Isäni täyttää 50 vuotta, eikä ole kai minkäänlaista juhlistamista tiedossa? Mitä teen?

Jos kukaan minut tunteva tätä lukee niin tunnistaa heti, mutta jaan silti tämän suruni/huoleni.

Isäni täyttää joulukuussa 50 ja tuntuu hirveän pahalta ettei tätä näillä näkymin juhlita mitenkään. Isäni on aika erakko/introvertti, omissa oloissaan viihtyvä eikä muutenkaan niin mistään syntymäpäivistä välitä. Silti kun on kuitenkin melko merkittävät pyöreät tiedossa niin kai sitä nyt jotenkin edes voisi muistaa. Hänellä on kaksi sisarusta, veli ja sisko, joiden kanssa käsittääkseni hyvät, mutta ehkä hänen itsensä vuokseen suht etäiset välit. Hän kun ei itse sisaruksiinsa ota oikein yhteyttä yhtään sen enempää kuin lapsiinsa eli minuun ja veljeeni, mutta ajattelee kaikista läheisistään kyllä lämpimästi. Vaikea selittää, omassa maailmassaan oleva lämminhenkinen hömppä, joka on tavallaan aina saavutettavissa ja rakastava, mutta ei tungeksi muiden tonteille muuta kuin tarvittaessa. Minua on tukenut ihanasti vaikeissa paikoissa eli ei ole välinpitämätön, on kasvattanut ja kuunnellut, on älykäs ja vuorovaikutteinen kun on tarvetta tälle. Äitini eli hänen ex-vaimonsa haukkui avioliiton aikana (ja välillä vieläkin) milloin aspergeriksi ja sosiaalisesti kyvyttömäksi muuten vaan, milloin oli autistinen ja milloin sitten tuli muuta dg:a kuvioihin. Ja äitini on yllättäen psykologi. Mutta ei isäni mitään näistä sairasta, hänellä on tilanne- ja huumorintajua, syvää pohdiskelevaa älyä ja on vaan omanlaisensa.

Eli on kovin rakas minulle. Mutta minusta tuntuu, että alan olla ainut, jota enää kiinnostaa hänen tulevat syntymäpäivänsä. Hänen sisaruksensa/sisarensa koitti järjestää jotain hyvin epämääräisin tiedoin, oikeastaan vain kysyi sopiiko tämä ja tämä päivä, mutta kun kuuli, että isäni tuolloin matkoilla niin tuli vaan viesti, että perutaan koko juttu.

Haluaisin kutsua hänen sukulaisensa, vanhempansa ja sisaruksensa ja meidät lapset nyt edes herranen aika vaikka syömään merkkipäivän kunniaksi. Mutta miten minä tämän organisoin kun eivät edes kummitätini (isän sisko) ole ollut suoraan minuun yhteydessä asiasta. Kaikki taitavat olla enemmän tai vähemmän tiukassa taloustilanteessa myöskin, varsinkin nyt joulun alla, eikä minullakaan 26-vuotiaalla puolityöttömällä tyttärellä ole tähän hätään rahaa kustantaa mitään ruokailuja.

En vaan kestä ajatusta, että isäni on itsekseen jumittamassa syntymäpäivänsä ja korkeintaan tulee pari tekstaria vanhemmilta, että "Grattis på födelsedagen och gud välsigne dig!". :(

Mitä tässä pitäisi tehdä? Anteeksi pitkä selitys, sydän vaan särkyy kun mietin isääni ja sitä ettei kukaan ole järkkäämässä mitään. Jos olisi vielä äitini kanssa naimisissa (no ihan hyvä kun eivät ole) niin äiti olisi organisoinut varmasti vaikka mitä.