Auttakaa. Olen sekaisin

kärsit tosi pahasta PTSD:stä mutta alkaa mennä psykoosin rajoille... olisiko hyvä mennä suoraan osastolle? PTSDssä on tyypillistä tuollaiset oireet kun näkee trauman aiheuttaneen henkilön. Se on täysin hoidettava. Hanki esim terapeutti joka tekee EMDR hoitoa tai muuta toimivaa traumaterapiaa. pelkkä psykologi ei riitä jos ei ole traumaterapeutti.

Nii, suljetulta ei vaan pääse pois kahessa päivässä... Heh, syö ja ulkoile paljon..? Voi ristus mikä neuvo.

Sun terveys on nyt etusijalla. Ota yhteyttä tahoon joka voi auttaa sua. Myrskyn jälkeen aurinko nousee taas <3

Vierailija kirjoitti:

kärsit tosi pahasta PTSD:stä mutta alkaa mennä psykoosin rajoille... olisiko hyvä mennä suoraan osastolle? PTSDssä on tyypillistä tuollaiset oireet kun näkee trauman aiheuttaneen henkilön. Se on täysin hoidettava. Hanki esim terapeutti joka tekee EMDR hoitoa tai muuta toimivaa traumaterapiaa. pelkkä psykologi ei riitä jos ei ole traumaterapeutti.

Kiitos vastauksesta. Epäilen, että mulla on ajoittain jotain psykoosin sukuista. Jotenkin onnistun vaan aina esittämään tervettä niin hyvin, ettei kukaan usko, millaista mulla välillä on. PTSD:tä ei ole diagnosoitu, mutta papereissa on dissosiaatiohäriö. Luulen, että PTSD olisi oikeampi diagnoosi. Diagnooseja tehtäessä en oikein vaan osannut puhua asioista, tai en pystynyt. En edes muistanut kunnolla niitä tapahtumia.

Jokin traumaterapia olisi hieno juttu. Haluaisin oppia elämään tämän asian kanssa. Sekin tieto, että joku voisi vielä auttaa ehkä, tuntuu helpottavan oloa.

Osastolle en uskalla hakeutua. On jotenkin liian paljon pelissä. Pelkään sen vaikuttavan elämään liian radikaalisti.

Ap

Posttraumaattinen stressihäiriö voi vaatia pitkääkin hoitoa. Jos kyse on ykköstyypin traumasta, silmänliiketerapia saattaisi auttaa. Jos kyse on kakkostyypin traumasta, niin siihen silmänliiketerapia ei välttämättä sovellu. Omasta mielestäni suljetulle osastolle lähteminen ei ole hyvä ajatus. Jos mietin sitä omasta näkökulmastani, suljetulle joutuminen murentaisi luottamuksen hoitoon, ja luottamus on kaiken hoidon perusta.

Psykoterapeutti jolla on koulutusta traumaperäisiin häiriöihin vois auttaa, itekin käyn.

Tiedän että pelkäät mut eikö toi nykytilanne oo paljon pahempi ku se että hoitaisit itsesi kuntoon?

Kokemuksesta tiiän miten kamala ajatus on sanoa että nyt on pakko lakata esittämästä tervettä mut koitin ite kans esittää eikä se johda mihinkään. Ennemmin tai myöhemmin sulta loppuu todennäkösesti voimat jos koitat vaan esittämismeiningillä mennä eteenpäin. Tein ite sitä lapsuudesta 20-vuotiaaks asti kunnes romahti kaikki voimat, pliis älä tee samaa yhtä kauan! Ansaitset parempaa iteltäs. c:

Toi pelko että vaikuttaa elämään radikaalisti on tosi tuttua ja tavallista, älä oo huolissas. Varmasti vaikuttaa mutta enemmänkin niin että saat apua ja pääset taas jaloilles! Sä pystyt tähän.

Vierailija kirjoitti:

Sun terveys on nyt etusijalla. Ota yhteyttä tahoon joka voi auttaa sua. Myrskyn jälkeen aurinko nousee taas <3

No, huomenna on maanantai. Ehkä löytyisi joku kriisipuhelin tai jokin. Keinoni ovat aika vähissä.

Toivon, että aurinko voosi taas tulla.

Ap

On sulla oikea diagnoosi tuo dissosiaatiohäiriö. Valitettavasti siihen ei ole lyhyttä tietä parantua. Koita tehdä rentoutumisharjoituksia, jotka auttavat sinua pysymään enemmän tässä päivässä, eikä menneessä. Traumaterapia on sulle oikea hoitomuoto. T: toinen samasta kärsivä

P.S. Sua ei muuten laiteta suljetulle ilman sun suostumusta, paitsi jos oot vaaraks ympäristölle tai itsellesi. Mun yks kaveri on kans menny osastolle vähäks aikaa päästäkseen arjesta pois kun hänen pää ei kestäny ja hän ite tuli sieltä pois kesken omasta tahdosta kun kaipaskin kotiin aiemmin mitä ajatteli. Melko rentoa yleensä on meininki käsittääkseni siis. : )

t. Kutonen

Ap, oletko mies?

Vierailija kirjoitti:

Psykoterapeutti jolla on koulutusta traumaperäisiin häiriöihin vois auttaa, itekin käyn.

Tiedän että pelkäät mut eikö toi nykytilanne oo paljon pahempi ku se että hoitaisit itsesi kuntoon?

Kokemuksesta tiiän miten kamala ajatus on sanoa että nyt on pakko lakata esittämästä tervettä mut koitin ite kans esittää eikä se johda mihinkään. Ennemmin tai myöhemmin sulta loppuu todennäkösesti voimat jos koitat vaan esittämismeiningillä mennä eteenpäin. Tein ite sitä lapsuudesta 20-vuotiaaks asti kunnes romahti kaikki voimat, pliis älä tee samaa yhtä kauan! Ansaitset parempaa iteltäs. c:

Toi pelko että vaikuttaa elämään radikaalisti on tosi tuttua ja tavallista, älä oo huolissas. Varmasti vaikuttaa mutta enemmänkin niin että saat apua ja pääset taas jaloilles! Sä pystyt tähän.

Kauhea ajatus, että olen kestänyt 24 vuotta tätä samaa. Olin 4-vuotias, kun elämä romahti. Takana on kaksi itsemurhayritystä. Nousin vaan lattialta ylös (kirjaimellisesti), kun en kuollutkaan, ja elin kuten ennenkin. Kukaan ei huomannut mitään outoa. En edes tiedä, miten olla muuten kuin normaalisti.

Hienoa, että olet päässyt jaloillesi. Kunpa mäkin. Perhana, kun on joku pakko olla niin vahva. On pakko jaksaa, vaikka ei jaksa.

Ap

Minulla on tuota samaa. Asiaa on pahentanut, että pahantekijä ei saanut mitään rangaistusta. Eli jos näen hänet, hän voi vaikka virnuilla tai tulla uhkailemaan jotain. Kohtaus iskee, jos näen jonkun, joka muistuttaa häntä. Ne ovat lyhyitä. Pelkään, että jos oikeasti näkisin hänet, kävisi noin.

Minä olen kyllä jonkinlaisessa hoidossa... mutta ongelmaa pahentaa, että tämä kauhujen aiheuttaja on itse mielenterveystyössä. En siis luota, en voi luottaa noihin auttajiin. Koska ne voivat olla yhtä pahoja kuin kaikki muutkin. No, ei ole tarkoitus tulla pelottelemaan, mutta vähän tuntuu, ettei ole mitään toivoa. Esim. en voi mennä suljetulle, jos vaikka tarvitsisin sitä.