Olitko onnellisempi vai onnettomampi vuosi eron jälkeen?

Eropäätös oli yksipuolisesti miehen. Ensimmäinen vuosi oli tosi rankka. Vuoden kuluttua meidän erostamme mies meni naimisiin uuden naisensa kanssa mikä tietenkin sattui ihan kamalasti. Hyvin pian sen jälkeen oloni kuitenkin helpotti, (kun aloin ymmärtämään mikä kusipää mies onkaan) totesin että ero oli hyvä asia ja että olen onnellisempi. 

Todella paljon onnellisempi! Mies jätti, se tietysti oli ikävää, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna se on yksi parhaista asioista mitä mulle on tapahtunut. Nyt olen löytänyt ihanan miehen <3

Kymmenen vuotta erosta. Itse annoin monoa. Mies muutti toiselle puolelle maapalloa ja kiusaa nykyistä perhettään. Naimisiin en mene enää ikinä eikä yhteisasuminenkaan taida olla vaihtoehto, olkoon vaikka kuinka ihana.

Toisinaan onnellinenkin.

Paljon onnettomampi. Mies otti toisen naisen ja kaikki romahti

Onnellisempi! Mun päätös hypätä tyhjän päälle lasten kanssa enkä katunut koskaan.

Aika tarkkaan vuoden kuluttua yhtenä aamuna vaan värit palasi elämään ja oma kuva peilissäoli ehjä! Ihana hetki! Samoihin aikoihin keskimmäinen lapsista (silloin 10v) totesi että oli outoa kuulla mun nauravan. Ei muistanut koska olisin sitä tehnyt aiemmin!

Vierailija kirjoitti:

Kumman päätös ero oli?

Vertailun tekeminen on vaikeaa. Olin riittävän onnellinen avioliitossa siihen asti, kun vaimonikin oli. Siinä vaiheessa, kun vaimon päätös tietyllä tavalla mitätöidä koko pitkä suhteemme konkretisoitui, olin hyvinkin onneton.

Toisaalta, kun päätös erosta oli tehty, niin aloin katsoa elämässä eteenpäin ja aloitinkin pian uuden suhteen. Tässä suhteessa olen pääsääntöisesti onnellinen, suhde on ollut hyvinkin intohimoinen ja erilainen kuin avioliittoni oli.

Kaikesta huolimatta uskoisin, että olisin kokonaisvaltaisesti onnellisempi, mikäli avioliittoni ei olisi ajautunut niihin ongelmiin, joka lopulta johti eroon. Olen siis pettynyt, että sinänsä hyvä avioliitto piti lopettaa.

Jälkeen tietysti.

Ero oli yhteinen päätös mutta jälkeenpäin on käynyt selväksi, ettei mies ollut tosissaan. Minäpä olin. Hah.

Molemmat halusivat erota. Nyt erosta jo muutama vuosi, mutta kyllä olo helpotti heti kun käytännön järjestelyt oli tehty. Olemme molemmat paljon onnellisempia eron jälkeen kuin yhdessä ollessamme. Välit ovat hyvät ja kummallakin uusi kumppani. Todellakin kannatti erota.

Onnettomampi. Puolison päätös.

Vuoden kuluttua erosta, olin onnellisempi. Ero oli oma päätökseni, mies ei olisi halunnut erota.

Puolisen vuotta meni itselläkin, että elämä tasoittui. Ystävät eivät ymmärtäneet yhtään, että en ollut kiinnostunut baarielämästä. Halusin vain rauhallista elämää ja kotiin hyvän ilmapiirin. En rientoja enkä juhlia lapsivapaina viikonloppuina.

Nyt elämä on tasaista ja ihanaa.

Minulla vasta vähän vajaa vuosi erosta, yli 10v suhteesta. Heti ensihetkestä alkaen olen ollut paljon onnellisempi ja tyytyväisempi elämääni kuin edelliset n.3v. Päätös oli miehen mukaan yhteinen, mutta puolen vuoden kuluttua yritti palata, exänä pysyy.

En ehkä haluaisi edes asua kenenkään kanssa enää, ainakaan vuosiin, vaikka olisi vakava suhde joskus. Nyt katselen ympärilleni ihan rauhassa ja nautin sinkkuäitiydestä, mitä en ennen kuvitellut lainkaan mahdolliseksi :)

Vierailija kirjoitti:

Kumman päätös ero oli?

Olin mennen tullen onnellisempi eron jälkeen kuin ennen eroa. Tunsin, että vihdoin voin hengittää ilman että toinen kyttää koko ajan, koti oli siisti ja jos jotain sotkua oli, se oli lasten jäljiltä, ei miehen. Ruokarahat riitti lähes tuplasti niin pitkään kuin ennen, rahaa ylipäätään jäi käyttöön enemmän.

Ja vaikka mies teki erosta useamman vuoden helvetin, olin silti onnellinen.

Eropäätös oli minun, minä sanoin eroa haluavani, minä kirjoitin lapun ja vein sen oikeustalolle. Mies on tosin kaikkialle selittänyt että hän halusi eroa koska mä olin laiska muija, mut jos se häntä lohduttaa niin onnee.

Miehen päätös oli ja vuosi eron jälkeen olin paljon onnellisempi :)

Onnellisempi kuin eron ollessa päällä, koska en kärsinyt enää halvaannuttavasta ahdistuksesta kuin ajoittain. Mutta paljon onnettomampi kuin ollessani suhteessa. Ero oli tavallaan yhteinen päätös, mutta koen, että minut jätettiin.

Olin onnellisempi jo eron hetkellä. Nyt 20v yhdessä miehen kanssa, jonka kanssa muutin siitä saman tien yhteen.

Onnellisempi. Eropäätös oli mun. Jätin miehen uskottomuuden ja yleisen k-päisyyden vuoksi 8 vuoden avioliiton ja pitkän harkinnan jälkeen. Alle vuoden kuluttua löysin ihanan miehen, jonka kanssa olen ollut nyt yhdessä 12 vuotta. Nämä vuodet uudessa liitossa ovat olleet elämäni parasta aikaa!