Oliko 70-luvulla tällaisia tuloeroja vai eikä niistä vain puhuttu?
Jotenkin tulee paha mieli, kun katsoo noita yli 100 000 vuodessa ansannaiden tuloja. Piispatkin mukana. ONko jonkun työ oikeasti niin paljon arvokkaampaa kuin toisen, että siitä tarvitsee maksaa summia, joita ihminen ei tarvitse, eikä ehdi kuluttamaan. Missä on solidaarisuus ja heikompiosaisten huomioiminen. Josko jokainen yli 100 000 ansainnut antaisi vaikka 10 000 hyväntekeväisyyteen. Ei tuntuisi lahjoittajalla vielä missään.
Kommentit (12)
Mutta muista aloittaja, että progressio tasaa. Minä olen keskituloinen, ja mieheni suurituloinen, mutta vaikka mies tienaa kaksi kertaa sen, minkä minä, käteen ei jää kuin hieman enemmän. Eli noiden suurituloisten palkoista me hyödymme kaikki.
100000 ansiotuloista jää käteen vain n. 50000.
Itselleni ei ainakaan olisi mikään ongelma saada sellaisia summia kulutettua nykyisen 29000€ neton sijasta.
Menehän luomaan vähän solidaarisuutta, vain 3887 € / kk :)
http://www.solidaarisuus.fi/rekry-haemme-tasa-arvoasiantuntijaa/
Ei ollut. On tuo kohtuutonta. Ei mitenkään voi olla toisen tekemä työ noin paljon arvokkaampaa. Täällä peräpohjolassa kun ei ole sellaista kilpailua, että olisi pakko maksaa. Ei johto liiku niin paljoa, että pitäisi varmistella pysyvyyttä. Nyt menee monella firmalla huonosti.
70-luvulla tuloerot olivat jo pienentyneet 60-luvun tasosta, koska 60-luvulla aloitettiin vasemmistolainen sosiaalipolitiikka joka loi Suomen menestystarinan. Sen vaikutus alkoi näkyä 70-luvulla ja jatkui 90-luvun alkuun. Sen jälkeen tuloerot ovat jälleen kasvaneet ja on palattu takaisin muutaman vuosikymmenen takaiseen tilanteeseen, ei kuitenkaan vielä lähtötasolle, eli toistaiseksi ei olla historian suurimpien tuloerojen tasolla kuitenkaan.
70-luvulla oli vielä suuremmat tuloerot kuin nykyään, ja koska nettiä ei ollut niitä kytättiin verokalenterista jonka sai ostaa esim R-kioskilta.
Kyllä 1970-luvulla tuloerot näkyivät, ja ne tiedettiin, silloinhan esitettiin sitä Laulua 20 perheestä.
Aika hyvät sanat, jossa kysytään "missä on se valta, joka kuuluu edsukunnalle, kansalle?" Sitten luetellaan 20 varakasta sukua, jotka silloin johtivat Suomea.
Wahlroos, Erkko, von Rettig, yms. osa on vielä samoja kuin silloin.
Mikään ei ole muuttunut, paitsi silloin sai julkisesti asiasta puhua - nyt haukutaan vassariksi tai kateelliseksi, jos kyseenalaista rahan mahdin. Mutta faktahan se on ollut aina.
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla oli vielä suuremmat tuloerot kuin nykyään, ja koska nettiä ei ollut niitä kytättiin verokalenterista jonka sai ostaa esim R-kioskilta.
Verokalentereissa oli tulorajat, eli pienituloisten nimiä ei julkaistu kuten nykyään. Oma äitini, joka oli kahvilassa töissä pienellä palkalla, ei ollut koskaan verokalenterissa.
Ei tainnut olla Wahlrooseja noissa perheissä
No hyvänen aika, jos sinä piispan esimerkiksi otat niin vielä 70-luvullahan piispa oli jumalasta seuraava! Ei siis mikään tavallinen ihminen ollenkaan, ja tavallista pappiakin pidettiin ns. parempana, kuten myös opettajia. Näin ainakin maaseudulla yhä oli. Nämä kun tekivä siistiä sisätyötä, jossa ei käsiään tarvinnut liata. Ehkä se kuitenkin oli ero sivistystasossa, mikä vielä silloin teki suurimman eron. Tavallisilla duunaereilla ja pienmaanviljelijöillä ei ollut varaa käydä kouluja.
Että joo, tuloerot on suurentuneet viime vuosien aikana, ja sinänsä ehkä vastaa hyvinkin 70-luvun alun tasoa. Se mikä on suurin ero, on että nyt köyhät tuntuu olevan kateellisempia kuin silloin. Entisessä luokkayhteiskunnassa kukin "tiesi paikkansa", mutta nykyään köyhälläkin on mahdollisuus saada sama sivistystaso kuin varakkaammallakin. Työllistymisessä ja etenkin hyväpalkkaisiin töihin työllistymisessä sen sijaan on eroa.
Kyse ei ole pelkästään tekemisestä ja taidoista vaan myös vastuusta.
70-luvulla on suuret tuloerot, ja varmaan niistä puhuttiin, kun ovat sittemmin pienentyneet. Silloin elettiin vielä 'piikayhteiskunnassa', missä keskituloisillakin oli varaa palkata kotiin lastenhoitaja tai kodinhoitaja, koska matalapalkka-alojen palkat olivat niin pieniä.