Lesket löytävät nykyää nopeasti uuden suhteen

Niinpä, tänäänkin oli lehdessä erään poliitikon leski, uusi suhde. Ja kovasti onnitteluita sai. Mielestäni tuollainen n.6kk "suruaika" on aika lyhyt. 

Entisiä pettäjiä, uusi valmiina jo odottamassa. Sitten odotellaan sädekehä pään päällä pari kk ja tadaa: nyt ollaan yhdessä ihan sattumalta! Niin varmaan joo...

Surrako pitäisi koko loppuelämä? Hyvä ja niloinen asia, jos nuusi onni löytyy. Kyllä puolison mentys on itsessään jo niin rankka kokemus, että onnen heile suo. Ihme itkua muiden onnesta!

Vierailija kirjoitti:

Surrako pitäisi koko loppuelämä? Hyvä ja niloinen asia, jos nuusi onni löytyy. Kyllä puolison mentys on itsessään jo niin rankka kokemus, että onnen heile suo. Ihme itkua muiden onnesta!

Joku puoli vuottako on loppuelämä? Heh. Lapsetkin varmasi pitävät uudesta puolisosta ihan puolen vuoden suruajan jälkeen. Mutta minäminä-lesket.

No sellainen vuosi olisi sopiva suruaika. Mutta nykyisin kaikki asiat ovat menneet ihan päälaelleen, eipä ihmetytä nää pikana seukkaavatkaan.

Jotenkin surullista.

Monet eivät osaa olla yksin. 

Ovsaavat elää parisuhteessa ja heillä on kysyntää.

Joissain piireissä niitä piirittäjiä on, vaikka ei olisi mikään miestennainen muuten. Mutta näin maalaisemäntänä voin sanoa, että jos emäntä jää täällä leskeksi, niin seuraavalla viikolla pukkaa jonossa miehiä pirtin ovesta sisään.

kos kirjoitti:

Niinpä, tänäänkin oli lehdessä erään poliitikon leski, uusi suhde. Ja kovasti onnitteluita sai. Mielestäni tuollainen n.6kk "suruaika" on aika lyhyt. 

Jos tarkoitat Eero Heinäluomaa, niin hän ei ole POLIITIKON leski ja vaimon kuolemastakin kulunut melkein 2 vuotta. Että onnea vaan............

Minulla meni vuosi yksin kun mieheni äkillisesti kuoli. 15 vuotta olimme yhdessä, sitten ei enää. Ei kuollutta voi pettää ja avioliitto loppuu kuolemaan, onko se teille katkerille niin vaikea asia hyväksyä?

Tässä poiitikon jutussahan se suruaika on ollut noin 1,5vuotta. Ei 6kk. Vaimonsa kuoli tammikuussa 2015. Joten aikaa surra on ollut. Joku suree nopeammin ja joku hitaammin. Joku ei koskaan toivu siihen pisteeseen, että osaisi rakastaa uudelleen. Mikäli on joutunut käymään läpi sen helvetin, että rakas puoliso on menehtynyt, niin ei todellakaan tule mieleen ruveta nillittämään siitä, että rakastuit liian nopeasti. Huokaisen helpotuksesta, että se ihminen uskaltaa vielä elää. Ei kuollut puoliso siitä suutu, loukkaannu eikä heidän yhteistä elettyä elämäänsä uusi suhde mustaa. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla meni vuosi yksin kun mieheni äkillisesti kuoli. 15 vuotta olimme yhdessä, sitten ei enää. Ei kuollutta voi pettää ja avioliitto loppuu kuolemaan, onko se teille katkerille niin vaikea asia hyväksyä?

Oliko lapsiltakin surut surtu jo ennen uuden miehen sovittamista isän paikalle? Tätä juuri tarkoitetaan itsekeskeisillä leskillä. Muiden surulla ei ole mitään merkitystä, pääasia kunhan itse on päässyt jo yli ja kiinni uuteen mieheen.

Vierailija kirjoitti:

Mistä se johtuu? Ennen jos jäi leskeksi niin moni oli keski loppuelämän.

Milloin ennen ja kuka jäi leskeksi loppuelämäksi? Yh äiti ei ehkä uutta miestä kovin helposti löytänyt, mutta miehet alkoivat suhteeseen hyvinkin nopeasti kun eivät lapsi katraan kanssa yksin pärjänneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla meni vuosi yksin kun mieheni äkillisesti kuoli. 15 vuotta olimme yhdessä, sitten ei enää. Ei kuollutta voi pettää ja avioliitto loppuu kuolemaan, onko se teille katkerille niin vaikea asia hyväksyä?

Oliko lapsiltakin surut surtu jo ennen uuden miehen sovittamista isän paikalle? Tätä juuri tarkoitetaan itsekeskeisillä leskillä. Muiden surulla ei ole mitään merkitystä, pääasia kunhan itse on päässyt jo yli ja kiinni uuteen mieheen.

Minä niin perkeleen halveksuttu ja itsekeskeinen leski olin tuolloin vielä lapseton. Toisekseen masentunut ja surussaan rypevä äiti tuskin on hyvä vanhempi lapselleen toisin kuin elämästään kiinni saanut äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla meni vuosi yksin kun mieheni äkillisesti kuoli. 15 vuotta olimme yhdessä, sitten ei enää. Ei kuollutta voi pettää ja avioliitto loppuu kuolemaan, onko se teille katkerille niin vaikea asia hyväksyä?

Oliko lapsiltakin surut surtu jo ennen uuden miehen sovittamista isän paikalle? Tätä juuri tarkoitetaan itsekeskeisillä leskillä. Muiden surulla ei ole mitään merkitystä, pääasia kunhan itse on päässyt jo yli ja kiinni uuteen mieheen.

Miksi surut etenkään lasten pitäisi olla surtuna ennen vanhemman uutta suhdetta? Minusta todella itsekästä sitoa oma suruaika siihen miten toisten tulisi toimia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla meni vuosi yksin kun mieheni äkillisesti kuoli. 15 vuotta olimme yhdessä, sitten ei enää. Ei kuollutta voi pettää ja avioliitto loppuu kuolemaan, onko se teille katkerille niin vaikea asia hyväksyä?

Oliko lapsiltakin surut surtu jo ennen uuden miehen sovittamista isän paikalle? Tätä juuri tarkoitetaan itsekeskeisillä leskillä. Muiden surulla ei ole mitään merkitystä, pääasia kunhan itse on päässyt jo yli ja kiinni uuteen mieheen.

Toisaalta itseensä käpertyvä surukin on aika itsekäs reaktio. Ihminen voi viettää lopun elämäänsä surren ja itseään säälien; itse en ainakaan kenellekään sitä suosittele.

Jos minulla olisi tällä hetkellä itselleni merkityksekäs puoliso, en olisi niin itsekäs, että toivoisin hänen säilyvän koskemattomana poismenoni jälkeen. Miksi hänen pitää kuolla, jos minä olen kuollut?

Eli elämässä ei saisi mennä eteenpäin vaan pitäisi surra vuositolkulla? Eikö se ole vain ja ainoastaan hyvä asia, että pääsee elämässään eteenpäin ja löytää vielä rakkauden?

Rypeä pitäisi vaan...

Siis miten joku saa tähänkin sen negatiivisen näkökulman? Ei pysty käsittämään...

Vierailija kirjoitti:

Surrako pitäisi koko loppuelämä? Hyvä ja niloinen asia, jos nuusi onni löytyy. Kyllä puolison mentys on itsessään jo niin rankka kokemus, että onnen heile suo. Ihme itkua muiden onnesta!

Juuri näin.Lisäksi suhteita ja tilanteita on erilaisia.Eräs sukulaiseni löysi uuden kumppanin hyvin pian edellisen aviomiehen kuoltua.Kulissien takana oli kuitenkin ollut onneton liitto, henkistä väkivaltaa yms. Mies myös sairasti pitkään ennen kuin  kuoli, joten varmaan jo siinä miehen elämän loppupuolella vaimo ehti tehdä jonkinlaista surutyötä.

Ei se,että löytää nopeasti uuden kumppanin, mielestän i tarkoita sitä, että ei olisi välittänyt siitä, joka kuoli. Se tarkoittaa vain, että elämä jatkuu, vaikka siinä muun elämän ohessa surisi kuollutta puolisoa lopun ikäänsä.

Onneksi nykyaikana saa itse määritellä "suruaikansa", olikohan se viktoriaaniseen aikaan kun oli tarkat säännöt, kauanko kutakin perheenjäsentä piti virallisesti surra, riippumatta siitä oliko suru aitoa.

Kovia ovat ventovieraat arvostelemaan ja kiillottamaan kilpeään vaikka oma puoliso porskuttaa elossa. Minusta erittäin julmaa toimintaa, mutta ihminen on julma eläin.