Lue keskustelun säännöt.
Miksi vanhemmat edellyttävät koululta yhteishengen kohottamista ja kiusaamisen vastaisia toimia, vaikka eivät ole itse valmiita ottamaan osaa kouluyhteisön toimintaan millään tavalla?
12.11.2016 |
Tulipa vaan mieleen luettuani useita valituksia täältä, koskien esimerkiksi vanhempainiltoihin ja myyjäisiin osallistumista. Vanhempia ei kiinnosta antaa omaa panostaan kouluyhteisölle, silti he odottavat että koulu kasvattaa ja sosiaalistaa heidän lapsensa yhteiskuntaan, usein myös vaatimuslista koulua kohtaan on melkoisen pitkä. Miten vanhemmat odottavat, että lapsilla on taitoja ja kiinnostusta olla myönteisesti osallisia kouluyhteisössä, jos vanhemmat itsekään eivät halua osallistua millään tavoin koulun toimintaan. Jos vanhemmille kodin ja koulun välinen yhteistyö on pakollinen paha jossa pitää jopa laskea minuutteja, tuskin lapsikaan suhtautuu koulun yhteishengen rakentamiseen kovin innostuneesti. Jatkuvasti vaaditaan silti koululta lisää yhteishenkeä ja pehmeiden taitojen opettamista lapsille. Suhtaudutaanko opettajiin nykyään superammattilaisina, joilta kuukausipalkallisina kasvattajina vaaditaan loistavan kouluhengen rakentamista tyhjästä, ilman, että vanhemmat antavat siihen mitenkään panostaan?
Varmasti esimerkiksi kiusaamistapausten ratkominen olisi helpompaa, jos vanhemmat tuntisivat toisensa esimerkiksi vanhempainilloista, sen sijaan että kyseessä on kaksi ventovierasta joiden välillä keskustelua sitten yritetään käydä opettajan ja lasten välityksellä. Kiusaaminen kun on mitä suuremmissa määrin kodin asia, silti vanhemmat haluavat ulkoistaa sen käsittelyn ainoastaan kouluun. Ulkomailla vanhempien osallistuminen koulun toimintaan on täysin normaalia ja sitä jopa edellytetään, toivoisin että tähän suuntaan mennään Suomessakin.
Kommentit (4)
Höpöhöpö. Työpaikkakiusaaminen käsitellään työpaikalla, koulussa tapahtuva kiusaaminen koulussa. Lastensuojeluun ja poliisiin pitää olla ilman muuta yhteyksissä jos joku pikkunilviäinen aivan törkeäksi käy. Siitä sitten toimenpiteitä, huoli-ilmoitusta ja koulukotia:)
Mikä siinä on niin ylivoimaisen vaikeata ymmärtää?
Tieto kiusaamisesta toki pitää tulla kotiin, varsinkin jos kiusaaja on ope tai avustaja. Lasta kun pitää kuunnella ja puolustaa.
Osallistuminen ns. kissanristiäisiin lienee täysin vapaaehtoista. Ihmisillä on oikeus olla osallistumatta ilman selittelyjä. Kai sen rahan voi lompakostaan kaivaa sinne Seurasaari-retkelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän pointin, mutta asia on hankala myös vanhemmille. Koska vanhempi ei ole tarkkailemassa päivittäistä toimintaa kouluympäristössä missä esim. kiusaaminen yleensä tapahtuu, on hyvin hankala puuttua asiaan objektiivisesti. Lapsen käytös kotona - oli sitten kiusaaja tai kiusattu - voi olla hyvin erilaista kuin kotioloissa.
Oma lapseni on vasta päiväkodissa, ja jo nyt ongelmien ilmetessä tuntuu olevan hyvin hankala selvittää kuka on tehnyt mitäkin ja mistä syystä, ja lapsen näkemys voi olla ihan eri, kuin mitä itse asiasta kuulee. Aikuinen voi lähinnä kannustaa (myös omilla toimillaan) omaa lasta toimimaan aina reilusti, mutta mitä esim. silloin voi tehdä kun muut eivät noudata samoja sääntöjä? (Esim. vaikka kannustaa ottamaan kaikki leikkiin mukaan, mutta muut eivät kuitenkaan näin tee ja lapsi jää ulkopuolelle.)
Tuntuu, että tilanteissa pitäisi olla täysin mukana ja nähdä ryhmädynamiikka yms. että voisi ymmärtää kokonaisuuden ja sitä kautta vaikuttaa lapsiin. Ja kouluympäristössä tämä jää väistämättä opettajan vastuulle, kun vanhemmat eivät siellä ole. Olisin kyllä erittäin iloinen, jos esim. pari tuntia viikossa keskityttäisiin pelkästään sosiaalisten taitojen opettelemiseen - keskusteluun, väittelyyn ja oman näkökannan perustelemiseen, muiden huomioimiseen sekä yhteistyön opettelemiseen.
AP:n tavoin kannustan yhteistyön lisäämistä kodin ja koulun kesken, mutta itse näen esim. kiusaamistapauksissa opettajien roolin todella merkittävänä. Ja mielestäni juuri heidän pitäisi olla paremmin selvillä ryhmädynamiikasta ja siitä, mitä kulissien takana tapahtuu. Vanhempana erittäin mielelläni ottaisin itse vastuun tästä, jos vain joku tekisi oman työni sillä aikaa kuin itse istun koulussa tarkkailemassa lapsia.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Pojat on poikia, sanonnalla kuitataan monia ongelmia. Tosiasiassa kasvatus on ollut puutteellista, ja joissain tapauksissa täysin tuntematon käsite. Siinä on sitten helppo osoittaa syyttävä sormi koulun suuntaan. Itsessä ei koskaan ole vikaa.
No en minä koe tuntevani suurinta osaa muista vanhemmista vaikka kerran vuoteen siellä vanhempainillassa olenkin heidän kanssaan samassa luokassa ollut...