Haluaisin että lapsellani olisi kavereita, mutta en halua olla tekemisissä muiden vanhempien kanssa

No sun nyt vaan on pakko tottua ajatukseen kun olet lapsen tehnyt.

Ihanaa, kohtalotoveri. En osaa ystävystyä ihmisten kanssa vain siksi että molemmilla on lapsia. Osaan kyllä jutustella aiheesta kuin aiheesta mutta toisten äitien kanssa kaveeraaminen ei silti tunnu luonnolliselta. Toivon että tilanne helpottaa kun lapsi tulee kouluikään.

Noin pientä ei kukaan tuo  tuntemattomalle kylään! Voithan odotella, että lapsi kasvaa kouluikään ja hommaa kaverinsa itse. Tosin se voi olla jo sitten hankalampaa, kun lapsi on oppinut kasvamaan ns. sosiaalisessa tyhjiössä, eikä taitoja olla muiden lasten kanssa ole kehittynyt. Oletko itse kasvanut tuossa sosiaalisessa tyhjiössä, kun et osaa/ole kiinnostunut muista ihmisistä? Haluatko jätää lapsellesi saman perinnön?

No kukaan ei tuon ikäistä suostu tuomaan leikkimään teille yksin eli kontakti on oltava. Kouluiässäkin kontakti toisiin vanhempiin on tärkeä, ei kukaan toisten kanssa mikään sydänystävä välttämättä ole mutta aikuisuuteen kuuluu että osaa edes jotain jutella ja olla, haluat kai antaa sen esimerkin lapsellekin?

Vie lapsi kerhoon? Kunnissa on usein avoimevarhaiskasvatuksen kerhoja joihin otetaan jo 2-vuotiaita. Saa lapsi ikäistänsä seuraa edes pari kertaa viikossa. Tai jos kuitenkin haluaisit laittaa itseäsi likoon lapsen takia, menkää perhekerhoon!

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa, kohtalotoveri. En osaa ystävystyä ihmisten kanssa vain siksi että molemmilla on lapsia. Osaan kyllä jutustella aiheesta kuin aiheesta mutta toisten äitien kanssa kaveeraaminen ei silti tunnu luonnolliselta. Toivon että tilanne helpottaa kun lapsi tulee kouluikään.

Minä en osaa keskustella mistään aiheesta kun mikään ei oikein kiinnosta, lähinnä hymähtelen ja nyökkäilen keskustellessa. Sama juttu on kyllä muiden vanhempien ulkopuolellakin, en kaipaa ystäviä oli heillä lapsia tai ei. Lasten kanssa ja omissa puuhissa viihdyn vain.

Ap

Oon kolmen ison lapsen äiti, kun olivat pieniä en ollut tekemisissä muiden äitien kanssa oikeastaan ollenkaan. Lapset saivat kavereita päiväkodissa ja viettivät siellä aikaa muiden kanssa, se riittää tuon ikäiselle. Nyt kun ovat isoja, ei lapsia paljoa iltaisin näy, ovat kavereilla tai harrastuksissa. Minusta voi hyvin antaa lapsen itse rakentaa ystävyyssuhteita itse, sitten kun on riittävän vanha siihen.

Tuossa yksi niistä syistä miksi en ole tehnyt lapsia. Olisi hirveää joutua sosialisoimaan muiden vanhempien, saatika niiden lasten, kanssa. Nyt sun on vaan pakko, kun sen lapsen kerran teit. Et voi ajatella vain omaa napaasi.

Lapsi oppii sosiaaliset taidot peilaamalla vabhempiinsa ja syrjäytymisriski periytyy.

Mutta alle 3-vuotiaalle kaverit on vielä turhia.

En itsekään osannut varautua tähän. Vauvavuoteen, univelkaan ja uhmaikään kyllä varauduin ja niistä olenkin selvinnyt hyvin, mutta siinä vaiheessa kun vauvasta kasvoi leikki-ikäinen, tajusin että meillä pitäisi mieheni kanssa olla iso tuttavapiiri perheellisiä ihmisiä, eikä kumpikaan oikein halua sellaista.

Työkaverini sai lapsen suunnilleen samaan aikaan kuin minä, ystävystyi naapuruston äitien kanssa mutamassa viikossa ja vetää nyt perhekerhoa. Kadehdin hänen kykyään ystävystyä kaikenlaisten ihmisten kanssa, vaikka en itse haluaisi samanlaista äitikaveripiiriä. Haluaisin vain olla riittävän hyvä äiti omana itsenäni.

2 

Vierailija kirjoitti:

No kukaan ei tuon ikäistä suostu tuomaan leikkimään teille yksin eli kontakti on oltava. Kouluiässäkin kontakti toisiin vanhempiin on tärkeä, ei kukaan toisten kanssa mikään sydänystävä välttämättä ole mutta aikuisuuteen kuuluu että osaa edes jotain jutella ja olla, haluat kai antaa sen esimerkin lapsellekin?

Minun aikuisuuteen ei ole koskaan kuulunut osata jutella ja olla muiden seurassa, en aidosti osaa antaa esimerkkiä asiasta jota en osaa ja  hallitse millään tasolla.  Ehkä se pitäisi vaan sanoa muiden vanhemmille että lapsi voi tulla leikkimään, ota vaikka puhelin mukaan ja räplää sitä niin selvitään tilanteesta --- tuo on kuitenkin sen verran loukkaavaa että ei kuitenkaan.

Ap

Mahtaa lapsesta kasvaa joku yksinäinen psykopaatti kun saa äidiltä tuollaisen mallin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kukaan ei tuon ikäistä suostu tuomaan leikkimään teille yksin eli kontakti on oltava. Kouluiässäkin kontakti toisiin vanhempiin on tärkeä, ei kukaan toisten kanssa mikään sydänystävä välttämättä ole mutta aikuisuuteen kuuluu että osaa edes jotain jutella ja olla, haluat kai antaa sen esimerkin lapsellekin?

Minun aikuisuuteen ei ole koskaan kuulunut osata jutella ja olla muiden seurassa, en aidosti osaa antaa esimerkkiä asiasta jota en osaa ja  hallitse millään tasolla.  Ehkä se pitäisi vaan sanoa muiden vanhemmille että lapsi voi tulla leikkimään, ota vaikka puhelin mukaan ja räplää sitä niin selvitään tilanteesta --- tuo on kuitenkin sen verran loukkaavaa että ei kuitenkaan.

Ap

Missä olet töissä jos et koskaan joudu tuollaisiin tilanteisiin? 

Ala tehdä niin kuin meidän lapsen erään kaverin äiti (joka ei varmaankaan ole epäsosiaalinen, mutta tämä malli ei vaadi vanhemmilta varsinaista kanssakäymistä): kun lapsi on vanhempi, eskari tai ekaluokkalainen, kysy viestillä, että haluaisiko xx (joku josta on muododtunut lapsen kaveri) tulla meille leikkimään? Ja sitten lapsi tulee ja lapset leikkivät ja ovensuussa tarvitsee jutella vain lyhyesti.

Meiltä kysyivät tuota varmaan 2-3 kertaa kuukaudessa, eikä yhtään haitannut. Olimme iloisia, kun poikamme sai leikkiä kaverin kanssa ja kutsuimme välillä sitä lasta meillekin.

Eikä aikuiset tuossa kaveeraa varsinaisesti, vaan lapset. On toiminut hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Mahtaa lapsesta kasvaa joku yksinäinen psykopaatti kun saa äidiltä tuollaisen mallin.

'

En ole äiti... Tuskin tässä tilanteessa ihmisestä psykopaattia saa, kotona on mukavaa ja iloiset leikit ovat maailmassa parasta.

Ap

Mä en ole naapurin kaveri lainkaan mutta meidän lapset on hyviä kavereita keskenään. Ei aikuisten erimielisyydet pidä vaikuttaa lasten kaverisuhteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kukaan ei tuon ikäistä suostu tuomaan leikkimään teille yksin eli kontakti on oltava. Kouluiässäkin kontakti toisiin vanhempiin on tärkeä, ei kukaan toisten kanssa mikään sydänystävä välttämättä ole mutta aikuisuuteen kuuluu että osaa edes jotain jutella ja olla, haluat kai antaa sen esimerkin lapsellekin?

Minun aikuisuuteen ei ole koskaan kuulunut osata jutella ja olla muiden seurassa, en aidosti osaa antaa esimerkkiä asiasta jota en osaa ja  hallitse millään tasolla.  Ehkä se pitäisi vaan sanoa muiden vanhemmille että lapsi voi tulla leikkimään, ota vaikka puhelin mukaan ja räplää sitä niin selvitään tilanteesta --- tuo on kuitenkin sen verran loukkaavaa että ei kuitenkaan.

Ap

Missä olet töissä jos et koskaan joudu tuollaisiin tilanteisiin? 

Ohjelmointityössä. Toki keskustelen muiden kanssa työasioista mutta siinä vaiheessa kun joku alkaa kyselemään työn ulkopuolelta jostain menen takaisin hommiin. Kyllä kollegat tämän tiedostavat ja keskustelu pysyy 100% työasioissa nykyään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Oon kolmen ison lapsen äiti, kun olivat pieniä en ollut tekemisissä muiden äitien kanssa oikeastaan ollenkaan. Lapset saivat kavereita päiväkodissa ja viettivät siellä aikaa muiden kanssa, se riittää tuon ikäiselle. Nyt kun ovat isoja, ei lapsia paljoa iltaisin näy, ovat kavereilla tai harrastuksissa. Minusta voi hyvin antaa lapsen itse rakentaa ystävyyssuhteita itse, sitten kun on riittävän vanha siihen.

Tiedätkö ketä ne kaverit ovat ja mitä tekevät kun ovat kaverilla?

No mulla on ekaluokkalainen, joka viikko lapsi kyläilee kaverin luona. Ovensuussa jutellaan miten kyläily meni ja jotain ajankohtaista paikkakunnalla tapahtuvaa. Ollaan hyvissä väleissä muttei erityisesti mitään kavereita. Tuo nyt on se kontakti mikä on pakko hoitaa että lapsella on niitä kavereita. Ei kukaan halua päästää lastaan paikkaan jonka vanhemmasta ei saa sanaa irti ja vaan hymähtelee.

Miten ap on oikein pariutunut ja saanut lapsia jos sosiaalinen kontakti on noin avutonta?

Olen itse introvertti mutta jokainen voi oppia sosiaalisuutta, se on tahdosta kiinni.