Olitko onnellisempi vai onnettomampi vuosi eron jälkeen?

Huomenna erosta tasan vuosi. Oli yhteinen päätös. Tällä hetkellä olen paljon onnellisempi kuin vuosi sitten.

Olin vuosi erosta onnellisempi kuin erotessa. Päätös oli yhteinen, lopullinen lähtöaika minun. Nyt neljän vuoden jälkeen olen erittäin paljon onnellisempi kuin ennen eroa. Ero oli niin pitkään mietitty ja pohjustettu, ei mikään hetkellinen kriisin aiheuttama, että varmasti molemmat voimme paremmin kuin ennen eroa.

Ehdottomasti parempi olo nyt. Välit ex-mieheenkin nyt paljon paremmat kuin vuosiin.

Vähän alle vuosi erosta ja olen jossain jumittuneessa tilassa eikä mikään jaksa innostaa. Olen tosi yksinäinen, vaikka ei exäkään mikään osallistuva pakkaus ollut. Ero oli oma päätös.

Puolisentoista vuotta erosta. Edelleen helpotus on suurin tunne. Olen paljon onnellisempi ja tosiaan, välit exään on paremmat kuin aikoihin! Ero oli aika pitkälti yhteinen päätös.

Minullakin on noin vuosi erosta. Elämäni on paljon vaikeampaa aineellisesti kuin ennen eroa, ja kärsin tästä syystä säännöllisesti ahdistuksen tunteista. Olen siitä huolimatta onnellisempi kuin ennen eroa. Suhde entiseen mieheeni on myös parempi nyt. Eropäätös oli yhteinen.

Onnellisempi, nyt 8 kk takana yhteiseloa silloisen salarakkaan kanssa saman katon alla.

Vuosi erosta ja tavallaan parempi tilanne ja tavallaan ei. Ensinnäkin suhteemme oli jo pidemmän aikaa menossa kohti eroa ja suhteesta sai enää erittäin vähän iloa ja negatiivisia asioita oli paljon. Siksi oli helpotus päästä suhteesta. Toisaalta olen yllättynyt kuinka raskaasti otin eron lopulta. Olen sairastellut paljon, en ole saanut oikein mitään aikaiseksi, naisseuraa ei ole löytynyt ja olen yllättänyt sen löytämisen haastavuudesta, koska oletin, että saan ulkonäölläni naisia helposti, vaikka olenkin ujo. Nähtävästi olin väärässä ja naiset lähestyvät minua erittäin harvoin. Tinder on myös ollut tähän mennessä pettymys. Tuntuu, että naiset etsivät sieltä vain jotain prinssiä, miesmalleja, keräilevät matcheja huvikseen tai ovat päästään sekaisin. Tosin kokemukset ovat vielä tuotakin kautta vähäisiä, koska olen käyttänyt palvelua vasta kuukauden.

Eropäätös oli yhteinen, vaikka avovaimo oli kyllä aloitteellisempi osapuoli. Hän on edennyt elämässään paljon minua nopeammin ja on jo uudessa parisuhteessa, joka vaikuttaa vakavalta. Minulla ei ole mikään kiire parisuhteeseen ja nautin siitä vapaudesta, jonka viimeinkin sain. Toisaalta olen aika yksinäinen, mutta uskon tämän korjaantuvan aikanaan, kunhan teen sen eteen töitä. Sairastelut näyttävät pikkuhiljaa selätetyiltä ja se huojentaa mieltä paljon. Olen myös saanut pitkän tähtäimen suunnitelmia elämääni, jolloin ei tunnu enää niin päämäärättömältä oleskelulta.

En näe järkeä vertailussa, että olinko onnellisempi suhteessa kuin sinkkuna. Tavallaan tuo ero oli vääjäämätön tapahtuma, koska halusimme elämältä eri asioita. En siis olisi ollut onnellinen parisuhteessa, vaikka kyseisessä parisuhteessa olin aiemmin varmasti onnellisempi kuin koskaan elämässäni. Toivon ja uskon, että minulle löytyy vielä sopivampi nainen ja toivon hänen löytyvän silloin, kun olen valmis uuteen suhteeseen. Nyt en vielä sitä ole. Toivon, että saisin tähän sinkkuaikaan miellyttäviä kokemuksia, joita on ollut tähän mennessä todella vähän. En puhu pelkästään seksistä, vaan myös matkustelua ja ylipäänsä vapaudesta.

Ehdottomasti onnellisempi. Erosimme yhteisestä sopimuksesta ystävinä.

Miljoona kertaa onnellisempi eron jälkeen. Minulla erosta jo kaksi vuotta. Ensimmäisen vuoden elin euforisessa pilvessä kun ahdistava erojahkailu oli ratkennut avioeropäätökseen. Toinen vuosi on ollut tasapaksua arkea mutta olen silti todella onnellinen verrattuna avioliiton viimeiseen vuoteen.

ONNELLISEMPI.

Ei se ollut päätös. Oli tapahtuma, jonka johdosta ero oli vääjäämätön. Mutta toisen aloite.

Olin vuosi erosta onnellisempi kuin ennen eroa. Minun aloitteestani erosimme, mutta luulen exänkin ajatelleen vuosi erosta samoin. Olimme molemmat tuolloin jo uusissa suhteissa ja samoissa suhteissa ollaan edelleen, kun erosta on melkein 3 vuotta.

Minulla on erosta kohta 7 vuotta ja nyt alan toipua vasta todella. Ero oli yllätys, mies lähti toisen mukaan. Vuosi erosta olin katkera ja vihainen.

Paljon onnettomampi. Suhde oli mun onnellisinta aikaa ja erosta kaikki on alkanut mennä alamäkeen. Eropäätös oli naisen

En osaa sanoa. Toisaalta ei enää tarvinnut kantaa huolta exästä ja yrittää lepyttää häntä. Toisaalta ex vei erossa lapsemme.

Tavallaan onnellisempi, tavallaan en. En olisi lopulta halunnut erota, vaikka itse luulin niin. Jälkikäteen ajateltuna niin moni asia oli hyvin kuitenkin. Mutta ehkä mies ei rakastanut minua enää, kun päästi menemään.

Uuteen suhteeseen en vieläkään ole valmis. Ex löysi heti uuden. Ehkä en tosiaan vain ollut hänelle mitään.

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan onnellisempi, tavallaan en. En olisi lopulta halunnut erota, vaikka itse luulin niin. Jälkikäteen ajateltuna niin moni asia oli hyvin kuitenkin. Mutta ehkä mies ei rakastanut minua enää, kun päästi menemään.

Uuteen suhteeseen en vieläkään ole valmis. Ex löysi heti uuden. Ehkä en tosiaan vain ollut hänelle mitään.

Minäkin erosin kymmenen vuoden parisuhteesta ja puoli vuotta eron jälkeen exäni meni uuden miehen kanssa naimisiin. Oli kyllä jonkin tasoinen järkytys, kun sen huomasin. Emme ole varsinaisesti missään tekemisissä, mutta yhteisen facebook-kaverin kautta huomasin.

Toisaalta taas tuo ei ole yllättävää, koska tiedän, että exä mietti eroa jo pitkään ja oli tavallaan jo päässyt yli kun eron aika tuli. Mitä vähän katselin, niin oikein hänelle sopiva mies, joten miksipä ei. Minulle tuo oli itseasiassa aika hyvä juttu, koska mietin, että kuinkahan raskaasti exä ottaa eron ja miten hänelle menee. Tuo varmisti, että turhaa huolehdin ja on aika itsekin mennä eteenpäin. Jäi samalla ne haikailut yhteen palaamisesta, vaikka en oikeasti olisi edes yhteen palannut, vaikka olisi tullut kysymään.

Ero oli minun päätökseni. Kyllä olen ollut paljon onnellisempi eron jälkeen. Ei sitä jotenkin enää edes osaa ajatella, miten sellaista elämää voisi elää. Tuntuu niin kaukaiselta. Erosta on nyt kaksi vuotta.

Paljon onnellisempi, vaikka se olikin mies kuka minut jätti yhdeksän yhteisen vuoden jälkeen tylysti, täysin yllättäen. Ehdittiin olla naimisissa viitisen vuottakin. Olin noin kuukauden ajan ihan rikki, kunnes tapasin sen Elämäni Miehen, sen oikean, jonka kanssa olen nyt asunut reilu puoli vuotta yhdessä. Koen nyt olevani enemmän onnellisempi uuden mieheni kanssa kuin koskaan edellisissä suhteissa.

Onnellisempi ja oma päätös oli.