Kotoa lähtevän nuoren varusteet

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös lapsillasi on oma makunsa. Turha kerätä tavaraa, vaan kerää rahaa ja sitten, kun nuori lähtee kotoa niin käytte yhdessä ostamassa mitä nuori haluaa. Se äidin astiamaku ei välttämättä ole sitä mitä nuori haluaa.

Mitään astiastoa on järjetön kerätä. Muutama kappale mukeja, laseja, lautasia ja aterimet, kattila ja paistinpannu riittää, parit lakat ja pussilakanasetit. Tuollaiset maksaa n. 200e.

Tietenkin on. Hyvä onkin.

Haluaisin antaa esineitä koska ne elää elämässä mukana. Voi vielä eläkkeellä muistella, että tämän ja tämän sain kun täytin 16 tms.

Raha ei tässä ole se ongelma. Eikä se etteikö voisi ostaa noita parin sadan taevikkeita näiden lisäksi.

Komarittaja ei säilytä tavaraa eläkevuosille, hän ottaa kuvan ja laittaa tavaran kiertoon. Eikö olisi helpompi mennä kauppaan, ottaa kuva sinusta kivasta sarjasta ja sitten lahjoittaa kuvasarja lapselle eläkepäivinä katsottavaksi?

No minä en ole konmarittaja.

Ja se että ostaa järkevästi ja harkiten hyvää joka kestää on paljon järkevämpää kuin yhtäkkinen pohauttelu tai muotivirtausten perässä meneminen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Onko vielä tapana kerätä nuorelle astioita, lakanoita yms. jo pidempään ennen kuin hän oikeasti muuttaa kotoa pois?

Haluaisin ostaa molemmille sellaisen ns. kapiokirstun ja kerätä sinne astiaston, aterimet, lasiston jne. Meillä on perittynä isäni vanha samanlainen vuodelta 1939. Saisi tavallaan jatkumon.

Onko aivan hullu idea?

Ei ole. Se on vaan järkevää kerätä sitä nuoren mieleistä tavaraa pikkuhiljaa niin ei tarvtise kaikkea sitten ostaa kertarysäyksellä. Mä itse tein niin ja mutta veljet eivät ja  veljet huomasivat  pois kotoa muuttaessaan että oli siskon keräilyssä järkeä kun valtaosa tavaroista oli jo  valmiina.

Omalle lapselle on tullut kerättyä kaikenlaista astiastoa, huonekalua yms. ja  lisäksi  hommaan Ikeasta sen starttipaketin kattiloineen sitten kun tuo lentää pesästä.

Tuossahan on sekin pointti että näin ne nuoret eivät  jää peräkammaria asustamaan kun niille iskee hinku käyttää niitä omia astioita ja lakanoita.. ;)

Kovin moni mollaa sitä itse kirstua.

Mulla on itselläni sellainen ja se on mitä monikäyttöisin huonekalu!

Ostin aikoinaan Anttilasta mäntypuisen arkun, siis tasakansi ja saranat. Maalasin ja kokosin ihan itte. Ja se on toiminut pöytänä ja tuolina ja säilytystilana. Aina on paikkansa löytänyt.

Mun mielestä se tavaroiden kerääminen on ihan hyvä aloittaa ajoissa. Muuttaessa tulee kuitenkin kaikenlaista tarvetta ja rahanmenoa, niin onhan se kiva jos jotain on jo valmiina. Ja sitten on se henkinen puoli. Itse muistan, miten joskus avasin laatikon (ei ollut vielä kirstua silloin) ja haaveilin siitä millaista elämä tulee olemaan kun muutan omilleni.

Minä en rehellisesti sanottuna ymmärrä tätä ajatusta, että nuoren itse valitsema astiasarja, lakanat tai pyyhkeet eivät sitten muutaman vuoden päästä olisikaan mieleisiä. Ovatko nykynuoret tosiaan niin pilalle lellittyjä, että edes aamukahvia ei voi juoda, jos mukin malli ei enää olekaan kiva? Mitä sille opiskelijoiden rahapulalle on tapahtunut? Eikö pitäisi olla tyytyväinen, että on kahvimuki itselle ja muutamalle kaverillekin?

Henkinen puoli.

Aattelin että murrosiän myrskyissä on kiva, kun on tällainen konkreettinen asia, jota vanhemmat kartuttaa rakkaudella. Että se kota irtautuminen liittyy konkreettiseen asiaan joka tavallaan symboloi sitä, että kotoa lähteminne on luonnollista.

Minut itseni heitettiin ulos kotoa uuden miehen tieltä 16-vuotiaana. Ensin äiti oli armoitettu kotirouva ja martta ja kun se ei huvittanut, viskasi lapsenkin menemään kuin roskan.

Ap

Tasakantinen kirstu on mitä monikäyttöisin. Meillä niitä on sohvapöytinä, lakanasäilytyksessä, lehtikoreina, leluille... Melkein ihan mihin vaan se käy.

Vierailija kirjoitti:

Myös lapsillasi on oma makunsa. Turha kerätä tavaraa, vaan kerää rahaa ja sitten, kun nuori lähtee kotoa niin käytte yhdessä ostamassa mitä nuori haluaa. Se äidin astiamaku ei välttämättä ole sitä mitä nuori haluaa.

Mitään astiastoa on järjetön kerätä. Muutama kappale mukeja, laseja, lautasia ja aterimet, kattila ja paistinpannu riittää, parit lakat ja pussilakanasetit. Tuollaiset maksaa n. 200e.

Pointti tässä taisi ollakin se että sinne kerätään mitä nuori haluaa eikä sitä mitä äiti haluaa.

Mä en lähtis tohon etukäteen tavaran keräämiseen. Monelle on kerätty ja sitten kun muksu saa ne, niin on tyytyväinen... mutta lakanat on väärän väriset, astiastot viime vuosituhannelta..

Mieluummin rahaa säästöön ja sitten yhdessä shoppailemaan siihen aikaan sopivia asioita. Kertakulutusyhteiskunta on täällä, valitettavasti. Ei enää samoja pellavalakanoita pidetä arvossaan vuosikymmeniä.

Vierailija kirjoitti:

Minä en rehellisesti sanottuna ymmärrä tätä ajatusta, että nuoren itse valitsema astiasarja, lakanat tai pyyhkeet eivät sitten muutaman vuoden päästä olisikaan mieleisiä. Ovatko nykynuoret tosiaan niin pilalle lellittyjä, että edes aamukahvia ei voi juoda, jos mukin malli ei enää olekaan kiva? Mitä sille opiskelijoiden rahapulalle on tapahtunut? Eikö pitäisi olla tyytyväinen, että on kahvimuki itselle ja muutamalle kaverillekin?

Mä jossain vaiheessa hommasin pikkuhiljaa uusia  astioita ja laitoin teininä kerätyt kiertoon, toki  osan vain. Muutamat astiat ja esineet ovat osoittautuneet niin rakkaiksi että ovat olleet kaikissa kodeissani. Kattilat olen uusinut ja veitset päivittänyt paremmiksi.

Esimerkiksi Marimekon lakanat ja Arabian astiat ja Iittalan ja Hackmannin tuotteet on kyllä ihan ajattomia. Nytkin minulla on joululiinana 70-luvulla ostettu liina ja astiat on vuonna 1982 anopilta saadut. Aterimetkin on lapsuudenkodista. Ne on myös näemmä otettu taas uudistuotantoonkin.

Taitaa olla sekä kasvatus- että rahakysymys, arvostaako nuori etukäteen kerättyjä astioita, ruuan valmistukseen tarkoitettuja tavaroita, lakanoita ym.

Jos lapsi on oppinut kotonaan arvostamaan klassikkoja, osaa hän varmasti arvostaa niitä myös omassa kodissaan. Jos taas vanhemmat ovat enemmän taipuvaisia kertakäyttökulttuuriin, oppii nuori saman arvomaailman.

Jos nuori on oppinut saamaan lähes kaiken haluamansa, hän on tuskin oppinut rahan arvoa. Jos taas kotona on opetettu, ettei raha kasva puussa, on nuori varmasti tyytyväinen, että perustarvikkeista on ainakin osa jo valmiina omaan kotiinsa muuttaessaan.

Meillä kun poika lähti opiskelemaan, niin hänelle tarjottiin, että voitaisiin lähteä vaikka Ikeaan ja hakea koko kodin kaikki tavarat kerralla. Tämä ei hänelle sopinut, vaan hän sanoi, että kuulemma häntä "vituttaa" jos joku muu ostaa hänelle epämieluista tavaraa ja että haluaa itse hankkia tavaransa, kun ei kuulemma ikean tuotteista tykkää.

Sen sijaan hän haali itselleen täältä kotoa ties mitä 80-luvun astioita, mummon vanhoja lakanoita ja ties mitä keräilyeriä mukaansa sinne asuntoon. Rahaa sitten annettiin kyllä mukaan tonnin verran, kun laskettiin, että hän oli näillä taloudellisilla valinnoillaan varmaan sen verran suunnilleen säästänyt. Nyt on 8 vuotta asunut samassa asunnossa ja edelleen siellä on niitä samoja tavaroita, joita silloin täältä kotoa otti mukaansa. Huonekaluja on hankkinut jonkin verran lisää sinne erilaisilta facebook-kirppiksiltä ym.

Vierailija kirjoitti:

Mulla kummit kuittas synttärilahjat teini-ikäisenä käytännössä kokonaan astioilla. Ja astioitahan saa rippi- ja yolahjaksi (tytöt ainakin, pojathan ei niitä tarvi...) Sain mukaani myös saamani pyyhkeet ja ne vanhat, joita olin kotona asuessani käyttänyt. Äiti osti lisää keittiövälineitä, joita en ollut vielä saanut lahjaksi.

Tämän palstan seksistisyys jaksaa kyllä aina hämmentää. Pojat ei tarvii astioita? Kyllä mä kupista join ja lautaselta söin silloinkin kun olin opiskelija. Toisaalta taas laaja astiastoa en muista yhdelläkään tytölläkään - ja mihin ne olisi opiskelijakämpässä edes mahtuneet. 

Tämäkin älytön yleistys saa peukkuja, joten on aika ikävää, miten aikuiset naiset omista poikalapsistaan ajattelee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Astiat ehkä kannattaa hommata vasta muuttaessa, mutta kyllä esim. hyvät paistinpannut, kattilat, veitsisarjat, Fiskarsin sakset yms. työvälineet voi hommata etukäteen. Tekstiilejä en ostaisi vuosia etukäteen. Astioista ostaisin korkeintaan pienet sarjat peruskamaa, esim. Aino-lasit, jotka saa sitten tarvittaessa myytyä eteenpäin jos mieli vaihtuu.

Näin jälkikäteen harmittelen, että omaan ekaan asuntoon muuttaessa sain mukaani pari käytettyä kattilaa ja minulla oli varaa ostaa se halvin mahdollinen paistinpannu. Muutaman vuoden sisään olin jo äiti ja sinnittelin pitkään noilla kulahtaneilla ja huonosti toimivilla keittiövälineillä. Vasta sitten kun oli rahaa ja päätin ostaa kunnollisen paistinpannun, tajusin miksi ruuanlaitto oli tuntunut niin kauhean vaikealta ja ikävältä. No kai se nyt tuntuu ikävältä, jos ruoka aina palaa pohjaan. Että ei niillä lautasilla ole niin väliä, vaan tärkeintä olisi että perusarkea olisi helppo pyörittää. Sama juttu siivousvälineiden kanssa, sain jonkun sukulaisten vanhan imurin, josta putosi suulake putkineen joka välissä, jesarilla korjasin. Ei kovin kivaa ollut, mutta toisaalta opin arvostamaan toimivia välineitä.

Hei, toi oli tosi hyvä huomio, nuo kattilat, veitset jne. eli kunnolliset ruoanlaittovälineet!

Ap

Näistä mä lähtisin aloittamaan :) Kaunis kerätty astiasto oli itselleni tosi tärkeä ja arvostin sitä, mutta just noi kodin perustarvikkeet oli sitten sitä halvinta kaupasta saatavaa, kun kaikki piti ostaa kerralla ja itse en viitsinyt kaikkea maksattaa vanhemmillani kun omiakin säästöjä minulla oli. Ihan toimivia tavaroita kyllä, mutta nyt kun opiskelut ovat päättyneet ja tulotasokin on aikalailla eri luokkaa kuin silloin, huomaan manaavani epäkäytännöllisiä leivontakulhojani, huonosti toimivaa imuriani, typerän mallisia maustemittoja, rumaa leivänpaahdinta yms. Mitään järkeä ei olisi "hyviä" tavaroita heittää pois, mutta arjen laatu paranisi kyllä toimivammilla ratkaisuilla paljon. Joten itse lähtisin vaikka yläasteikäisen kohdalla satsaamaan kalliin astiaston sijaan noihin arjen perustarvikkeisiin ostamalla mahdollisimman laadukasta ja toimivaa - sitä astiastoa ehtii miettimään sitten pari vuotta ennen kotoa muuttoa tarkemmin, kun harva opiskelija ihan 16 hengen astiastoa tarvitsee opiskelujensa aikana (vievät muuten kamalasti tilaa, kokemusta on :D)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla kummit kuittas synttärilahjat teini-ikäisenä käytännössä kokonaan astioilla. Ja astioitahan saa rippi- ja yolahjaksi (tytöt ainakin, pojathan ei niitä tarvi...) Sain mukaani myös saamani pyyhkeet ja ne vanhat, joita olin kotona asuessani käyttänyt. Äiti osti lisää keittiövälineitä, joita en ollut vielä saanut lahjaksi.

Tämän palstan seksistisyys jaksaa kyllä aina hämmentää. Pojat ei tarvii astioita? Kyllä mä kupista join ja lautaselta söin silloinkin kun olin opiskelija. Toisaalta taas laaja astiastoa en muista yhdelläkään tytölläkään - ja mihin ne olisi opiskelijakämpässä edes mahtuneet. 

Tämäkin älytön yleistys saa peukkuja, joten on aika ikävää, miten aikuiset naiset omista poikalapsistaan ajattelee. 

Toiset ne vaan ymmärtää sarkasmia paremmin kuin toiset. 

Minusta on oikein hyvä idea. Mulle kans äiti keräsi pikkuhiljaa tavaroita omaa kämppää varten ja arvostin kyllä tosi paljon :) Oli kiva, että ei tarvinnut kertarysäyksellä sitten ostaa kaikkea. Omaan kämppään muutossa ja opiskelemaan lähtiessä tulee paljon muitakin kuluja, niin on ihan hyvä että kaikkia rahoja ei tarvitse käyttää kattiloihin ja paistinpannuihin.  Itsekin kyllä ylioppilasrahoillani ostin sitten jotain tiettyjä juttuja, joita halusin. Lisäksi olin kerännyt monta vuotta yhtä tiettyä astiasarjaa, sain sitä aina merkkipäivinä lahjaksi esim. sukulaisilta. Tiedän, että tuo astisarjan keräys jakaa aika paljon mielipiteitä ja osa on sitä mieltä, että se on ihan turhaa kun Ikeasta voi halvalla ostaa koko setin. Itse vaan olen vähän "astiahullu" ja silmääni miellyttää monet vähän kalliimmat astiat niin tykkäsin kyllä sarjaa kerätä. Varmasti moni tyttö ainakin tykkää, näin oli ainakin monella kaverillanikin :) Mutta kannattaa kuitenkin nuoren itsensä kanssa valita sarja, että saa mieleisensä! Siinä on sitten ihan helppo lahjaideakin aina jouluksi ja synttäreiksi.

Vierailija kirjoitti:

Kyse on kai enemmän siitä, että kotoa lähtevällä olisi joku "pesämuna" eikä se, että siinä olisi sitten loppuelämän varusteet. Minäkin kannatan  muki&paistinpannu-linjaa enemmän kuin täydellistä 12 hengen arvoastiastoa, sillä tarkoitus on tukea kotoa ensimmäistä kertaa lähtevää oman elämän alkuun.

Meillä ovat saaneet itse keräillä kotoa kaapeista mitä ovat katsoneet tarvitsevansa.

Meillä myös kun kuopus muutti poikaystävänsä kanssa yhteen, hän sai vapaasti kerätä kotoa mitä halusi. Ihan huonekaluja myöten. Olimme mieheni kanssa muuttamassa pienempään, joten oli ihan tervetullut keino päästä ylimääräisestä kamasta eroon. MUTTA ongelmaksi osoittautui poikaystävän ahne äiti!

Harrastin aikoinaan posliininmaalausta ja kun tuo Villeroy&Bochin hedelmäastiasto viehätti silmää, maalasin sitten sen tyylisesti jos jonkinlaista kippoa ja vatia. Olivat kehuttuja.

No mutta siis se tyttären tuleva anoppi vei kaikki parhaimmat Arabian astiat, verhot, uunivuokasetit ja kattilat. Kyselemättä tms. Hän otti tavakseen mennä "kylään" aina silloin, kun nuoret olivat olleet viikonlopun meillä. Eräänkin kerran anopin soittelu alkoi jo sunnuntai aamupäivällä, että mihinkäs aikaan nuoripari on kotiutumassa.

Syykin selvisi, kun kävimme kihlajaiskahvit ryyppäämässä sen anopin luona. Jo ulko-ovella tuli vastaan tekemäni ulkokoristeet. Oli myös minun ompelemat Marimekon verhot (olin 70-luvulla Marimekon tehtaalla töissä ja ostin kappakaupalla virhepainatuskankaita pilkkahintaan, joten tunnistin kyllä....) ja maalaamani pullavadit pöydässä!

Myöhemmin kysyin tyttäreltäni, että oliko hän lahjoittanut nämä tavarat ja tytär vastasi että ei todellakaan! Että eukko vaan tulee pöyhimään ja kasaamaan tavaraa eteiseen ja kantaa ne autoonsa. Tosta noin vaan.

Aioin käydä tyttären tavarat hakemassa pois mutta mieheni sanoi, että et kyllä rupea riitaa haastamaan. Ja tytärkin sanoi, että valtaosa tavaroista on jo pistetty eteenkinpäin!

Vierailija kirjoitti:

Minusta on oikein hyvä idea. Mulle kans äiti keräsi pikkuhiljaa tavaroita omaa kämppää varten ja arvostin kyllä tosi paljon :) Oli kiva, että ei tarvinnut kertarysäyksellä sitten ostaa kaikkea. Omaan kämppään muutossa ja opiskelemaan lähtiessä tulee paljon muitakin kuluja, niin on ihan hyvä että kaikkia rahoja ei tarvitse käyttää kattiloihin ja paistinpannuihin.  Itsekin kyllä ylioppilasrahoillani ostin sitten jotain tiettyjä juttuja, joita halusin. Lisäksi olin kerännyt monta vuotta yhtä tiettyä astiasarjaa, sain sitä aina merkkipäivinä lahjaksi esim. sukulaisilta. Tiedän, että tuo astisarjan keräys jakaa aika paljon mielipiteitä ja osa on sitä mieltä, että se on ihan turhaa kun Ikeasta voi halvalla ostaa koko setin. Itse vaan olen vähän "astiahullu" ja silmääni miellyttää monet vähän kalliimmat astiat niin tykkäsin kyllä sarjaa kerätä. Varmasti moni tyttö ainakin tykkää, näin oli ainakin monella kaverillanikin :) Mutta kannattaa kuitenkin nuoren itsensä kanssa valita sarja, että saa mieleisensä! Siinä on sitten ihan helppo lahjaideakin aina jouluksi ja synttäreiksi.

Niin ja lisäyksenä vielä tähän viestiini, että siitäkin syystä kannattaa pikkuhiljaa ostaa tarvikkeita, että varsinkin ruuanlaittovälineet kuten veitset, paistinpannu kannattaa ostaa laadukkaana ja toki maksavat vähän enemmän. Mulla on vieläkin käytössä samat kattilat ja paistinpannut ja veitsisarja 7 vuotta myöhemmin eivätkä ole miksikään menneet vaikka ruokaa laitan todella paljon! :)

Antelias kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on kai enemmän siitä, että kotoa lähtevällä olisi joku "pesämuna" eikä se, että siinä olisi sitten loppuelämän varusteet. Minäkin kannatan  muki&paistinpannu-linjaa enemmän kuin täydellistä 12 hengen arvoastiastoa, sillä tarkoitus on tukea kotoa ensimmäistä kertaa lähtevää oman elämän alkuun.

Meillä ovat saaneet itse keräillä kotoa kaapeista mitä ovat katsoneet tarvitsevansa.

Meillä myös kun kuopus muutti poikaystävänsä kanssa yhteen, hän sai vapaasti kerätä kotoa mitä halusi. Ihan huonekaluja myöten. Olimme mieheni kanssa muuttamassa pienempään, joten oli ihan tervetullut keino päästä ylimääräisestä kamasta eroon. MUTTA ongelmaksi osoittautui poikaystävän ahne äiti!

Harrastin aikoinaan posliininmaalausta ja kun tuo Villeroy&Bochin hedelmäastiasto viehätti silmää, maalasin sitten sen tyylisesti jos jonkinlaista kippoa ja vatia. Olivat kehuttuja.

No mutta siis se tyttären tuleva anoppi vei kaikki parhaimmat Arabian astiat, verhot, uunivuokasetit ja kattilat. Kyselemättä tms. Hän otti tavakseen mennä "kylään" aina silloin, kun nuoret olivat olleet viikonlopun meillä. Eräänkin kerran anopin soittelu alkoi jo sunnuntai aamupäivällä, että mihinkäs aikaan nuoripari on kotiutumassa.

Syykin selvisi, kun kävimme kihlajaiskahvit ryyppäämässä sen anopin luona. Jo ulko-ovella tuli vastaan tekemäni ulkokoristeet. Oli myös minun ompelemat Marimekon verhot (olin 70-luvulla Marimekon tehtaalla töissä ja ostin kappakaupalla virhepainatuskankaita pilkkahintaan, joten tunnistin kyllä....) ja maalaamani pullavadit pöydässä!

Myöhemmin kysyin tyttäreltäni, että oliko hän lahjoittanut nämä tavarat ja tytär vastasi että ei todellakaan! Että eukko vaan tulee pöyhimään ja kasaamaan tavaraa eteiseen ja kantaa ne autoonsa. Tosta noin vaan.

Aioin käydä tyttären tavarat hakemassa pois mutta mieheni sanoi, että et kyllä rupea riitaa haastamaan. Ja tytärkin sanoi, että valtaosa tavaroista on jo pistetty eteenkinpäin!

Jos tämä ei ole trolli, niin olisi kyllä pikkuisen itsekkäämmäksi kannattanut tytär kasvattaa. Tunnustan, että en ole aina ylpeä omien lasteni itsepäisyydestä. Sen uskallan taata, että yhdelläkään heistä ei tule olemaan tuollaistan anoppia.

Kerro myös miehellesi, että ethän se ole SINÄ, joka riitelet jos haet omat = tyttäresi tavarat pois. Et ehkä sinäkään kovin terävä ole, jos edelleen kannat tyttärellesi tavaraa edelleen anopin vietäväksi.

37 : millä tavalla anoppi itse selittää omaa toimintaansa, KUN (!) kysytte siitä häneltä?