Saako raivoavan 4-vuotiaan huutaa ja uhkailla hiljaiseksi?

uhata jättää minnekään

nimim. vähän avuton ap

Ei tosiaan saa uhkailla jättää minnekään eikä huutokilpailuun kannata lähteä.



Mutta ääntä voi ja pitääkin lujittaa jos lapsi on jääräpäinen.

" uhkailua" on monenlaista.

Jos lapsi kiukuttelee ettei lähde kotiin eläintarhasta, niin 4-vuotiaalle voi sanoa että " kyllä me nyt lähdetään koska äiti sanoo niin. Tule nätisti niin voidaan tulla uudestaankin. Jos kiukuttelet niin äiti ei voi tuoda sinua tänne enää uudelleen."

Jos lapsi ei usko niin on turha alkaa kiristämään tai lahjomaan.

4-vuotiaskin on vielä niin pieni että tarvittaessa hänet voi kantaa pois.

Jos huuto jatkuu ja hän potkii kantaessa niin kannattaa yrittää kääntää huomio pois vanhasta tilanteesta vaikka kertomalla mitä seuraavaksi tapahtuu; " nyt me mennään autoon ja ajetaan kotiin. äiti on tehnyt makaronilaatikkoa ja jälkkäriksi saa eskimopuikot."

lapsi saattaa huutaa ja potkia edelleen. kun kylmän rauhallisesti vie autoon, ja vain ajaa kotiin ja toistaa saman toimintamallin joka kerta, niin ei pitäisi mennä kauaakaan kun temperamenttinenkin lapsi oppii ettei raivoamalla saa mitään.

Täällä on äitien kirjoitusten perusteella vaikea tietää onko lapset oikeasti temperamenttisiä vai äiti lastaan arasteleva.

eikä haluaisi kävellä, minä muutaman kerran kehotan tulemaan ja sitten sanon, että minä lähden ainakin nyt ja lähden kävelemään. Lapsi tulee hyvin nopeasti mukaan ja yleensä unohtaa kiukutella.

Ei meidän lapsi ainakaan lähde tulemaan perään, vaikka sille huutais kuinka tai vaikka lähtis itse menemään. Kyllä se on kantamalla mukaan otettava, tai se jää sinne huvipuistoon. Joten turhaahan se huutaminen on, jos se ei edes auta mitään.

Äänen korottaminen ja huutaminen on kaksi eri asiaa.. ;) Sekin kannattaa muistaa.

Jos huutaa niin äkkiä tilanne pääsee hanskasta ja sitten sitä onkin sotku! Uhkailee helposti asioilla joita ei toteuta. Kielloissa ja rangaistuksissa tarttis pitää joku roti ja miettiä mitä lapsi saa tehdä, kieltääkö vaikka lasta liikaa ja siten itse osittain aiheuttaa " hankaluutta" lastenhoidossa.



Ymmärrätkö?



Positiivisuus on semmonen asia joka nopsaan jää kakkosasiaksi. Jos lapsi tekee tuhmaa niin se kyllä huomioidaan, mutta samassa määrässä -ja mielummin enemmässä saisi antaa kehuja ja hyvää palautetta.



Itte koitan muistaa että opetan niinkuin haluaisin lapsien käyttäytyvän ja mietin miten itse käyttäydyn. Jos en halua että lapsi huutaa, miksi annan itselleni luvan huutaa? Tietty aina tulee aikoja kun väsyttää ja huutaa vähemmästäkin, mutta mikä estää kertomasta lapselle että äiti on väsynyt ja vihanen?



Tälläsiä nyt äkkiseltään tuli mieleen..

Vierailija:

Ei meidän lapsi ainakaan lähde tulemaan perään, vaikka sille huutais kuinka tai vaikka lähtis itse menemään. Kyllä se on kantamalla mukaan otettava, tai se jää sinne huvipuistoon. Joten turhaahan se huutaminen on, jos se ei edes auta mitään.

Minua aina ihmetyttää näissä keskusteluissa se, että ihmiset jotenkin arastelee itseään ja omia tunteitaan. Jos tekee mieli huutaa kun lapsi kiukuttelee turhista, miksi ei saisi? Kyllä kai se lapsi on ihmeissään jos sille aina vaan hymistelee ja hänen kiukkuunsa ei reagoida mitenkään vaan kannetaan vaan lapsi pois ja jätetään tunteet täysin huomiotta. Ja kyllä minä annan lapsellekin luvan huutaa jos syytä on. Millainen nössö ihmisestä kasvaisi jos ei se opi edes huutamaan?