Lue keskustelun säännöt.
Isäni täyttää 50 vuotta, eikä ole kai minkäänlaista juhlistamista tiedossa? Mitä teen?
08.11.2016 |
Jos kukaan minut tunteva tätä lukee niin tunnistaa heti, mutta jaan silti tämän suruni/huoleni.
Isäni täyttää joulukuussa 50 ja tuntuu hirveän pahalta ettei tätä näillä näkymin juhlita mitenkään. Isäni on aika erakko/introvertti, omissa oloissaan viihtyvä eikä muutenkaan niin mistään syntymäpäivistä välitä. Silti kun on kuitenkin melko merkittävät pyöreät tiedossa niin kai sitä nyt jotenkin edes voisi muistaa. Hänellä on kaksi sisarusta, veli ja sisko, joiden kanssa käsittääkseni hyvät, mutta ehkä hänen itsensä vuokseen suht etäiset välit. Hän kun ei itse sisaruksiinsa ota oikein yhteyttä yhtään sen enempää kuin lapsiinsa eli minuun ja veljeeni, mutta ajattelee kaikista läheisistään kyllä lämpimästi. Vaikea selittää, omassa maailmassaan oleva lämminhenkinen hömppä, joka on tavallaan aina saavutettavissa ja rakastava, mutta ei tungeksi muiden tonteille muuta kuin tarvittaessa. Minua on tukenut ihanasti vaikeissa paikoissa eli ei ole välinpitämätön, on kasvattanut ja kuunnellut, on älykäs ja vuorovaikutteinen kun on tarvetta tälle. Äitini eli hänen ex-vaimonsa haukkui avioliiton aikana (ja välillä vieläkin) milloin aspergeriksi ja sosiaalisesti kyvyttömäksi muuten vaan, milloin oli autistinen ja milloin sitten tuli muuta dg:a kuvioihin. Ja äitini on yllättäen psykologi. Mutta ei isäni mitään näistä sairasta, hänellä on tilanne- ja huumorintajua, syvää pohdiskelevaa älyä ja on vaan omanlaisensa.
Eli on kovin rakas minulle. Mutta minusta tuntuu, että alan olla ainut, jota enää kiinnostaa hänen tulevat syntymäpäivänsä. Hänen sisaruksensa/sisarensa koitti järjestää jotain hyvin epämääräisin tiedoin, oikeastaan vain kysyi sopiiko tämä ja tämä päivä, mutta kun kuuli, että isäni tuolloin matkoilla niin tuli vaan viesti, että perutaan koko juttu.
Haluaisin kutsua hänen sukulaisensa, vanhempansa ja sisaruksensa ja meidät lapset nyt edes herranen aika vaikka syömään merkkipäivän kunniaksi. Mutta miten minä tämän organisoin kun eivät edes kummitätini (isän sisko) ole ollut suoraan minuun yhteydessä asiasta. Kaikki taitavat olla enemmän tai vähemmän tiukassa taloustilanteessa myöskin, varsinkin nyt joulun alla, eikä minullakaan 26-vuotiaalla puolityöttömällä tyttärellä ole tähän hätään rahaa kustantaa mitään ruokailuja.
En vaan kestä ajatusta, että isäni on itsekseen jumittamassa syntymäpäivänsä ja korkeintaan tulee pari tekstaria vanhemmilta, että "Grattis på födelsedagen och gud välsigne dig!". :(
Mitä tässä pitäisi tehdä? Anteeksi pitkä selitys, sydän vaan särkyy kun mietin isääni ja sitä ettei kukaan ole järkkäämässä mitään. Jos olisi vielä äitini kanssa naimisissa (no ihan hyvä kun eivät ole) niin äiti olisi organisoinut varmasti vaikka mitä.
Kommentit (21)
Vierailija kirjoitti:
Eihän pienien juhlien järjestämisen tarvi olla kallista, kerää porukka kokoon edes kakkukahveille! Voitte kimpassa ostaa pienen lahjan.
Puhelin käteen ja soittamaan, isäsi todella ansaitsee juhlansa!
Niin no tämä on uusi tilanne, en tiedä kenellä tässä vastuu olisi hänen syntymäpäivistään. Hänellä kuitenkin on vaimo, joka ei varmasti järjestä mitään. Ihan jo kielimuurin ja muun takia. Vaimo on thaimaalainen ja lähes ikäiseni, ei oikein pidä minusta ja sekin hankaloittaa tätä. Tekisi mieli ottaa häneen yhteyttä ja "puhaltaa yhteen hiileen" kerrankin, yhteisen tärkeän ihmisen takia.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis isäsi ei tahdo juhlia, mutta aiot ne järjestää silti, koska itse tahdot juhlat? Ei, ei, ei, ei. Älä nyt herranen aika ainakaan mitään yllätysjuhlia järjestä! Järjestätte ne joko isäsi kanssa yhdessä, tai sitten jätät kokonaan järjestämättä. Jos hän ei tahdo juhlia, niin se on hänen päätöksensä.
terv. Juhlia/hössötystä/ylimääräistä huomiota inhoava introvertti, joka pakenisi paikalta hippulat vinkuen, jos joutuisi yllätysjuhliin.
Minun vanhempien 50 ja 60 meni jo ohi. He kumpikaan ei missään nimessä halunnut edes mainittavan syntymäpäiviään oli ne mitenkä pyöreät tahansa, joten annoin olla kun itse niin halusivat. Persoonallisuudet heillä on täysin samallaiset kun mitä sinä kuvailit isästäsi. Tein kyllä vaivalla hienot kortit mihin leikkasin ja liimasin kuvia elämän varsilta jne.
Eli mun mielestä jos se sinua niin paljon häiritsee niin keskustele asiasta asianomaisen kanssa.
Vie kakku ja itsesi, mahdollisesti perheesi ja kortti. Itse en halunnut juhlia ja todellakin tarkoitin sitä, mutta perheenjäsenten kesken oli kiva syödä kakkua. Tosin tein sen kakun itse.
Tai sitten isäsi ei tosiaankaan halua itselleen järkjestettävän mitään juhlia. Jotkut eivät vain koe oloaan luonteviksi huomion keskipisteenä eivätkä piittaa myöskään mistään pakollisista tasavuosien pönötyksistä. Minulla on perhepiirissä paljon tällaisia henkilöitä, ja ymmärrän hyvin heidän ajatusmaailmaansa.
AP:n kannattaisikin kysyä ihan suoraan isältään, että toivooko hän syntymäpäiväänsä juhlistettavan, ja jos, niin miten. Turha murehtia tuollaista asiaa yksin ja tehdä oletuksia toisten sielunelämästä, vaan keskustella asiasta suoraan asianosaisen henkilön kanssa. Varmaan isäkin arvostaa eniten sitä, että hänen mielipidettään ja toiveitaan vaivaudutaan kysymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis isäsi ei tahdo juhlia, mutta aiot ne järjestää silti, koska itse tahdot juhlat? Ei, ei, ei, ei. Älä nyt herranen aika ainakaan mitään yllätysjuhlia järjestä! Järjestätte ne joko isäsi kanssa yhdessä, tai sitten jätät kokonaan järjestämättä. Jos hän ei tahdo juhlia, niin se on hänen päätöksensä.
terv. Juhlia/hössötystä/ylimääräistä huomiota inhoava introvertti, joka pakenisi paikalta hippulat vinkuen, jos joutuisi yllätysjuhliin.
Näin. Antakaa nyt hyvät ihmiset ihmisten olla. Lähettäkää lahja vaikka postitse tai viekää itse, mutta älkää järkätkö juhlia ihmisille jotka ei niitä halua.
Itselleni jos järkättäisiin yllärijuhlat, joko pakenisin tai piruuttani vetäisin sellaiset kännit että sössöttäisin ja yrjöäisin aika pian. Ihan vaan osoittaakseni, että en niitä helvetin juhlia halunnut ja täytyy vetää viinaa että edes kestän ne.
Mene kahdestaan (sisarusten kanssa) isäsi kanssa ravintolaan, varmasti arvostaa sellaista. Esim. joku kreikkalainen ravintola voisi olla kiva, jos tykkää sellaisesta tai perinteisempi pihvipaikka.
Ei se määrä, vaan se laatu! Pienellä porukalla on usein hauskempaa ja ei aikuiset kaipaa isoa porukkaa ympärilleen ollakseen onnellisia. Omat lapset ovat tärkeimpiä.
Tai kutsu porukkaa sinne ravintolaan, mutta ainakin niin, että sinä ja isäsi menette yhdessä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi helvetissä sinulle on raskasta, jos erakko-isäsi ei välitä juhlia pyöreitä? Omani ovat ensi keväänä, eikä minulla ole mitään aikomusta juhlia. Ei pitäisi olla kenellekään raskasta.
Ja sen ravintolan ei tartte olla kallis! Tärkeintä on yhdessäolo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos isäsi on introvertti, hän vihaa juhlia. Viimeinen asia mitä hän haluaa on olla yllätysjuhlissa keskipisteenä.
Koita asettua isäsi nahkoihin- jos hän ei ole tähänkään mennessä innostunut juhlista, ei hän halua mitään huomiota vaikka täyttäisi mitä. Ja nyt lue tuo edellinen virke uudelleen ajatuksella.
Mä laittaisin yllätysbileet järjestäneen lapsen kanssa välit poikki ja jättäisin vain lakiosan.
Miksi ihmiset eivät tajua että kaikki eivät pidä merkkkipäiväjuhlista, edes omistaan?????
Soita isällesi ja kysy suoraan häneltä (älä vaimolta) miten hän haluaa viettää syntymäpäivänsä. Sano, että sinusta olisi mukavaa jotenkin viettää se yhdessä kun hän on sinulle tärkeä ihminen. Jos hän ei halua viettää mitenkään, ehdota että voisiko sitten pienellä porukalla vaikka olla "matkoilla" ja vaikka mennä risteilylle (ovat halpoja näin ennen joulua, liity laivayhtiön kanta-asiakkaaksi, niin saat vielä edullisemmin) tai edes kahville johonkin kahvilaan. Jos isä sanoo "ei", kunnioita hänen tahtoaan. Lähetä kaunis kortti ja sellainen lahja, josta hän pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3/5 - aika hyvä, tosin höpsön sydänsärkyminen juhlimattoman isän takia vetää hiukan yli
1/5. Sujuvaa tarinaa, mutta liikaa yksityiskohtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tästä nyt mun mielestäni pitäisi kenenkään suuttua tai ottaa itseensä. Ei kaikki ole niin suoraviivaista. Kuten sanoin, isäni kuitenkin tykkää olla läheistensä kanssa ja tavata heitä, ei vaan itse saa aikaiseksi järjestettyä. Koitti vielä pitää perinteiset jouluruokailutkin kodissaan vähän hataralla menestyksellä sen jälkeen kun erosivat äitini kanssa. Oli vähän niin kuin perinne kokoontua lapsuudenkotiini joka joulu ja siis nimenomaan isän sukulaisten puolelta. Sen suvun puoli kun on ollut aina sen verran etäistä keskenään, että vaikka meistä on mukava tavata niin emme saa aikaiseksi ilman jotain "kunnon syytä" kuin kerran-pari vuodessa. Aiemmin se oli sen kautta kun me lapset ja serkukset olimme pieniä.
Eli ei hän varmaankaan odota mitään ihan tosissaan megalomaalisia bailuja, mutta sen verran nähnyt vierestä juhlittavan muita sukulaisia, että minä ainakin hänen tilanteessaan ehkä hölmöstikin olettaisin jonkun muistavan.
Mutta taidanpa sitten laittaa vaan FB:ssa ryhmäviestin, että tässä aika ja paikka jos haluatte tulla kanssamme syömään. Ilmoittakaa tähän mennessä tuletteko vai ette, mutta ainakin oman veljeni avovaimoineen sovin paikalle, niin että tälle ihan "ydintiimille" käy. Muut sitten voivat tulla jos onnistuu. Ei ole aikomus kiusaannuttaa isääni enkä tarkoita nyt mitään hirveitä kaikki paikalle ja nyt vedetään aamuun asti ja lujaa -bileitä - ei, sellaista hän tosiaan vihaisi - mutta joku just että olisi vaikka hänen omat vanhempansa ja sisarukset ja lapset.
AP
Ruokailemaan/elokuviin/laivalle isän kanssa????
Minunkaan isäni ei halunnut mitään juhlia kun täytti 60. Isä on alkoholiongelman sekä pitkittyneen työttömyyden vuoksi erakoitunut ja ei missään nimessä haluaisi olla minkään juhlien keskipisteenä. Ei hänen juhliin kyllä kukaan olisi tullutkaan lukuunottamatta minun ja veljeni perheitä ja ehkä paria "kylähullua" ryyppykaveria.
Juhlittiin sitten isää niin että minä ja veljeni perheinemme veimme hänet syömään. Ei mihkään ylihienoon ravintolaan, koska se olisi ahdistanut isää, mutta ei myöskään mihinkään roskapaikkaan. Isä arvosti juhliaan kovasti.
Vierailija kirjoitti:
Jos isäsi on introvertti, hän vihaa juhlia. Viimeinen asia mitä hän haluaa on olla yllätysjuhlissa keskipisteenä.
Koita asettua isäsi nahkoihin- jos hän ei ole tähänkään mennessä innostunut juhlista, ei hän halua mitään huomiota vaikka täyttäisi mitä. Ja nyt lue tuo edellinen virke uudelleen ajatuksella.
Mä laittaisin yllätysbileet järjestäneen lapsen kanssa välit poikki ja jättäisin vain lakiosan.
Miksi ihmiset eivät tajua että kaikki eivät pidä merkkkipäiväjuhlista, edes omistaan?????
No huhhuh! OKEI! Nyt meni kyllä jakeluun. Jos todella isäni näin verisesti siitä loukkaantuisi jos koittaisin kasata lähimmät ihmiset syömään hänen syntymäpäivänsä kunniakseen ilman mitään suuria puheita ja ikimuistoisia keskipistehypenöyryytyksiä niin kai se on parempi lähettää itsekin vaan tekstari, että onnea ja jumalan siunausta.
Tunnen isäni ja hän on pitänyt niistä tilaisuuksista, joita on ollut ennen kuin äitini kanssa erosivat. Mutta kun äiti oli se organisaattori ja se joka järjesti ihan kaiken. Lamaantui sen jälkeen.
Mutta kysyn suoraan häneltä. Vaikka tiedän jo vastauksen. Samoin oli muuten isoisällänikin seitsemänkymppisten kohdalla, ei halunnut yhtään mitään, mutta kun järjestettiin niin vaikutti kyllä enemmän kuin onnelliselta. Halasi ja kiitti monta kertaa kaikkia ja näki, että liikuttui muistamisesta. Kai ne "juhlat" voisi pitää ilman sen suurempaa juhlakalun vaivaannuttamistakin? Tunnen kyllä isäni ja en tietenkään semmoista halua, että häntä ahdistaa. :(
AP
mä kirjoitti:
Minunkaan isäni ei halunnut mitään juhlia kun täytti 60. Isä on alkoholiongelman sekä pitkittyneen työttömyyden vuoksi erakoitunut ja ei missään nimessä haluaisi olla minkään juhlien keskipisteenä. Ei hänen juhliin kyllä kukaan olisi tullutkaan lukuunottamatta minun ja veljeni perheitä ja ehkä paria "kylähullua" ryyppykaveria.
Juhlittiin sitten isää niin että minä ja veljeni perheinemme veimme hänet syömään. Ei mihkään ylihienoon ravintolaan, koska se olisi ahdistanut isää, mutta ei myöskään mihinkään roskapaikkaan. Isä arvosti juhliaan kovasti.
Jotain tällaista meillekin sitten. Kai se tärkein viesti jonka haluaisin hänelle lähettää on se, että me kyllä hänestä kovasti välitämme. Tai ainakin minä.
AP
Introvertin isäni luo olen pyöreinä vienyt kuoharia ja kakun ja jonkin lahjan ja sitten sisarusten kanssa ollaan syöty sitä kakkua. Hän on tästä tykännyt kyllä.
Eihän pienien juhlien järjestämisen tarvi olla kallista, kerää porukka kokoon edes kakkukahveille! Voitte kimpassa ostaa pienen lahjan.
Puhelin käteen ja soittamaan, isäsi todella ansaitsee juhlansa!