Kotoa lähtevän nuoren varusteet

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Astiat ehkä kannattaa hommata vasta muuttaessa, mutta kyllä esim. hyvät paistinpannut, kattilat, veitsisarjat, Fiskarsin sakset yms. työvälineet voi hommata etukäteen. Tekstiilejä en ostaisi vuosia etukäteen. Astioista ostaisin korkeintaan pienet sarjat peruskamaa, esim. Aino-lasit, jotka saa sitten tarvittaessa myytyä eteenpäin jos mieli vaihtuu.

Näin jälkikäteen harmittelen, että omaan ekaan asuntoon muuttaessa sain mukaani pari käytettyä kattilaa ja minulla oli varaa ostaa se halvin mahdollinen paistinpannu. Muutaman vuoden sisään olin jo äiti ja sinnittelin pitkään noilla kulahtaneilla ja huonosti toimivilla keittiövälineillä. Vasta sitten kun oli rahaa ja päätin ostaa kunnollisen paistinpannun, tajusin miksi ruuanlaitto oli tuntunut niin kauhean vaikealta ja ikävältä. No kai se nyt tuntuu ikävältä, jos ruoka aina palaa pohjaan. Että ei niillä lautasilla ole niin väliä, vaan tärkeintä olisi että perusarkea olisi helppo pyörittää. Sama juttu siivousvälineiden kanssa, sain jonkun sukulaisten vanhan imurin, josta putosi suulake putkineen joka välissä, jesarilla korjasin. Ei kovin kivaa ollut, mutta toisaalta opin arvostamaan toimivia välineitä.

Hei, toi oli tosi hyvä huomio, nuo kattilat, veitset jne. eli kunnolliset ruoanlaittovälineet!

Ap

Näistä mä lähtisin aloittamaan :) Kaunis kerätty astiasto oli itselleni tosi tärkeä ja arvostin sitä, mutta just noi kodin perustarvikkeet oli sitten sitä halvinta kaupasta saatavaa, kun kaikki piti ostaa kerralla ja itse en viitsinyt kaikkea maksattaa vanhemmillani kun omiakin säästöjä minulla oli. Ihan toimivia tavaroita kyllä, mutta nyt kun opiskelut ovat päättyneet ja tulotasokin on aikalailla eri luokkaa kuin silloin, huomaan manaavani epäkäytännöllisiä leivontakulhojani, huonosti toimivaa imuriani, typerän mallisia maustemittoja, rumaa leivänpaahdinta yms. Mitään järkeä ei olisi "hyviä" tavaroita heittää pois, mutta arjen laatu paranisi kyllä toimivammilla ratkaisuilla paljon. Joten itse lähtisin vaikka yläasteikäisen kohdalla satsaamaan kalliin astiaston sijaan noihin arjen perustarvikkeisiin ostamalla mahdollisimman laadukasta ja toimivaa - sitä astiastoa ehtii miettimään sitten pari vuotta ennen kotoa muuttoa tarkemmin, kun harva opiskelija ihan 16 hengen astiastoa tarvitsee opiskelujensa aikana (vievät muuten kamalasti tilaa, kokemusta on :D)

Astiaston voi antaa häälahjaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla kummit kuittas synttärilahjat teini-ikäisenä käytännössä kokonaan astioilla. Ja astioitahan saa rippi- ja yolahjaksi (tytöt ainakin, pojathan ei niitä tarvi...) Sain mukaani myös saamani pyyhkeet ja ne vanhat, joita olin kotona asuessani käyttänyt. Äiti osti lisää keittiövälineitä, joita en ollut vielä saanut lahjaksi.

Tämän palstan seksistisyys jaksaa kyllä aina hämmentää. Pojat ei tarvii astioita? Kyllä mä kupista join ja lautaselta söin silloinkin kun olin opiskelija. Toisaalta taas laaja astiastoa en muista yhdelläkään tytölläkään - ja mihin ne olisi opiskelijakämpässä edes mahtuneet. 

Tämäkin älytön yleistys saa peukkuja, joten on aika ikävää, miten aikuiset naiset omista poikalapsistaan ajattelee. 

Tottakai tarvitsee ja esim minulla isäni ja veljeni on todellsiia esteetikkoja ja sisustajia. Ei ole meillä ns naisten juttu. Omat lapseni vaan on tyttöjä! ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Astiat ehkä kannattaa hommata vasta muuttaessa, mutta kyllä esim. hyvät paistinpannut, kattilat, veitsisarjat, Fiskarsin sakset yms. työvälineet voi hommata etukäteen. Tekstiilejä en ostaisi vuosia etukäteen. Astioista ostaisin korkeintaan pienet sarjat peruskamaa, esim. Aino-lasit, jotka saa sitten tarvittaessa myytyä eteenpäin jos mieli vaihtuu.

Näin jälkikäteen harmittelen, että omaan ekaan asuntoon muuttaessa sain mukaani pari käytettyä kattilaa ja minulla oli varaa ostaa se halvin mahdollinen paistinpannu. Muutaman vuoden sisään olin jo äiti ja sinnittelin pitkään noilla kulahtaneilla ja huonosti toimivilla keittiövälineillä. Vasta sitten kun oli rahaa ja päätin ostaa kunnollisen paistinpannun, tajusin miksi ruuanlaitto oli tuntunut niin kauhean vaikealta ja ikävältä. No kai se nyt tuntuu ikävältä, jos ruoka aina palaa pohjaan. Että ei niillä lautasilla ole niin väliä, vaan tärkeintä olisi että perusarkea olisi helppo pyörittää. Sama juttu siivousvälineiden kanssa, sain jonkun sukulaisten vanhan imurin, josta putosi suulake putkineen joka välissä, jesarilla korjasin. Ei kovin kivaa ollut, mutta toisaalta opin arvostamaan toimivia välineitä.

Hei, toi oli tosi hyvä huomio, nuo kattilat, veitset jne. eli kunnolliset ruoanlaittovälineet!

Ap

Näistä mä lähtisin aloittamaan :) Kaunis kerätty astiasto oli itselleni tosi tärkeä ja arvostin sitä, mutta just noi kodin perustarvikkeet oli sitten sitä halvinta kaupasta saatavaa, kun kaikki piti ostaa kerralla ja itse en viitsinyt kaikkea maksattaa vanhemmillani kun omiakin säästöjä minulla oli. Ihan toimivia tavaroita kyllä, mutta nyt kun opiskelut ovat päättyneet ja tulotasokin on aikalailla eri luokkaa kuin silloin, huomaan manaavani epäkäytännöllisiä leivontakulhojani, huonosti toimivaa imuriani, typerän mallisia maustemittoja, rumaa leivänpaahdinta yms. Mitään järkeä ei olisi "hyviä" tavaroita heittää pois, mutta arjen laatu paranisi kyllä toimivammilla ratkaisuilla paljon. Joten itse lähtisin vaikka yläasteikäisen kohdalla satsaamaan kalliin astiaston sijaan noihin arjen perustarvikkeisiin ostamalla mahdollisimman laadukasta ja toimivaa - sitä astiastoa ehtii miettimään sitten pari vuotta ennen kotoa muuttoa tarkemmin, kun harva opiskelija ihan 16 hengen astiastoa tarvitsee opiskelujensa aikana (vievät muuten kamalasti tilaa, kokemusta on :D)

Astiaston voi antaa häälahjaksi.

Paitsi että nykyään valtaosa menee naimisiin vasta sitten, kun se "aikuisen koti" tarvikkeineen on jo olemassa. Moni myös lyö yhteen kaksi "aikuisen kotia", joten kolmansille astiastoille ei ehkä enää ole tarvetta.

Idea on edelleen ihan hieno. Ennen se oli ihan normaalia. Mutta ennen kuin aloittaa homman, kannattaa keskustella nuorien kanssa ja kuunnella heitä herkällä korvalla. Samalla kannattaa myös perustella, miksi kerättävä tavara on ajatonta. Jos nuori nyt tykkää leiskuvista väreistä, niin ostetaan hänelle joululahjaksi leiskuva pussilakana, mutta sinne kapiokirstuun kerätään hillittyä ja ajatonta.

En muista, että minulle olisi vasiten kerätty tavaraa, mutta kyllähän sitä kertyi. Oli kertynyt jo lakanoita, tyynyliinoja ja pyyhkeitä. Äiti antoi kaksi sinistä Kilta-sarjan teekuppia ja tassit sekä yhden korvallisen murokulhon samaa sarjaa. Joululahjaksi olin saanut pienen kahvipannun ja punaisen emalikasarin, sen kalakuvioisen. Ruokailuvälineet olivat vähän paripuolia, mutta aloin vähitellen sitten hankkia uusia. Ensimmäinen ostos opiskelukaupungissa oli paistinpannu, valurautainen, joka on palvellut siitä lähtien pian viisikymmentä vuotta. Kilta-sarjaa aloin keräillä vähitellen, aina kun huomasin jossain hyvän tarjouksen, ostin pari lautasta tai kuppia. Nyt mietin, raaskisinko luopua niistä. Parhaiten aikaa on kestänyt mainittu paistinpannu!

Mulla oli aikoinaan pieni laatikko, jossa oli yhdet lakanat, veitsi, aterinsetti, vanhoja sekalaisia astioita ja eripari mukeja joita saanu lapsena synttärilahjoiksi jne. Ylppäreinä sain ekat matchaavat lasit sitten lahjaksi :D.

Siskolla joka asuu vielä kotona on about kaikki mitä voi kuvitella tarvitsevansa :D! Aikoo muuttaa kunhan pääsee opiskelemaan eli vielä aikaa kerätä se yleiskone ja vieraslakanat jotka "puuttuu".

Keittiövälineiden/työkalujen kerääminen astiaston sijaan on loistava idea. Moni muuttaa ensimmäiseksi soluasuntoon tai kimppakämppään, jonne 12 hengen arabian astiastoa ei ole edes mahdollista viedä. Lisäksi monet opiskelevat ulkomailla, reissaavat ja muuttavat usein. Mammuttiastiasto saattaa olla vielä riippakivi siinä vaiheessa. Sen sijaan hyvät tarvikkeet ruuanlaittoon ovat ehdottomasti hyödyllisiä heti alusta alkaen. Saa paremman lähtökohdan muutenkin taloudenpidolleen, surkeilla välineillä nyhrystäminen tappaa ruuanlaittoinnon välittömästi. Veitset yms eivät myöskään sinällään muutu aikojen saatossa, ja harvoin lakkaavat miellyttämästä silmää. Kuten jo sanottu, 14-vuotiaana aloitettu astiasarja ei ehkä vastaa enää sitä minkä astiaston kokee käytännöllisimmäksi 30-vuotiaana. Ja erityisesti: kuuntele nuorta mitä hän toivoo!