Onko seuraavat synnytykset "helpompia"?

On ne helpompia. Eka oli mulla pitkä ja kivulias, ja kerkesin saada varmaan kaikki tarjolla olevat kivunlievitykset. Epiduraali oli kuin portti taivaaseeen ja sitten loppu synnytys meni ihan ok, mitä nyt muutama tikattava repeämä tuli.

Toinen synnytys oli nopea enkä ehtinyt saamaan kivunlievitystä.

Kolmas oli vielä nopeampi, hyvä kun saliin ehdin kun jo piti ponnistaa. Tässä kolmannessa vesien menosta alkoi kipeät supistukset ja vauva oli ulkona puolessa tunnissa, ponnistusaika oli kaksi minuuttia. Kivunlievitys ei tullut edes mieleen, niin vauhdikasta se oli.

Vaihtelee...

Olihan se toinen synnytys nopeampi. Mutta itsellä se avautumisvaihe oli henkisesti raskaampi. Koska tiesin mitä on tulossa, ja koko ajan vaan mietin että perkele tässä sitä taas ollaan. Ja minulla on kaksi lasta.

Helpompi siksikin, että toinen oli nopeampi. En ehtinyt saamaan kuin ilokaasua, mutta koin sen silti helpommaksi kun suurinpiirtein tiesi mitä tapahtuu ja synnytys oli nopeammin ohi.

Ehkä mulla on jotenkin korkea kipukynnys kun ekassakin pärjäsin lähes loppuun asti ilokaasulla ja sittten sain spinaalipuudutuksen ja tokassa tosiaan vain pelkkä ilokaasu oli apuna.

Huhh tuo minua pelottaisikin että ei kerkiiäisi saada epiduraalia. Mahtaaa olla supistuskivun kanssa vielä.

se ponnistaminenkin melko tuskaa.. itsekin koin että epi oli taivaallinen, en tuntenut mitään ja loppu sujui helposti. Olenki miettinyt ett kamalaa olisk josei olisi epiä..

Ap.

Eka oli ok, toinen super helppo, kolmas vaikea kuin mikä. Kestoiltaan eka oli nopein ja viimeinen pisin.

Mulla ei ollut helpompi. Kolmas oli kaikista helpoin, mutta ihan yhtä kivulias kuin aikaisemmatkin.

Sanoisin että helpompia oli joo. Eka kesti jotain 16h, sain epiduraaliakin pari kertaa.

Toka kesti alle 2h enkä ehtinyt saada mitään kivunlievitystä, sattui niin paljon että luulin kuolevani, mutta se olikin sitten nopeasti ohi. Horkka jäi päälle aika pitkäksi aikaa. Mitään traumoja ei tuosta kuitenkaan jäänyt.

Kolmas oli suorastaan naurettavan helppo. Paistelin kotona pizzaa supistusten keskellä ja siinä sitten vähän huokailin että voisi ehkä lähteä ettei matkalla synny.

Sairaalassa oli supistukset kyllä tosi kivulaita mutta kyllä ne kesti. Sitten sain spinaalipuudutteen ja hups vaan tunto lähti alaraajoista. Kätilö sanoi että voit alkaa ponnistamaan ja siinä sit pari minuuttia puskin ja sain kolmannen ja viimeisen rakkaani syliin. Niin ja tämä synnytys kesti n 6h.

Älä suotta jännitä tai sen kummemmin mieti miten seuraava synnytys menee, ne on ihan erilaisia kaikki! Tai voi tietty olla vaikka ihan samanlaisia, et voi tietää.

Aina synnytys on yhtä veemäistä ja sattuu aivan saakelisti. Oon tehny kolme ilman puudutteita ja käyhän se niinkin. Viimeiseen otin epiduraalin ja minä ja vauva oltiin ihan sekasin, en tykännyt. Menee ne seuraavat nopeammin mutta ei se kokemus mikään ihana ole, se palkinto siinä on se paras, kuten joku muukin saattaa sanoa...

Kyllä se riippuu siitä, miten siihen kipuun suhtautuu myös. Mä keskityin helpottamaan sitä kipua hengityksellä ja liikkeellä, en kokenut, että huutamisesta olisi ollut apua siinä. Ekan lapsen synnytyksessä kyllä huusinkin ponnistusvaiheessa, joka kesti 2 h.

Vierailija kirjoitti:

Olihan se toinen synnytys nopeampi. Mutta itsellä se avautumisvaihe oli henkisesti raskaampi. Koska tiesin mitä on tulossa, ja koko ajan vaan mietin että perkele tässä sitä taas ollaan. Ja minulla on kaksi lasta.

Sama homma. Kun supistelut lähti käyntiin, oli henkisesti aivan hirveää, kun tiesi, että tästä tilanteesta ei pääse pois, vaan pian sattuu ja helvetti alkaa. Sitä on vaikea kuvailla ihmiselle, joka ei ole synnyttänyt. Ne supistelut on jotain ihan järkyttävää. Jos käsi murtuu siihen sattuu jonkun aikaa, mutta pian elimistö poistaa kivun ja lääkärit antaa lääkettä. Mutta supistelut vaan jatkuu ja jatkuu. Välillä helpottaa ja sitten taas se alkaa ja tuntuu kuin jättiläinen murskaa lantiota myttyyn tai jäät hyvin hitaasti jonkun tiemankelin alle.

Saahan siihen sitten jossain vaiheessa epiduraalin, mut ainakin ekassa synnytyksessä odottivat siihen, että olin tarpeeksi avautunut. Koin ihan järkyttävää tuskaa monta tuntia, varsinkin kun synnytys jouduttiin käynnistämään, eikä paikat olleet valmiita ollenkaan.

Mutta silti olen synnyttänyt viisi kertaa, että kai se kauheus jotenkin pyyhkiytyy mielestä, kun siihen hommaan aina uudestaan suostui. Ne myöhemmät oli kyllä helpompia ja nopeampia, vika meni kokonaan ilman puudutteita.