Trauman käsittely: raju väsymys. Kokemuksia?

Tulee mieleen omat olot, jolloin on toipunut lähisukulaisten kuolemista.

Tuskin sairastat mitään tautia, vaan olo johtuu psyykeestä.

Voimia.

On! Minulla jo vaikeat kokemukset tai tilanteet (ilman varsinaista traumaa) aiheuttavat väsymyksen. Omassa lähipiirissäni olen ainoa. Olen päätellyt, että keho, aivot, elimistö tarvitsevat tilaa asian käsittelyyn, ja kierroksilla käyvä ihminen ei sitä tilaa suo. Sen vuoksi "nukutan" itseni.

Vaikea selittää. Sinä varmasti tiedät, mitä tarkoitan.

Et ole. Kehosi kertoo sinulle, että tarvitset lepoa mielen kuormittumiseen. Minulla on ollut traumojen rytäkkä parin viime vuoden aikana ja olen huomannut fyysisen oireilun. Siihen auttaa aika (ja saikku). Toisaalta tiedänpähän nyt, että elämä jatkuu kaikesta huolimatta aina.

Itsellä tulee aina järkyttävä väsymys, kun pitäisi käsitellä vaikeita asioita. Vaikka lapsuuden kodissa yhden tietyn komeron siivoaminen sai mut ihan totaaliseen jumiväsymykseen ja oli todella, todella vaikeaa tehdä homma loppuun, vaikka fyysisesti ja ajallisesti koko juttu ei ollut kummoinen. Luule, että tuo on mielen tapa suojella itseään liian raskailta muistoilta. Mutta jos haluaa päästä käsittelemään traumaansa, on vain pakko jotenkin kahlata sen väsymyksen ja jumituksen läpi. Se on vaikeaa, tiedän!

Ap, voimakas väsymys on erittäin yleinen psyykereaktio, kuuluu tyypillisesti mm. masennukseen. Pahasti masentuneilla ihmisillä voi olla todellisia vaikeuksia nousta aamuisin ylös sängystä, ja työntekokin voi olla ihan mahdotonta sen takia.

Joten mikä jottei tuo voisi liittyä raskaaseen psyykkiseen prosessointiinkin.

Juttelisin sinuna asiasta terapeutin kanssa, hän kertoo sinulle lisää.

Ja toki, voit sinä käydä lääkärissäkin. En kumminkaan usko, että väsymyksesi johtuu mistään fyysisestä. Mutta jos se sinua huojentaa, niin tutkituta ihmeessä itsesi.

Minulla ei ole mitään tuollaista traumaa, mutta muuten erittäin raskas elämänvaihe: toisella lapsella diagnosoitu masennus, toisella kehitysvamma. Miehellä syöpä. Töissä alennettiin työtehtävistä ja motivaatio täysin hukassa, työ kumminkin vaativaa vuorotyötä ja asiantuntijatyötä.

Ja voin sanoa, että olen täysin uupunut. Muun perheen takia minun on PAKKO jaksaa, tsempata ja olla hyväntuulinen, huolehtia kaikesta. Mutta on vain ajan kysymys, koska romahdan minäkin.

Kiitos lohduttavista sanoista. Olen muutenkin kovin herkkä ollut aina tunnemyllerryksistä väsymään. On totta että esim. lähiomaisen kuollessa olo olisi tismalleen tämä. Mikä siinä on kun muiden kohdalla näkisin tilanteen juuri kuten kuvaatte: kroppa ja pää suojelevat itseään ja "vauhti hidastuu". Itsellään sitä ei tajua eikä hyväksy. On kyllä hullun raskasta käydä läpi näitä vanhentuneiksi luulemiaan asioita. Ei niitä vaan päässyt pakoon, tietenkään. Enkä vaan ollutkaan, edelleenkään niin kova ja vahva, mitä jo olin erehtynyt luulemaan. Toivoisin kuitenkin, että jos tämän myllyn läpi jaksaisi ja uskaltautuisi, vapaituisi myöhemmin elämässä energiaa eri tavalla kun on päässyt edes noista vaikeista muistoista yli. -Ap

Kävin aiemmin masennuksen takia terapiassa, ja joskus sen 45-minuuttisen jälkeen olin paljon väsyneempi kuin nykyään esim. täysivauhtisen kahden tunnin juoksulenkin jälkeen. Tuntui kuin kaikki maailman paino olisi päällä, hengittäminenkin oli raskasta.

On tuttu tunne OP. Läpikäyn samoja kokemuksia.

Käyn itse terapiassa mielenterveysongelmieni takia, jotka ilmeisesti kumpuavat rankasta koulukiusaamistaustasta. Oma terapeuttini juurikin kertoi minulle, että on täysin normaalia jos tulee kuvaamasi kaltainen fyysinen reaktio, jos mennään syvälle rankkoihin kokemuksiin. Se on kuulemma psyykeen "puolustusmekanismi", esim. väsymys, haukottelu, päänsärky normaalia. Itselläni tulee yleensä voimakas päänsärky heti terapian loppuminuuteilla, jos ollaan käsitelty rankempia kokemuksia.

En siis sinuna huolestuisi, väsymys ehkä kertoo jopa siitä, että olette menneet asioissa syvemmälle ja eteenpäin. Kannattaa jutella asiasta terapeuttisi kanssa ja muista varata aikaa lepäilylle terapian jälkeen. :-)

Itse olen työttömänä ja tuo väsymys on ihan mahdotonta, myös näköalattomuus väsyyttää ihmistä. Eli todennäköisesti on psyykestä johtuvaa, toki ei sulje pois sairauttakaan.

Minulla on henkisesti kuormittava ammatti auttamistyössä.

Tuntemukset on täysin samoja.

En saa mitään irti työnohjauksesta, mutta hoidan itseäni käymällä säännöllisesti aromaterapiassa ja joogaamalla.

Terapiasta on varmasti hyötyä ja jatka sitä. Jos kuitenkin tunnet, että kehoon tulee lukkoja, esimerkiksi lonkkien ja sydämen alueelle tulee paineen tunnetta, voisit hyötyä paljonkin myös kehosi huoltamisesta (lempein menetelmin!!!) juuri nyt.