Heikolla koulumenestyksellä menestyjäksi, kokemuksia kaivataan tueksi!
Meidän 6. luokkalaisella pojalla ollut aikojen alusta saakka haasteita koulunkäynnin kanssa. Hän on tuetun opetuksen piirissä, eli saa tukiopetusta ja on tehty koulupsykologin testit luki- ja oppimishäiriön kartoittamiseksi. Poika on aika välinpitämätön, mitä koulumenestykseen tulee. Hyvin pidetty kaverina, kiltti poika (mitä nyt äiti poissulkien kiltteyden piiristä) eikä häiriköi. Hän vaan ei opi ja eikä tee oppimisen eteen tarpeeksi, koska sillä ei ole hänelle merkitystä.
Kertokaahan te, joilla jo vanhempia lapsia, ja joiden lapsella ollut haasteita koulunkäynnin kanssa. Ovatko peruskoulun jälkeen löytäneet sen oman juttunsa ja pärjänneet elämässä?
Tämä asia heittää synkkää varjoa koko elämääni. Pelottaa, mitä lapsesta kasvaa. Koitetaan kasvattaa selkärankaa ja vastuuntuntoa, mutta toistaiseksi tuloksetta. Murkkuikäkin alkaa painaa päälle, vaikkakin viimeiset vuodet tuntuu olleen jo yhtä murkkuikäilyä.
Se ei ole mikään ongelma, jos vanhemmilla on varaa ja suhteita. Niillä sitten vaan pojan työelämä käyntiin. Mannerheimista Trumpiin on noita tumpelopoikia maailmalla.