Miten lopettaa välittäminen toisten kommenteista?

Onko täällä ketään muuta kenellä olisi samanlaisia kokemuksia tai jotain vinkkejä, joka voisi auttaa?

minäsevaan kirjoitti:

Moikka,

Käyn nyt ihan suoraan asiaan. Oon 27-vuotias nainen ja mulla on kolme isoveljeä. Tällä vanhimmalla veljellä on aina ollut tapana "puuttua" mun asioihin, oli se sitten mitä tahansa. Hän on aina ollut meidän perheessä tosi kontrolloiva ja pomomainen ja ehkä se kun minä olen se nuorin ja ainut tyttö, niin mut on otettu silmätikuksi? Tätä ei tapahdu ehkä enää niin usein kuin ennen, mutta jotkut asiat mitä hän on sanonut mulle aikoja sitten, on vaan jäänyt mun mieleen, enkä saa niitä sieltä pois. Ihan naurettavaa, mutta rehellisesti saatan miettiä asiaa tai riitaa, joka tapahtui 7 VUOTTA sitten ja edelleen häiritsee mua päivittäin tänäkin päivänä. Se on ihan järkyttävän kuluttavaa ja musta tuntuu, etten voi koskaan olla onnellinen, koska mietin tälläisiä vanhoja asioita ja saatan miettiä sitä tiettyä "loukkausta" niin pitkään, että tuun hulluksi. On toki usein hyviä pitempiä jaksoja jollon en mieti asiaa. Mutta jos olen yksin ja en puuhastele mitään niin se on sitten menoa.

Ihan suoraan sanottuna vihaan veljeäni ja tavallaan pelkään häntä, tai oikeastaan sitä mitä hänen suusta tulee. Hän arvosteli mua myös paljon, kun oltiin nuorempia ja siitä on jotenkin jäänyt semmoinen trauma, etten halua olla hänen seurassaan. Oon aina myös ollut herkkä ja joskus en sano edes takaisin, koska alan helposti itkemään ja en halua näyttää sitä. En oikeasti jaksa elää elämään sillä tavalla, että mietin näitä asioita tai annan hänen vaikuttaa näin paljon elämääni. Helpompaa olisi, jos saisin hänet kokonaan poistettua elämästäni, mutta en voi. Olen hänen lapsensa kummi myöskin, joten senkin takia tulee vierailtua.

Oon myös huomannut, että joskus jos teen jotain valintoja elämässäni, niin mulle tulee heti ekana mieleen, että mitä hän siitä ajattelisi ja kaikkia ilkeitä kommentteja, mitä hän sanoisi siitä asiasta. Naurettavaa eikö? Niin minustakin. En jaksa tätä enää. En vaan halua välittää, mutta en pysty lopettamaan.

Onko täällä ketään muuta kenellä olisi samanlaisia kokemuksia tai jotain vinkkejä, joka voisi auttaa?

Haluaisin vaan olla onnellinen joskus ja not give a shit. :(

Trumppi vaan linnaan,siinä missä muutkin ahdistelijat,pressa virkahan menee varapressalle,taikka jenkeissä voi hallinto toimia ilman presidenttiä,ei taida suurvaltojen pressan roolissa muuta isompaa vastuuta olla,kuin ydinohjusten laukaisu avaimet,taikka toisten maitten suututtaminen.

jaa-a!!!!!!

minäsevaan kirjoitti:

Moikka,

Onko täällä ketään muuta kenellä olisi samanlaisia kokemuksia tai jotain vinkkejä, joka voisi auttaa?

Haluaisin vaan olla onnellinen joskus ja not give a shit. :(

Sulla on ap kaksi vaihtoehtoa.

Eka tosiaan on, että "poistat" veljesi elämästäsi, jolloin hän ei pääse esittämään kommenttejaan enää. Vaara on tosin, että sitten tilalle tulee joku muu, jonka ilkeyksiä pelkäät etukäteenkin.

Toka on, että kun teet valintoja, teet ne tietoisesti ja perustelet itsellesi hyvin. Kirjoita vaikka paperille valintojen plussat ja miinukset, mieti joka kantilta ja punnitse niiden hyviä ja huonoja puolia. Ota kaikki rehellisesti huomioon. Sitten päätät, että SUN ELÄMÄSSÄ pidät tärkeämpinä niitä ja niitä asioita kuin näitä ja näitä asioita, ja että saavuttaaksesi mieletäsi tärkeitä asioita, olet valmis sietämään tietyn määrän huonoja puoliakin. Ja sitten, joka kerta kun joku marmattaa valinnoistasi jotain, voit todeta vaan, että joo, tiedät kyllä tuonkin, mutta pidit tärkeämpänä tätä toista juttua. Tämä prosessi kestää aikansa ja vaatii harjoittelua, mutta se tekee susta todella oikeasti vastuullisen aikuisen.

Jossain vaiheessa sun elämään sit ehkä tulee ihmisiä, joiden mielipiteitä pidät tärkeinä ylläkuvatussa punnitsemisessa - tulee puoliso, tulee ehkä lapsia ja niiden mielipiteistä on hyvä välittää ihan tosissaan. Mut sekin on sun oma päätös sitten.

Kiitos todella paljon fiksusta vastauksesta. Haluaisin todellakin poistaa hänet elämästäni, mutta se olisi todella hankalaa, kun joulut sun muut juhlapyhät vietetään aina koko perheen kesken. Toiseksi, haluan olla tekemisissä kummilapseni kanssa. 

Kokeilen tuota toista vaihtoehtoa sitten. Se vaikuttaa kaikinpuolin järkevältä. 

Kiitos!