tytöt ainakin, pojathan ei niitä tarvi...) Sain mukaani myös saamani pyyhkeet ja ne vanhat, joita olin kotona asuessani käyttänyt. Äiti osti lisää keittiövälineitä, joita en ollut vielä saanut lahjaksi.
Meillä ei kerätty. Ja hyvä niin, 18v nuoren maku on vähän erilainen kuin vaikka 14v nuoren maku. Jos olisi kerätty vaikka Teema-sarjaa, niin se olisi jäänyt käyttämättä ja tyttö olisi ostanut jotain muuta. Näin on käynyt monelle tuntemalleni nuorelle, joita kotoa lähtiessä harmittaa se, että on aloitettu jonkun sarjan kerääminen, mutta aikuisena se ei tunnu enää omalta. Sama lakanoiden kanssa: meillä aikanaan neiti 14v vannoin turkoosin nimeen, mutta 4v myöhemmin ainoa hyvä väri lakanoissa olikin valkoinen.
Saahan se mieli muuttua, mutta jos ei ole kerätty mitään valmiiksi, niin ei tarvitse tehdä kompromisseja.
Ajattelin jotain klassista, vuosikymmeniä kestävää. En sellaista että "tänä vuonna tykkään ja ensi vuonna en"...
Jos ei nuorta miellytä heti niin ainahan sen voi säilyttää lapsuudenkodissa siihen asti, että miellyttää. Tai ostaa samaa sarjaa kuin meillä on mökillä (josta tykkäävät) ja jättää ne sinne. Se mökkikin kun kuitenkin heille jossain vaiheessa jää.
Ap
Idea tavaroista on ihan käypänen, mutta itse se kirstu...mahtaako moni nuori sellaista arvostaa? Onko sille käyttöä nuoren omassa taloudessa?
h_ki kirjoitti:
Idea tavaroista on ihan käypänen, mutta itse se kirstu...mahtaako moni nuori sellaista arvostaa? Onko sille käyttöä nuoren omassa taloudessa?
Luulen että meillä arvostaisivat. Meillä on paljon antiikkia ja perintöhuonekaluja. Ja esineitä jotka on kulkeneet suvussa.
Mutta jos ei sekään miellytä, senkin voi pitää kakkosasunnolla niin kauan että ae ehkä miellyttääkin. Meidän ns mökki on sellainen iso suvun talo, jossa jokaiselle lapselle löytyy ihan perhekuntanakkin oma soppi. Sinne se ainakin sopii.
Myös lapsillasi on oma makunsa. Turha kerätä tavaraa, vaan kerää rahaa ja sitten, kun nuori lähtee kotoa niin käytte yhdessä ostamassa mitä nuori haluaa. Se äidin astiamaku ei välttämättä ole sitä mitä nuori haluaa.
Mitään astiastoa on järjetön kerätä. Muutama kappale mukeja, laseja, lautasia ja aterimet, kattila ja paistinpannu riittää, parit lakat ja pussilakanasetit. Tuollaiset maksaa n. 200e.
Vierailija kirjoitti:
Myös lapsillasi on oma makunsa. Turha kerätä tavaraa, vaan kerää rahaa ja sitten, kun nuori lähtee kotoa niin käytte yhdessä ostamassa mitä nuori haluaa. Se äidin astiamaku ei välttämättä ole sitä mitä nuori haluaa.
Mitään astiastoa on järjetön kerätä. Muutama kappale mukeja, laseja, lautasia ja aterimet, kattila ja paistinpannu riittää, parit lakat ja pussilakanasetit. Tuollaiset maksaa n. 200e.
Tietenkin on. Hyvä onkin.
Haluaisin antaa esineitä koska ne elää elämässä mukana. Voi vielä eläkkeellä muistella, että tämän ja tämän sain kun täytin 16 tms.
Raha ei tässä ole se ongelma. Eikä se etteikö voisi ostaa noita parin sadan taevikkeita näiden lisäksi.
Ei ollenkaan hullu idea. Pitää vaan antaa nuoren itsensä valita siihen sopivaa tavaraa. Ja kannattaa varautua siihenkin, että 12-vuotiaana aloitetun "kapiokirstun" sisältö ei sitten enää miellytä, kun 21-vuotiaan on muuttamassa omilleen, vaikka kuinka olisi itse valitsemiaan.
Periaate on kuitenkin se, että ei tarvitse sitten kerralla ostaa kaikkea. Toiseksi kotoa muuttava tuntee olonsa vieraassa paikassa paljon kotoisammaksi, kun siellä on ne omat tavarat, jotka on jo ajat sitten muuttoa varten varattu. Tämä toinen syy on se, jonka vuoksi kerralla uutena ostetut eivät poista mahdollista koti-ikävää yhtä hyvin kuin omat tutut tavarat.
Kyse on kai enemmän siitä, että kotoa lähtevällä olisi joku "pesämuna" eikä se, että siinä olisi sitten loppuelämän varusteet. Minäkin kannatan muki&paistinpannu-linjaa enemmän kuin täydellistä 12 hengen arvoastiastoa, sillä tarkoitus on tukea kotoa ensimmäistä kertaa lähtevää oman elämän alkuun.
Meillä ovat saaneet itse keräillä kotoa kaapeista mitä ovat katsoneet tarvitsevansa.
Kyllä sitä tavaraa ehtii ihan hyvin kerätä vaikka aloittaa rippijuhlista jolloin saa itse valita mitä astiastoa ym toivoo.
Itselle aloin kerätä tiettyjä astioita juuri rippijuhlissa ja sen jälkeen niitä tuli kaikissa muissakin juhlissa, ylppäreissä eniten. Ja kyllä vein ne Pentikin astiat (tai siis osan niistä) soluasuntoonikin. Ei käynyt mielessäkään että söisin viisi vuotta joltain rumilta Ikean astioilta ja ne Pentikit olisi "sinne oikeaan aikuiseen kotiin" kuten muutamat ehdottivat. Tarjoiluastioiden lisäksi olin saanut myös ruuanlaittovälineitä ja aterimia ostin itse ylppärirahoilla.
Eli kerää vaan, mutta kerää sen verran myöhäisessä vaiheessa että keräily lähtee lapsesta.
Me ei kuuluta kirkkoon eikä meillä ole ketään joka sitä tavaraa meille lahjoittaisi kuin me.
Ap
Kannattaa kuitenkin miettiä ensin, että haluaisikohan nuori itse valita ne astiansa ja lakanansa? Jotkut voivat olla kovinkin innokkaita hankkimaan itse asiat omaan kotiinsa - toisia ei varmaan sitten kiinnosta ollenkaan, kunhan on vaan jotain.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kuitenkin miettiä ensin, että haluaisikohan nuori itse valita ne astiansa ja lakanansa? Jotkut voivat olla kovinkin innokkaita hankkimaan itse asiat omaan kotiinsa - toisia ei varmaan sitten kiinnosta ollenkaan, kunhan on vaan jotain.
Tai valita ne yhdessä tulevan kumppaninsa kanssa.
Kyllä ainakin meillä myös pojat ovat arvostaneet astioita, lakanoita ym. vastaavia kodin tarvikkeita. Toinen muutti syksyllä opiskelija-asuntoon ja oli yhtä innostunut ensimmäisen oman kodin perustamisesta kuin tyttö olisi ollut vastaavassa tilanteessa.
Olin etukäteen kerännyt pojan itse valitsemia astioita (Teemaa ja Taikaa) ja yhdessä valitsimme matot, verhot ym. tarvikkeet. Rahaa paloi, joten olimme molemmat tyytyväisiä, ettei tarvinnut aivan nollasta aloittaa.
Astiat ehkä kannattaa hommata vasta muuttaessa, mutta kyllä esim. hyvät paistinpannut, kattilat, veitsisarjat, Fiskarsin sakset yms. työvälineet voi hommata etukäteen. Tekstiilejä en ostaisi vuosia etukäteen. Astioista ostaisin korkeintaan pienet sarjat peruskamaa, esim. Aino-lasit, jotka saa sitten tarvittaessa myytyä eteenpäin jos mieli vaihtuu.
Näin jälkikäteen harmittelen, että omaan ekaan asuntoon muuttaessa sain mukaani pari käytettyä kattilaa ja minulla oli varaa ostaa se halvin mahdollinen paistinpannu. Muutaman vuoden sisään olin jo äiti ja sinnittelin pitkään noilla kulahtaneilla ja huonosti toimivilla keittiövälineillä. Vasta sitten kun oli rahaa ja päätin ostaa kunnollisen paistinpannun, tajusin miksi ruuanlaitto oli tuntunut niin kauhean vaikealta ja ikävältä. No kai se nyt tuntuu ikävältä, jos ruoka aina palaa pohjaan. Että ei niillä lautasilla ole niin väliä, vaan tärkeintä olisi että perusarkea olisi helppo pyörittää. Sama juttu siivousvälineiden kanssa, sain jonkun sukulaisten vanhan imurin, josta putosi suulake putkineen joka välissä, jesarilla korjasin. Ei kovin kivaa ollut, mutta toisaalta opin arvostamaan toimivia välineitä.
Vierailija kirjoitti:
Astiat ehkä kannattaa hommata vasta muuttaessa, mutta kyllä esim. hyvät paistinpannut, kattilat, veitsisarjat, Fiskarsin sakset yms. työvälineet voi hommata etukäteen. Tekstiilejä en ostaisi vuosia etukäteen. Astioista ostaisin korkeintaan pienet sarjat peruskamaa, esim. Aino-lasit, jotka saa sitten tarvittaessa myytyä eteenpäin jos mieli vaihtuu.
Näin jälkikäteen harmittelen, että omaan ekaan asuntoon muuttaessa sain mukaani pari käytettyä kattilaa ja minulla oli varaa ostaa se halvin mahdollinen paistinpannu. Muutaman vuoden sisään olin jo äiti ja sinnittelin pitkään noilla kulahtaneilla ja huonosti toimivilla keittiövälineillä. Vasta sitten kun oli rahaa ja päätin ostaa kunnollisen paistinpannun, tajusin miksi ruuanlaitto oli tuntunut niin kauhean vaikealta ja ikävältä. No kai se nyt tuntuu ikävältä, jos ruoka aina palaa pohjaan. Että ei niillä lautasilla ole niin väliä, vaan tärkeintä olisi että perusarkea olisi helppo pyörittää. Sama juttu siivousvälineiden kanssa, sain jonkun sukulaisten vanhan imurin, josta putosi suulake putkineen joka välissä, jesarilla korjasin. Ei kovin kivaa ollut, mutta toisaalta opin arvostamaan toimivia välineitä.
Hei, toi oli tosi hyvä huomio, nuo kattilat, veitset jne. eli kunnolliset ruoanlaittovälineet!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös lapsillasi on oma makunsa. Turha kerätä tavaraa, vaan kerää rahaa ja sitten, kun nuori lähtee kotoa niin käytte yhdessä ostamassa mitä nuori haluaa. Se äidin astiamaku ei välttämättä ole sitä mitä nuori haluaa.
Mitään astiastoa on järjetön kerätä. Muutama kappale mukeja, laseja, lautasia ja aterimet, kattila ja paistinpannu riittää, parit lakat ja pussilakanasetit. Tuollaiset maksaa n. 200e.
Tietenkin on. Hyvä onkin.
Haluaisin antaa esineitä koska ne elää elämässä mukana. Voi vielä eläkkeellä muistella, että tämän ja tämän sain kun täytin 16 tms.
Raha ei tässä ole se ongelma. Eikä se etteikö voisi ostaa noita parin sadan taevikkeita näiden lisäksi.
Komarittaja ei säilytä tavaraa eläkevuosille, hän ottaa kuvan ja laittaa tavaran kiertoon. Eikö olisi helpompi mennä kauppaan, ottaa kuva sinusta kivasta sarjasta ja sitten lahjoittaa kuvasarja lapselle eläkepäivinä katsottavaksi?
Ei minusta lainkaan hullu idea. Riippuu nuoresta, kuka arvostaa tuollaista ja kuka ei. Tytöt saattavat hyvinkin tykätä.