Sinä joka olet joutunut katkaisemaan välit vanhempaasi/vanhempiisi - Mitä vastaat uteluihin?

Mulla ei oo kokemusta välirikosta vanhempien kanssa mutta siskooni en ole missään väleissä. Vanhemmat ei oo kommentoinut asiaan mitenkään. Ystäväni ovat sitä mieltä että mitäs mä teen paskalla kun ei oo peltookaan. En vain yksinkertaisesti tule toimeen siskoni kanssa ja on jotenkin helpompi olla kun en ajattele koko ihmistä.

Mieheni vanhemmat asuvat melko lähellä, mutta ei olla tekemisissä oltu koskaan. Lapsiakin meillä on, jotka eivät ole näihin isovanhempiin tekemisissä. Usein keskustelu uusien ihmisten kanssa menee niin, että ilmenee omien vanhempieni asuvan kaukana (ollaan silti aktiivisesti yhteyksissä jne) ja sitten tulee kysymys, missä mieheni vanhemmat ovat.

Silloin minä (ja mieheni) vastaamme, että emme ole tekemisissä. Ovat pilanneet viinalla oman terveytensä ja välit lapsiinsa.

Ei siinä sen kummempaa. Kukaan ei ole enempiä kysellyt.

Ei multa mitään udella...

Kerron, etten voi olla alkoholistin kanssa tekemisissä. Ei kukaan ole ihmetellyt.

No, kyllähän se herättää ihmetystä jos tulee ilmi, ettei ole tavannut/puhunut puhelimessa vuosikausiin vanhempiensa kanssa. "Ne on kuitenkin sun vanhempia!!!!" Juu kiitos syytöksistä, se että ne ei oo osannu aikanaan käyttää ehkäisyä tai aborttia onkin syy sille että lapsen pitää vaalia ja kunnioittaa vanhempiaan...

Usein ihmetellään ja moralisoidaan ainakin piiloisesti, on puhuttu selän takana yms. Parhaat ystävät ja lähipiiri ei enää moralisoi kuin satunnaisesti, jolloin loukkaannun. Yleensä kuitenkin kunnioittavat päätöstäni olla olematta yhteydessä.

En ole ollut vanhempieni kanssa tekemisissä ollenkaan sen jälkeen kun täytin 19. Olen nyt 25-vuotias, eli  aika nuori vieläkin, ihmiset ajattelevat että menen esim. jouluksi kotiin. Varmaan vanhempana tilanne helpottuu, vaikka en uskokaan että siis tulen olemaan enää yhteydessä vanhempiini. Silloin yleisoletukset ovat vain eri; ajatellaan vasten parempaa tietoa, että minulla olisi jo oma perhe lapsuudenperheen sijaan.

Yleensä pyrin välttämään keskustelun juuristani ja lapsuudenperheestäni. Jos tulee puheeksi, ohitan oman menneisyyteni. Harvemmin joudun siis mitään selittelemään. Jos joudun, sanon jotain ympäripyöreää ja vaihdan aihetta.

En huutele omista henkilökohtaisista asioistani niin ei kukaan yleensä osaa mitään udellakaan.

Jos joku kyselee niin vaihdan aihetta enkä selittele mitään.

Ihmiset hyväksyvät aika helposti sen, että joku ei halua mennä alkoholisoituneille vanhemmilleen kylään tai pitää yhteyttä. Mutta jos jollakulla on ulkokultainen hirviövanhempi, niin sitä ei tajuta millään. Ei suostuta ymmärtämään, että vaikka kulissit olisi olleet kunnossa, niin se totuus siellä seinien sisäpuolella on voinut olla helvettiä koko lapsuuden. "Mutta kun se vaikuttaa niin kauhean herttaiselta ja on oikein valtuustossakin. Kyllä sun nyt pitäisi arvostaa vanhempiasi."

Juu ei ole oma kokemus, itselläni on hyvät välit vanhempiin. Kunhan olen joskus saanut sivusta seurata.

Vierailija kirjoitti:

Sinä, joka olet joutunut katkaisemaan välisi vanhempaasi tai mahdollisesti jopa molempiin. Millaisia reaktioita ja ihmettelyjä olet joutunut kohtaamaan kanssaihmisiltä?

Moralisoidaanko päätöstäsi? Miten asiaa ihmetellään? Mitä vastaat ja miten asiaa ns. selität?

Itse olen väsynyt kiertelemään ja kaartelemaan asian ympärillä. Biologinen isäni on alkoholisoitunut, narsistinen, henkisesti sairas ihmishirviö. Ja minä olen jo lapsesta asti joutunut hänen ensisijaiseksi kohteekseen. Äiti on alistunut kohtaloonsa huonossa liitossa ja hänen kanssaan olen vielä tekemisissä, isäni ei puolestaan kuulu elämääni käytännössä ollenkaan. En ole enkä halua olla hänen kanssaan enää missään tekemisissä.

Mutta miten perustella asiaa uteliaille?

Mistä ne kanssaihmiset edes siitä tietäisi ellet itse heille kerro että olet katkaissut välit. En minä ainakaan kenenkään asioista toisille huutele, kaikista vähiten omistani.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset hyväksyvät aika helposti sen, että joku ei halua mennä alkoholisoituneille vanhemmilleen kylään tai pitää yhteyttä. Mutta jos jollakulla on ulkokultainen hirviövanhempi, niin sitä ei tajuta millään. Ei suostuta ymmärtämään, että vaikka kulissit olisi olleet kunnossa, niin se totuus siellä seinien sisäpuolella on voinut olla helvettiä koko lapsuuden. "Mutta kun se vaikuttaa niin kauhean herttaiselta ja on oikein valtuustossakin. Kyllä sun nyt pitäisi arvostaa vanhempiasi."

Juu ei ole oma kokemus, itselläni on hyvät välit vanhempiin. Kunhan olen joskus saanut sivusta seurata.

Sama kokemus, eli itsellä hyvät välit omiin vanhempiin mutta sivusta seurannut tuollaista tapausta. Todella ihmetyttää ihmiset jotka eivät tajua että kodin seinien sisällä voi olla aika eri meno kuin sen ulkopuolella. Toisaalta, onhan meillä näitä tapauksia jotka ovat kotona ja kavereille niin mukavia mutta ovat koulu- tai työpaikkakiussajia, sehän on vastaava ilmiö kun ei uskota että se ihana janimarjatta voikin olla lähipiirin ulkopuolella inhottava.

Ei ihmiset kysele syitä tuollaisiin, kun et itse kerro, että "olen katkaissut välit isääni". 

Jos olet kumminkin jo tuon mokan tehnyt, niin sanot suoraan. "Isä on alkoholisti ja narsisti, en voi olla hänen kanssaan tekemisissä." Se riittää. Ei sinun tarvitse muille sen kummemmin asiaa selitellä, enemmänkin epäilen sinun ITSESI potevan asian suhteen jotain outoa huonoa omaatuntoa, kun luulet muiden tuosta sinua syyllistävän. Lopeta, välien katkaiseminen on ainoastaan järkevää!

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset hyväksyvät aika helposti sen, että joku ei halua mennä alkoholisoituneille vanhemmilleen kylään tai pitää yhteyttä. Mutta jos jollakulla on ulkokultainen hirviövanhempi, niin sitä ei tajuta millään. Ei suostuta ymmärtämään, että vaikka kulissit olisi olleet kunnossa, niin se totuus siellä seinien sisäpuolella on voinut olla helvettiä koko lapsuuden. "Mutta kun se vaikuttaa niin kauhean herttaiselta ja on oikein valtuustossakin. Kyllä sun nyt pitäisi arvostaa vanhempiasi."

Juu ei ole oma kokemus, itselläni on hyvät välit vanhempiin. Kunhan olen joskus saanut sivusta seurata.

Tuotakin pahempi on ulkokultainen alkoholisti-hirviövanhempi. :(

Eli kaappijuoppo, mutta kulissit on kunnossa ulospäin vaikka väkisin. Jossakin vaiheessa ne kulissit sortuvat pitkään kestäneen alkoholismin ja muiden päihteiden käytön alkaessa näkyä ulospäin. Mutta ne ensimmäiset vuodet, kymmenet vuodet, ovat äärimmäisen rankkoja samojen seinien sisällä asuville. Kun kukaan ei uskoisi eikä osaa edes arvata.

Mun välit on olemattomat isäni kanssa. Oikeastaan näin on ollut aina. Isä kun on pitänyt aina enemmän veljestäni ja näyttänyt ja sanonut tämän usein. Minä olen jostakin syystä ollut se "huono" lapsi, vaikka mitään konkreettista syytä tähän ei pysty päättelemään. Miksi olisin tuollaisen pahan, epäoikeudenmukaisen, loukkaavan henkilön kanssa vapaaehtoisesti tekemisissä? Masokismin vuoksi? Ei kiitos. Mun on ollut pakko pelastaa itseni ja perheeni. Kun joku asiaa kyselee, olen rehellisesti kertonut isäni olevan henkisesti sairas alkoholisti, jolla on tarjottavanaan vain negatiivisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset hyväksyvät aika helposti sen, että joku ei halua mennä alkoholisoituneille vanhemmilleen kylään tai pitää yhteyttä. Mutta jos jollakulla on ulkokultainen hirviövanhempi, niin sitä ei tajuta millään. Ei suostuta ymmärtämään, että vaikka kulissit olisi olleet kunnossa, niin se totuus siellä seinien sisäpuolella on voinut olla helvettiä koko lapsuuden. "Mutta kun se vaikuttaa niin kauhean herttaiselta ja on oikein valtuustossakin. Kyllä sun nyt pitäisi arvostaa vanhempiasi."

Juu ei ole oma kokemus, itselläni on hyvät välit vanhempiin. Kunhan olen joskus saanut sivusta seurata.

Sama kokemus, eli itsellä hyvät välit omiin vanhempiin mutta sivusta seurannut tuollaista tapausta. Todella ihmetyttää ihmiset jotka eivät tajua että kodin seinien sisällä voi olla aika eri meno kuin sen ulkopuolella. Toisaalta, onhan meillä näitä tapauksia jotka ovat kotona ja kavereille niin mukavia mutta ovat koulu- tai työpaikkakiussajia, sehän on vastaava ilmiö kun ei uskota että se ihana janimarjatta voikin olla lähipiirin ulkopuolella inhottava.

Kiitos teille ymmärtäjille. Olisipa elämä mukavampaa, kun muillakin löytyisi ymmärrystä ja näkemystä ettei kaikkien vanhemmat ole sitä kultaa, mitä näyttävät ulospäin. En selittele muille, vaan vastaan jotain ympäripyöreätä. En usko, että tavikset ymmärtäisivät, tai edes uskoisivat, tai kestäisivät kuunnella,  jos kertoisin miksi en tapaa narskuvanhempiani.

Vanhempani ovat ihania, isoveljeni ei, joten häntä näen vain jouluaattona ja yhteyttä otan hänen syntymäpäivänään, jolloin laitan tekstiviestin.

Hän oli minulle kamala lapsuuteni, teini-ikäni aina täysi-ikäisyyteeni asti. Olin aina hänen mielestään vääränlainen, ruma, typerät kiinnostukset, nolo, läski ja ärsyttävä. Tietenkin hän muisti myös aina mainita tästä kaikesta minulle. Olin kuulemma niin kuvottava ja hirveä, että olisi kaikkien kannalta parempi jos tappaisin itseni. Sain lopulta kuulla hänen ystävältään, miten veljeni puhui ympäri kyliä, miten olen ärsyttävä, nolo jne. Silloin päätin, että kiehukoon itsekseen vihassaan.

Ikinä en tiennyt, mitä kummaa olin tehnyt hänelle. Olimme toki erilaisia, mutta en minäkään häntä voinut vihata sen vuoksi. Pahimmaltahan tuntuu, kun tuttavat kehuvat "kun se veljesikin on niin ihana, olisipa minulla sellainen veli".

Kaverithan asiaa vähättelivät pitkään, kunnes suostuin kertomaan mitä kaikkea veljeni oli minulle sanonut. Entiset "no sisaruksilla on aina kinaa" -hokemat muuttuivat "onpa hirvittävää käytöstä" -kauhisteluun. Vanhempani ovat hyväksyneet asian, eivätkä syytä minua. Äiti ymmärtää tunteeni täysin, hän on ollut (ja jollain tasolla on kai edelleen) samassa tilanteessa siskonsa kanssa.

N23

Minä pitkään kaartelin ja valehtelin ystävilleni, mutta huomasin sen aiheuttavan enemmän vaan hallaa. Kerron nykyään suoraan, että olen alkoholisti perheestä, missä äiti mm. varastelee, on peliriippuvainen ja juo todella paljon ja yrittänyt itsemurhaa minun ja siskoni nähden. Isäni on väkivaltainen hirviö, iso egoinen ja välinpitämätön ja viina maistuu hänellekkin. En tahdo kuulua perheeseen millään tavalla, joten kerron nykyään uusille ja vanhoille ystäville täysin totta, missä olosuhteissa minut on kasvatettu ja se auttaa henkisesti todella paljon.

Vierailija kirjoitti:

En huutele omista henkilökohtaisista asioistani niin ei kukaan yleensä osaa mitään udellakaan.

Jos joku kyselee niin vaihdan aihetta enkä selittele mitään.

Samoin, juoruamisen jätän ämmille ja tyttösille.

Mulla on vähän sama ku ap:lla. Isäni on alkoholisoitunut, todennäköisesti huumeriippuvainen, narsisti ja uhkapeluri. Vanhempani erosi kun olin ala asteella enkä ole sen jälkeen isääni ollut yhteydessä. Narsisti kun on niin syytti kaikkia muita kun itseään. Minua ahdisti hänen tapaaminen ja hän käyttäytyi kun ääliö.

Suurin osa ihmisistä ketkä on kysynyt vanhemmista ei ole reagoinut kummemmin kun olen sanonut etten ole isääni yhteydessä. Tai no siis heille on tullut vähän vaivaantunut ilme ja keskustelu on loppunut siihen.

Tässä hiljattain yksi päivä töissä asiasta tuli puhuttua naisen kanssa ja hänen mielestä minun pitäisi olla yhteydessä isääni. Sanoin etten aijo, en halua olla häneen yhteydessä koska siitä ei tulisi mitään. Ei seuraisi hyvää. Hän jatkoi sanomalla samaa ja sanoin vaan etten aio, olen sen päättänyt.

Isäni sukulaiset kehen olen yhteydessä voivat olla hankalia välillä koska haluavat että olisimme puheväleissä. Mutta sanon heillekkin ettei tule onnistumaan niin lopettavat asiasta puhumisen hetken jälkeen.

Hmm...te joilla välit, poikki, missä joulua vietätte? Minä olen vuosia viettänyt joulun yksin, kotonani.

Minä sanon että äitini on kuollut. Mistä sen kukaan tietää tarkistaa? Minulle hän on ollut kuollut 40 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Hmm...te joilla välit, poikki, missä joulua vietätte? Minä olen vuosia viettänyt joulun yksin, kotonani.

Kotonani oman perheen kanssa.

Ymmärrän ettei tällaisista asioista välttämättä halua avautua tutuille, mutta on hienoa että tästä puhutaan näin anonyymisti. Jos itsellä on hyvät välit perheenjäseniin, ei tule välttämättä ajatelleeksi millaisia kamaluuksia joku toinen on voinut kokea. Ehkä tällaisista asioista lukeminen avaa silmiä, ja jos IRL joku sitten avautuu, niin uskotaan ja kuunnellaan eikä suoraan lytätä jollain "kuvittelet vaan"-dissauksella.

Voimia kaikille <3